Lapin kesään valkeaan
jäin kerran sua kaipaamaan,
– ja tiesin,
sinut vielä nähdä saan.
Kesään tieni kerran vei
tein matkan joka pääty ei,
taas kuljen kohden pohjolaa.
Nyt kaipaan hänen katsettaan
ja tiedän,
- hänkin odottaa…
ja taival,
- loppuu aikanaan.
Istui pöydän hämärään
ja katseeseesi kiinni jäin,
yö kuuma sai mielen kuohumaan.
Mustaa kultaa silmäs on,
näen niissä yön ja auringon,
- ja äänes jostain kaukaa kuulla saan.
Nyt kaipaan hänen katsettaan
ja tiedän,
- hänkin odottaa…
ja taival,
- loppuu aikanaan.
Kun istun pöydän hämärään
ja katseeseesi kiinni jään,
yö kuuma saa mielen kuohumaan.
jäin kerran sua kaipaamaan,
– ja tiesin,
sinut vielä nähdä saan.
Kesään tieni kerran vei
tein matkan joka pääty ei,
taas kuljen kohden pohjolaa.
Nyt kaipaan hänen katsettaan
ja tiedän,
- hänkin odottaa…
ja taival,
- loppuu aikanaan.
Istui pöydän hämärään
ja katseeseesi kiinni jäin,
yö kuuma sai mielen kuohumaan.
Mustaa kultaa silmäs on,
näen niissä yön ja auringon,
- ja äänes jostain kaukaa kuulla saan.
Nyt kaipaan hänen katsettaan
ja tiedän,
- hänkin odottaa…
ja taival,
- loppuu aikanaan.
Kun istun pöydän hämärään
ja katseeseesi kiinni jään,
yö kuuma saa mielen kuohumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
taikaa