Nyt kun "pikkujoulu kiireet" ovat taas käsin kosketeltavissa, on aika värittää elämä musiikin hauskalla maailmalla ja palata tekstien ääreen, kun siltä taas tuntuu ja aika on siihen sopiva. Ihmisellä on unelmia, olkoon sinun unelmasi enemmän kuin lupaus. Sellainen pienen pieni ihme, joka osaa täyttää sydämesi kiitollisuudella ja on täynnä rakkautta.
Minulla on
eläinasuinen
paita ja
puuma housuissa
siis se kuuluisa
verkkari puuma,
joka katselee
noita lintuja
tuossa tapetissa
kovin ovat
iloisia,
aivan kuin
olisivat
kuulleet
puheemme ja
menneisyyteemme
siellä vaan
supattelevat,
hihittäen
sulattaen näkemäänsä
--
mitähän se
elämä näkee,
kaikkeuden portti
ajattelee
avatessaan ja
sulkiessaan
ajassa kulkevia
--
niin ne
sana irtoavat
ja liukenevat
universumiin
valuvat jokaiseen
huokoseen ja
värittävät
todellisuutemme
todeksi
miten niistä
sanoista
olisi pelastajaksi
tai pesijäksi,
joka eheyttäisi
tietämättömyyden
parsisi rikkonaista
ehjyyteen, jotta jokaisella
olisi kyky kantaa
kyky heijastaa
ystävällisyys
eleeksi
ettei onnenkantamoinen
olisi abstrakti käsite
vaan
jokaisena päivänä
kyky tuntea
voitonriemua,
kun hyvät asiat
osaisivat kerrostua
orvasketeemme
--
asiat toistuvat,
taittuvat toisiinsa
tekemällä sitä samaa
samat rypyt,
samat naurut,
samat onnettomuudet
samat laskostuvat
kireydet
syntyen aamuun
ja väsyneenä painavat
päänsä ikeeseen
toivoen että maailma
olisi ihme,
yö olisi parantaja
illuusio,
joka synnyttää
uuden maailman,
jota ei tarvitsisi
pestä ja harjata
huolehtia vihlovista
hampaista,
odottaa vain
aamun aurinkoa
odottaa ja
piilottaa sen sydämeensä
kunnes huomaa
taikinan paisuvan,
kasvavan ulottuvuuteen
kauneus ja
sopusuhtainen
pyöreys hymyilevillä
kasvoillaan
--
tai mitä jos
aurinko on sisimpäsi
ja se ei enää
koskaan laskisi
mailleen
hukuttaisi sateen,
kuivattaen kyyneleet
olisi vapaa rooleista,
tekisi vaan eri versioita
eri viikonpäivään
päivät on helppo
luoda kuukausista
puhumattakaan,
mutta mites,
kun elämä
astuu viereen
ja hengittää
samaa ilmaa
tuo
arvaamattomuuden
minuutesi
kätköjen ulottuvuudelle
onko se silloin laina,
velka vai
saatavaa
--
vapautua silloin
kahleistaan vai
tekeekö kalterit,
joita tunnekaan
ei osaa läpäistä
vapaus tekee
vallankumouksen ja
kietoutuu
käsirautoihin
elämä hoi
älä jätä,
elämä
älä käännä katsettasi
poikasi ajattelee
lapsesi on
kasvanut
velvollisuuksista
vapauteen
sotaa ei ole
hävitty,
v***** olen
voittanut
olen vienyt
kiimani
läpi elämän
helvetin
olen orja, mutta
en ole
pakkotyössä
en ole väkisin
murtanut aamua iltaan
olen vain
rakkauden narkomaani,
joka omistaa
itsensä, ajatuksensa
ja kerron tätä
tarinaa,
eläessäni
sitä kanssasi
eläessäni
rakkaudestasi
Minulla on
eläinasuinen
paita ja
puuma housuissa
siis se kuuluisa
verkkari puuma,
joka katselee
noita lintuja
tuossa tapetissa
kovin ovat
iloisia,
aivan kuin
olisivat
kuulleet
puheemme ja
menneisyyteemme
siellä vaan
supattelevat,
hihittäen
sulattaen näkemäänsä
--
mitähän se
elämä näkee,
kaikkeuden portti
ajattelee
avatessaan ja
sulkiessaan
ajassa kulkevia
--
niin ne
sana irtoavat
ja liukenevat
universumiin
valuvat jokaiseen
huokoseen ja
värittävät
todellisuutemme
todeksi
miten niistä
sanoista
olisi pelastajaksi
tai pesijäksi,
joka eheyttäisi
tietämättömyyden
parsisi rikkonaista
ehjyyteen, jotta jokaisella
olisi kyky kantaa
kyky heijastaa
ystävällisyys
eleeksi
ettei onnenkantamoinen
olisi abstrakti käsite
vaan
jokaisena päivänä
kyky tuntea
voitonriemua,
kun hyvät asiat
osaisivat kerrostua
orvasketeemme
--
asiat toistuvat,
taittuvat toisiinsa
tekemällä sitä samaa
samat rypyt,
samat naurut,
samat onnettomuudet
samat laskostuvat
kireydet
syntyen aamuun
ja väsyneenä painavat
päänsä ikeeseen
toivoen että maailma
olisi ihme,
yö olisi parantaja
illuusio,
joka synnyttää
uuden maailman,
jota ei tarvitsisi
pestä ja harjata
huolehtia vihlovista
hampaista,
odottaa vain
aamun aurinkoa
odottaa ja
piilottaa sen sydämeensä
kunnes huomaa
taikinan paisuvan,
kasvavan ulottuvuuteen
kauneus ja
sopusuhtainen
pyöreys hymyilevillä
kasvoillaan
--
tai mitä jos
aurinko on sisimpäsi
ja se ei enää
koskaan laskisi
mailleen
hukuttaisi sateen,
kuivattaen kyyneleet
olisi vapaa rooleista,
tekisi vaan eri versioita
eri viikonpäivään
päivät on helppo
luoda kuukausista
puhumattakaan,
mutta mites,
kun elämä
astuu viereen
ja hengittää
samaa ilmaa
tuo
arvaamattomuuden
minuutesi
kätköjen ulottuvuudelle
onko se silloin laina,
velka vai
saatavaa
--
vapautua silloin
kahleistaan vai
tekeekö kalterit,
joita tunnekaan
ei osaa läpäistä
vapaus tekee
vallankumouksen ja
kietoutuu
käsirautoihin
elämä hoi
älä jätä,
elämä
älä käännä katsettasi
poikasi ajattelee
lapsesi on
kasvanut
velvollisuuksista
vapauteen
sotaa ei ole
hävitty,
v***** olen
voittanut
olen vienyt
kiimani
läpi elämän
helvetin
olen orja, mutta
en ole
pakkotyössä
en ole väkisin
murtanut aamua iltaan
olen vain
rakkauden narkomaani,
joka omistaa
itsensä, ajatuksensa
ja kerron tätä
tarinaa,
eläessäni
sitä kanssasi
eläessäni
rakkaudestasi
Vastaukset 5
Vanhimmat
katselen taas
sitä puumaa
me olemme
petoja,
helliä puraisuja
näykintää
tiedon nälkää,
rakkauden
tuhoamisen
ja matka ahneesta
väkivaltaiseen ja
jopa itsesääliin
on lyhyt
niin helposti
syö sisuksia myöden
ettei vuosienkaan
päästä huomaa
elämää
kalutuilta jätteiltään
--
miksei siinä
tai missään ajassa
voi tuntea helpottavaa
rakkautta
että puute
korjaantuisi
sopiviin merkityksiin
säveltää vaikka
sinfonia, jonka
sanoja laulaessaan
sulaa kiinni
sen sanomaan,
jotta se
ei jättäisi
kertoisi tekosyitä
pelkoonsa,
syitä löytää
merkityksiä, joita
aina hetkeen
pakenee ja
varsinkin epäröi
--
aika rakentaa,
aika hajottaa
eriaikaista synkroniaa
miksei rakastaa ja
vastakappale voi
resonoida
samanaikaisuutta
kemiaa
tuntea viihtyvänsä
logiikkaa osata
rakentaa pilvilinnansa
ja
unta jolla
solmii ekstaasinsa
vaikka pilleriin
kaapin päälle
pulloon
linnunmuotoiseen
tapettiin tai
verkkariin
--
eikö ole hassua,
jos ihailee kuuta
rakastaa näkemäänsä
voi sanoa jakavan
samanlaisuuden
kanssasi
--
tunsin hymykuopan
katseen,
uskon toivon
vierivän
rakkauden
karkaaviin käsiin
eikä se
ollut mikään
tunteeton kalu
tai toivoton kaivo,
joka ei
voisi niellä
tai sylkäistä
niin halutessaan
päinvastoin
ne olivat sellaiset
rakkauden saarnaamat
hyvyyden kasvot
joku muisti
sanoa
onnen tyttö
--
onnellinen varjelus
muuttua
anteliaisuudesta
vastaanottavaisuuteen
kehosi ja mielesi
osaa puhua,
ajatella
olet käynyt
auringossa,
olet löytänyt sisimpäsi
ja se kaikki
ei tänään sano
sanaakaan
tänään kehonkieli
lausuu käsittämättömän
näytöksen
ilman
mitään syytä
mitään syytä
olla olematta
maailman keskipiste
--
ilo odottaa hänessä,
kauneus ja
päättäväisyys olivat
ratkaisseet
elämänmysteerin
eihän siihen tarvitse
murskattuja lupauksia,
hehkuvia valheita
tai muutakaan
suutelemisen tapaista
erilliset ajatukset,
erilliset
ihmiset ja
erilaisuus ylipäätään
ei ollut ratkaisu
vaan se,
että näet itsesi,
näet kaiken
elämän kasvattaman
vuosien ja vuosisatojen
vaaliman kuiskeen,
ota se kuiske
kasvoillesi
ota ja
helli sitä
hymyä, jonka
nimeksi tulee
rakkaus
se on enne ja
se on tahto,
joka on istutettu
jokaiseen syntymään
se on sydän,
joka sykkii
tietääkseen olevansa valmis
se mikä on
on totta
se taipuu kuin
tuoreen ihmisen tuoksu
osaa ottaa paikkansa
--
älkää haaskatko ikuisuutta
sillä vain verkkokalvossa
periytyy ikuinen liekki
sinne ei ajalla pääse,
mutta rakkaus on
avain
ei ne eläimen
sokeat
silmät siihen ulotu
eivät eläimen
korvat sitä maailman
mykkyyttä kuule
mutta minä kuulen,
minä näen
kuinka sielusi kutsuu,
kuinka rakkaus
halkaisee, mutta
ei se riko
miten itsevarmaa ja
kovaa se hempeys
osaa ollakin
--
kadotaanko,
ollaanko me edes
hetki niin kuin
rakkaudessa ollaan
niin kuin lintu lentää
ja puuma puhuu
pyhää henkeä
raapiessaan
syyhyävää pintaa
tietäen tietoisuudessaan,
että ihmeitä ei tapahdu
ne on tehtävä todellisuudeksi
ja murinasta
siitä linnun livertelystä kyllä tietää
ollaanko me täydellisiä
vai pelkkä
promises, promises
promises
--
https://www.youtube.com/watch?v=aXQGUsCr2tA
Kiitos kaikille kommenteista!
Musiikki ja tekstit värittäkööt elämääni vast'edes. Ihmistä siihen tehtävään en enää haikaile. : )
Ensin tuli hän, jota suojelijakseni luulin - olihan hän "Mikael", enkeli. Niin luulin. Hän otti sydämeni leikkikalukseen. Julma.
Sitten saapui hän, jota pelastajakseni luulin. Erehdyin taas kerran. Hän nujersi hauraan sieluni pala palalta. Narsisti.
Prosessoin näitä varmaan pitkään. Toivon, ettei rakastumisen tunnetta tarvitse enää kokea. Tasainen itsestä kumpuava rakkaudellinen olotila riittää.
Kiitos runostasi!
Lopetitko runoilun? Olisin mielelläni lukenut näitä lisää!
Taisi Einottaren kommentti tylsistyttää sanasepon terän ; )