Chandelier waiting for love

Maalin edessä on vain makuupaikkoja jaossa, ruuhkabussissa seisoo ja sillä lupauksella on hyvä sydän. Se lukee sinua kuoresta, se lukee koska sillä on sellainen kyky. Se ei ymmärrä sanottua, puhuttua, ilmoituksia, mutta se tietää totuuden. Sydämen nimissä se tietää, missä rakkautesi raja kulkee.

--

Voisipa kirjoittaa
suurelle alustalle,
ihan vaan
vaikka taivaalle
maalata
mikä elämässä
on tärkeää

kahden hullun
matka voisi
muuttua
epäilyksi ihmisyydestä

ja sitten
joku vaan
huutaisi,
että ollaan

matkalla vaan

matkalla synnin
ja synnittömyyden
avata luukkujaan

ihan samalla
luudalla kaikki

avata itsensä

koko sielun
niin kuin kevättä
odotetaan

ihan samalla metodilla,
jolla maailma
on rakennettu

sydän parka
piilotettu
vaatteiden taa

pelkojen,
raakuuden ja
tekopyhyyden
kaapuun

ja niin se
vierii ja
kieppuu

unohtaa miksi
aika on

miksi elämä
mittaa

ja mitä rakkaudella
voisi pelastaa

--

herätä keskellä
yötä,
kaiken tiivistyä
siihen ripsen
värähdykseen

hysteerinen kohtaus,
kaukainen kaipuu

kaikki menneet
hetket herättävät
kyyneleen

siinä se
on se ääri,

muoto kaikelle
koetulle

kyyneleen kokoinen
informaatio

nukutun unen
mahdollisuus
purkaa taakkansa

yksinäisyyden,
pelon kasvattaa
oraansa,
kasvattaa piiri,
joka on ympyrä

kaiken kulkea
kehän reunoja

kulkea ja vilistä
kunnes tulee hiljaisuus
ja se kyynel
putoaa lattialle

--

näin me toimimme,
synnytämme, kasvatamme
ja
viimein kun kaikki
on valmiina

me hylkäämme

pudotamme kaiken
sen minkä
vuoksi haluamme
rakastaa

haluamme
olla varuillaan

pelätä
ettei
meitä satutettaisi

ettei oma onnemme
kasvaisi mittasuhteisiin,
joka ei ole tästä
maailmasta

minun täytyy olla
kärsimys,
opetettu leikkikalu

mutta
minä olen
myös ihminen

varjoteatterin mimiikkaa

--

minun virheeni eivät
ole maailman
tekosia

joskus se
viha saa
otteen
toiveista

ottaa vaan itsensä
eturiviin ja
paiskaa tavaroita

suuttuu siitä,
kun joku onnistuu ja
minun henkeni
on taas sen
pallon äärilaidassa

avain on
sieluni kokoinen
ja sillä olisi
mahdollisuus
avata lukemattomia
ovia

jokaisen tilan ja
ajan katveen

minun täytyy
vaan sovittaa
sitä lukkoon ja
kääntää kahvasta

--

kuvittelen myös
mitä sieltä voisi
tulla

sieltä
onnellisuuden
takaa

paljaana ja
täynnä hellyyttä

miten ensimmäinen
aurinko tekisi
kevään,
auraisi pellot

murtaisi pinnan
ja muovaisit
itsellesi sopivaksi

rakastaisi
tuota alun heikkoutta ja
sitä kasvun voimakkuutta

kunnes on aika
leikata,
paljastaa ja
saada siemen
päivänvaloon

nyt ei ole
yhtään suojakerrosta,
vaatetta

aurinkoa, syksyn
pilviä

ei yhtään mitään
muuta kuin
paljas itsesi,
jonka on vaan
osattava elää
ja luovia

--

siinä hetkessä
on vapaus,
siinä hetkessä

maailma ylettyy
sinun tekosi
on sen koko
ympyrän
keskipisteenä

olla varjo,
olla aurinko

rikkoa tai
rakentaa, jotta
softa versio kyljessä
vastaisi
onnellisuuttasi

--

sinä hetkenä
katsoessasi kuvaa
ymmärrät liikkuuko
se niin kuin
olit suunnitellut

pahimmillaan se
ei pyöri olenkaan
tai se selkeästi
valehtelee,
pettää itsensä

parhaimmillaan
se kuiskaa
samoja sanoja joita
kuulen sinun kuiskaavan

viihtyy tehdessään
samaa kuin sinä
teet,
viihtyy niin
että hymyilee ja
tarttuu auttaakseen

olkoon kyseessä
vaikka elämä
tai
rakkaus

rakkaus,
voisiko sekin
olla osana onnellisuutta

--

jotain jota pitää
kauniina

olla se
joka kääntää sen
avaimen siinä
lukossa

ja se
tapahtuu,
koska sen
on määrätty tapahtua
(eikä siinä ole yhtään sattumaa)

sen pimeän on
muututtava valoksi,
koska joku halusi
vääntää sitä
katkaisijaa

halusi
koska se rakkaus on
siitä kääntäjästä
lähtöisin

--

se on se
raja, jonka
sydämellään tuntee

sen rajan sanoa
rakastan sinua

ja osata sanoa se
niin, että sen
tuntee

niin, että
se on
ihmisen kokoinen
eikä yhtään enempää

--

edes rakkaudessa,
siinä pienen pienessä
neuroottisessa ympyrässä

jota jokainen potkii,
mutta niin harvaa
saa maaliin asti vietyä

tyhjää kohtaa,
johon saa
rakkaudella

niin helposti sisältöä

--
https://www.youtube.com/watch?v=Q9g6cEW6jQY
https://www.youtube.com/watch?v=e-yGeHc-hwY