joo, elikkä otsikossa on pähkinänkuoressa ongelmani.
olen siis lukiolainen tyttö, 16 vuotta. Kavereita on koulussa muutama ja koulun ulkopuolella toiset muutama. nään kavereita toisinaan, mutta ei huvittais aina olla se joka pyytää hengaamaan, sen takia en kovin usein niitä näe. Just sovin yhenkaverin kanssa yökyläilyn mutta senkin vasta es viikon viikonlopulle, eli tapan kavereita vapaa-ajalla noin kerran viikossa.
Muuten olen yksin. Äitikin aina kyselee että mitäs aijon tehdä viikonloppuna tai aijotko nähdä kavereita. ilmeisesti itsekin on huomannut etten kovin paljoa niitä näe.
Harrasta ainoastaan pianon soittoa lenkkeilyä/itsenäistä liikuntaa. Mutta kun koulumatkat on sen veran pitkiä että olen usein neljän-viiden aikaan kotona enkä läksyjen ohella hirveästi jaksaisi harrastaa muutakaan. Enkä sitten edes tiedä mitä kun ei oikein huvittaisi aloittaa mitään.
Pelkään että masennun tai olen jo lievästi masentunut kun aina vaan hillun yksin kotona koneella/läksyjen parissa.
Yritän aina koulussa tutustua uusiin ihmisiin, mutta tuntuu että vika on mussa kun kukaan ei halua jatkaa kaverisuhdetta pidemmälle kun koulussa silloin tällöin keskusteluun.
Ja tosiaan kuten mainitsin olen aina itse se joka pyttää hengaamaan, muut eivät lähes koskaan pyydä. En haluaisi vaikuttaa takertuvaiselta.
Vinkkejä? Kohtalotovereita?
olen siis lukiolainen tyttö, 16 vuotta. Kavereita on koulussa muutama ja koulun ulkopuolella toiset muutama. nään kavereita toisinaan, mutta ei huvittais aina olla se joka pyytää hengaamaan, sen takia en kovin usein niitä näe. Just sovin yhenkaverin kanssa yökyläilyn mutta senkin vasta es viikon viikonlopulle, eli tapan kavereita vapaa-ajalla noin kerran viikossa.
Muuten olen yksin. Äitikin aina kyselee että mitäs aijon tehdä viikonloppuna tai aijotko nähdä kavereita. ilmeisesti itsekin on huomannut etten kovin paljoa niitä näe.
Harrasta ainoastaan pianon soittoa lenkkeilyä/itsenäistä liikuntaa. Mutta kun koulumatkat on sen veran pitkiä että olen usein neljän-viiden aikaan kotona enkä läksyjen ohella hirveästi jaksaisi harrastaa muutakaan. Enkä sitten edes tiedä mitä kun ei oikein huvittaisi aloittaa mitään.
Pelkään että masennun tai olen jo lievästi masentunut kun aina vaan hillun yksin kotona koneella/läksyjen parissa.
Yritän aina koulussa tutustua uusiin ihmisiin, mutta tuntuu että vika on mussa kun kukaan ei halua jatkaa kaverisuhdetta pidemmälle kun koulussa silloin tällöin keskusteluun.
Ja tosiaan kuten mainitsin olen aina itse se joka pyttää hengaamaan, muut eivät lähes koskaan pyydä. En haluaisi vaikuttaa takertuvaiselta.
Vinkkejä? Kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Just sovin yhenkaverin kanssa yökyläilyn mutta senkin vasta es viikon viikonlopulle, eli tapan kavereita vapaa-ajalla noin kerran viikossa."
"Yritän aina koulussa tutustua uusiin ihmisiin, mutta tuntuu että vika on mussa kun kukaan ei halua jatkaa kaverisuhdetta pidemmälle kun koulussa silloin tällöin keskusteluun."
Niin, minusta kyllä nuo kaksi lausetta kertoo aika paljon syistä ja seurauksista.
Jo yksikin kaveri viikossa tekee viiskytä vuodessa. Ei se voi jatkua kauaa tai muuten sulla pitäisi olla tosi paljon kavereita.
Mulle voisit kyllä opettaa pianon soittoa. Pitäisi mennä tunneille mutta aina se vaan jää. Joskus kauan sitten yritin kitaraa mut ei ollut lahjoja eikä taitoja.
Itte olin kans aikalailla samanlaises tilanteessa sun ikäsenä. Muutama kaveri vaa, kaikki aika meni koneella oloo tai sit koulujuttuihin. Kotona tuli istuttuu kaikki päivät. (Eikä se mua kyl ollenkaa haitannu ku tykkään olla yksikseni).
Sit ku täytin 18 aloin käymää ulkona ja tapaa vaik mitä porukkaa. Joten ei mitää hätiä, kyl säki pääset sosialisoimaa ja must tuntuu et se helpottuu vähä ku käy ulkona. Joten oottele vaa rauhassa, ei oo mikää kiire. Keskity vaa siihe kouluu.
Jos jotai vinkkii vois antaa ni yritä pitää nykysistä kaverisuhteistas tiukasti kiinni/yritä ettii ne yks tai kaks läheistä kaveria. Sen enempää kavereita ei välttis tarvii ja itseasias useempien kaverisuhteiden hallitsemine on aika rankkaa. Laatu on tärkeempää ku määrä. Se on jees lähtee aina sit pienes porukas ulos ja tavata uusii tuttavuuksii.
Sit jos tylsistyttää tai haluut jostai syystä enemmän harrastuksii jne. Ni suosittelen vaik piirtämistä, kirjottamista tai lukemista, jos et näit jo tee entuudestaa. Voi laittaa ajatuksensa paperille ja se on iha mukavaa ajankäyttöö. Ja samal sivistyy. Voit myös yrittää netis ettii kavereita, käytä sosiaalist mediaa (twitter, instagram, jne.) ni ei oo nii yksinäinen olo vaik ootki fyysisesti yksinäs.
Onko yksinn vielä yksin.?
Se taisi olla vain hetken yksinäisyyden tuntemus.