Nyt on alkanut tuntua, etten enää yksin kertaisesti jaksa yksinhuoltajana. Ensimmäinen lapsi syntyi keväällä 03 ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja toista aloin odottaa jouluna 03, lapsi syntyi loppukesästä. Lapset ovat siis 1v 10kk ja 5kk, tyttö ja poika. Poikaystävälleni tilanne alkoi käydä tukalaksi keväällä ja jäinkin yksinhuoltajaksi ennen toisen lapsemme syntymää. Mies on mukana säännöllisesti, mutta harvoin.
En vain jaksa enää yksin...mistä voisin saada apua. Vanhemmistani on apua, mutta hekin ovat kiireisiä ja väsyneitä. Olisiko jotain neuvoja, puhunko neuvolassa väsymyksestäni?
En vain jaksa enää yksin...mistä voisin saada apua. Vanhemmistani on apua, mutta hekin ovat kiireisiä ja väsyneitä. Olisiko jotain neuvoja, puhunko neuvolassa väsymyksestäni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ilman muuta sun kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Sieltä varmasti osataan neuvoa sua eteenpäin. Toivon sulle voimia!
Apua löytäväni samaan vaivaan. Mulla 5 lasta takana rankka menneisyys (perheväkivaltaa) Isä vankilassa(tappo mies ystäväni) eli ei tosiaan tapaa lapsiaan. Vanhempani asuvat kaukana ja ovat vielä työssä käyviä, muista sukulaisista ei apua, tunnen olevani yksin kovassa maailmassa. sen olen kuitenkin täättänyt että periksi en anna ja lapseni rakkaudella kasvatan. Lapset ovat minulle kuitenkin kaikki kaikessa ja jos heitä ei olisi en varmasti olisi ikinä tänne asti jaksanu eli kaikkeni heille annan ja eteen päin vaan paukutan, muita vaihtoehtojahan ei ole. Kysy apua kasvatus neuvolasta he varmasti järjestävät jotai niin mullekki luvattiin mutta ylpeyteni ei antanu vielä perikisi ottaa sitä vastaan mutta varmasti jonain päivänä.
Jäin myös yksin kun odotin toista. Lapset ovat nyt reilu 2,5v ja vajaa vuoden ikäiset. Vauva itki 3kk parhaimmillaan 10 tuntia vuorokaudessa ja paloin loppuun. Sukulaisilta yms saatu apu oli aika vähäistä. Neuvolan täti tokaisi että 'vauvat itkee' eikä siitä sen enempää :) Vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen tunsin että ei tämä tästä helpota, hermoromahdus tulee jonain päivänä ja lähdin hakemaan apua. Yritin joka taholle selittää että tarvitsen unta mutta suosittelivat terapiaa ja läkkeitä..Hehheh. (Siis MITEN ammatti-ihmisten voi olla niin vaikea tajuta että ihminen tarvitsee unta..?!) Joku sitten ehdotti että laita esikoinen tarhaan ja tarhapaikka myönnettiin samantien kun sitä hain. Elokuussa esikoinen aloitti tarhan ja nyt meillä menee kivasti.
Mitäs jos hakisit esikoiselle tarhapaikkaa?
Hei!
Omat lapseni ovat jo 13- ja 10-vuotiaat. Mutta silti vastaan sulle, joka väsyt erilailla äitiytesi keskellä kuin minä (murrosikä jne...).
Ota pikaisesti yhteyttä sosiaalitoimistoon. Kerro, että tarvitset jonkinlaista apua lastenhoitoon. Itselläni kävi vuosia sitten niin hyvä "tuuri", että paikkakunnallani oli Mannerheimin Lastensuojeluliitolla projekti, jonka kautta yksinhuoltajat saattoivat saada maksuttoman lastenhoitajan pariksi tunniksi viikossa tai miten nyt sovittiinkin. Se tuntui todella hienolta avulta silloin!
Eli sosiaalitoimisto voi järjestää sulle apua, sitähän varten sosiaalitoimisto on. Jos yksinhuoltajaa ei auteta niin ketä sitten.
Ja katsos vaikka Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta (www.mll.fi), mitä omalla paikkakunnallasi on tarjolla!
Jaksamista ja usko vaan, että hetken päästä kaikki näyttää valoisammalta!!
Eihän apua yleensä pyydettäessä saa, varsinkaan yhteiskunnalta.
Sitä sitten annetaan, joskus vain hieman myöhään, jolloin lapsia jopa joudutaan huostaanottamaan, saahan virkaihmiset töitä, muuten menisi työpaikat.
Kyllä minä ainakin sain apua, perheneuvolasta. Aikaa en saanut ihan heti sinne, mutta keskustelimme puhelimessa pitkään. Ja ulkopuoliselle puhuminen auttoi, niin epäuskottavalta kuin se kuullostaakin. Kävin myös muutaman kerran ihan paikan päälläkin juttelemassa, ja sain keinoja selviytymiseen.
Ja sitä päiväkotipaikkaa voi tosiaan hakea. Siinä vaiheessa kun omat voimat on loppu, ei kannata välittää näistä mielipiteistä, ettei lasta saisi viedä hoitoon jos on kotona. Parempi toimia ennen kuin tilanne pääsee niin pahaksi ettei enää tajua hakea apua.