"Miks?!"
Mä kysyin sulta, ku sanoit et se on ohi...
Kerroit,ettei meillä ole tarpeeksi aikaa tosimmille.
Mä jäin taas yksin...
Ei ollut ketään, kuka olisi naurattanut mua!
Sait tuntemaan, että mustakin voi joku tykätä.
Sä sait pehmennettyä mun kovan ulkokuoren.
Mä uskalsin jo luottaa suhun.
Tahdoin ruveta nukkumaan viereesi,
katsella sua niin kauan kunnes nukahtaisit,
kuunnella sun tuhinaasi,
aamulla herättää sut suudelmin.
Mä oisin voinut luopua kaikesta Sun takia.
Tahdoin vain olla vierelläsi,
se olisi riittänyt mulle...
Sä olit mulle kuin huumetta,
Elämän-huume...
Ei mulla oo enää elämää, eikä mulla oo Sua.
Olit kaikkeni.
Nyt istun huoneeni nurkassa,
kyyneleet maistuvat suolaiselta,
elämä potkii rautakärkimaihareilla päähän.
Vaikka sä aiheutit tän pahanolon,
silti en syytä sua.
Kuulen sun ihanan äänen korvissani,
se saa mut nauramaan.
"Mä kaipaan Sua!", sanoin hiljaa.
Tiesin, että et ole siinä vierelläni,
mutta silti kuulin äänesi...
Olin kai tulossa hulluksi,
kun lähdit luontani.
Mutta silti kuulin äänesi, "Anna anteeksi!".
Purskahdin taas itkuun, itkin, itkin ja itkin.
Itkin niin kauan kunnes tajusin...
Kerran sä sanoit mulle,
" Jos joku meidät erottaa,
niin katso kuuta,
ja ajattele Meitä.
Sillon mä oon aina sun luona.
Aina..."
Mä kysyin sulta, ku sanoit et se on ohi...
Kerroit,ettei meillä ole tarpeeksi aikaa tosimmille.
Mä jäin taas yksin...
Ei ollut ketään, kuka olisi naurattanut mua!
Sait tuntemaan, että mustakin voi joku tykätä.
Sä sait pehmennettyä mun kovan ulkokuoren.
Mä uskalsin jo luottaa suhun.
Tahdoin ruveta nukkumaan viereesi,
katsella sua niin kauan kunnes nukahtaisit,
kuunnella sun tuhinaasi,
aamulla herättää sut suudelmin.
Mä oisin voinut luopua kaikesta Sun takia.
Tahdoin vain olla vierelläsi,
se olisi riittänyt mulle...
Sä olit mulle kuin huumetta,
Elämän-huume...
Ei mulla oo enää elämää, eikä mulla oo Sua.
Olit kaikkeni.
Nyt istun huoneeni nurkassa,
kyyneleet maistuvat suolaiselta,
elämä potkii rautakärkimaihareilla päähän.
Vaikka sä aiheutit tän pahanolon,
silti en syytä sua.
Kuulen sun ihanan äänen korvissani,
se saa mut nauramaan.
"Mä kaipaan Sua!", sanoin hiljaa.
Tiesin, että et ole siinä vierelläni,
mutta silti kuulin äänesi...
Olin kai tulossa hulluksi,
kun lähdit luontani.
Mutta silti kuulin äänesi, "Anna anteeksi!".
Purskahdin taas itkuun, itkin, itkin ja itkin.
Itkin niin kauan kunnes tajusin...
Kerran sä sanoit mulle,
" Jos joku meidät erottaa,
niin katso kuuta,
ja ajattele Meitä.
Sillon mä oon aina sun luona.
Aina..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
aivan ihana runo....
Ihana runo munkin mielestä..sai mut ihan kyyneliin...