Tapaamisen sietämätön vaikeus.
Joko on hieman kypsän ikäinen bileissä tai kovin raitis bileissä tai kiusallisen heterossa työelämässä jne. Klassinen ja moneen kertaan kaluttu aine, mutta kuitenkin - kertokaa lähestyvän kevään kunniaksi ihania tarinoita miten se sitten tapahtui?:)
Ja sisaruuden merkeissä kerätään vaikkapa kaikki www linkit ka muut vinkit peliin mitä kautta olette tavanneet ja tavoitelleet mielitiettyä ja ihanaista?
Joko on hieman kypsän ikäinen bileissä tai kovin raitis bileissä tai kiusallisen heterossa työelämässä jne. Klassinen ja moneen kertaan kaluttu aine, mutta kuitenkin - kertokaa lähestyvän kevään kunniaksi ihania tarinoita miten se sitten tapahtui?:)
Ja sisaruuden merkeissä kerätään vaikkapa kaikki www linkit ka muut vinkit peliin mitä kautta olette tavanneet ja tavoitelleet mielitiettyä ja ihanaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinhän se menee.
Minä en juokse baareissa, en juo enkä polta... tylsä en silti ole ollenkaan. Tai kai se on katsojasta kiinni! ;-)
Minä olen tavannut naisia sekä deittipalvelun että suomipalstan kautta. En aina seuranhakumielessä, mutta joskus se on lopulta siihen johtanut.
Uskon että bileissä ei monikaan tapaa ketään todella, siellä on sellainen meno päällä että harva malttaa pysähtyä. Monellakin tavalla.
Mutta kai minäkin vielä tapaan sen ihanan naiseni.... jotenkin ja jossain. :-))
elämässä on paljon muuta mukavaa
sosiaalisuutta baarielämän ulkopuolella,
huulilla mukavampaakin tekemistä kuin savukkeen
hamuilu ja paljon kaunista aistittavaa
kirkkain, terävin mielin.
Raitis huumori mikä kohdistuu niin itseen
kuin maailmanmenoon on elämän ilmaiseksi
antamaa humalaa. Ja mikään em. ei tosiaankaan
tee meistä tylsiä, antaa vaan sopivaa haastetta ehkä ;)
Ihminen, joka ei tarvitse toista,mutta haluaa toisen. Elämän ilon ja arjen jakaminen,
toisen hyvän haluaminen. Hänen onnestaan
nauttiminen, mikä sen ihanampaa.
Uskon, että viittasi salaperäisyys ja miellyttävä ilmaisusi herättää uteliaisuutta!
Kyllä onni meidät kohtaa, sovimme näin, eikö?
Minä kirjoittelin hänelle kirjeitä ja filosofoin niitä näitä.
Ihan sielunsisar hän ei kuitenkaan ollut paremman tutustumisen perusteella mutta 110 lasissa meni jonkin aikaa.
Ihmeitä voi siis tapahtua - tooodella, ihmetykseni oli suuri kun tapasin hänet ensimmäisen kerran - ei vo i o l la to ttta! Vieläkin muistelen ja koetan unohtaa.
onnen hetki mikä elämää rikastuttaa on aarre. Kaipaus muuttuu hyväksi muistoksi vaikkei unohdukseksi.
Samoin ajattelen eräästä, sinä pitkä, tumma, kaunis ihanainen. Jokainen viesti värähdytti, se oli silkkaa ihanaa hullutta. Mutta vain hetken. Uskon, että olisimme voittaneet arjen realiteetit, mutta niin ei ollut tarkoitettu.
Aina kun näen onnelliset naiset yhdessä, se antaa minulle niin lämpimän läikähdyksen sisälleni. Kaunista. Toivoa siitä, että saan joskus nauttia samasta.
Missä kirjoittelitte, täälläkö?
Niin..
Kyllähän kaikesta kauniista on ilo nauttia.
Joskus vain ei edes huomaa mitä ympärillä on! On kuin lukossa, ihminen. Ja mistä se johtuu että arki tuleekaan vastaan, joskus hyvinkin nopeasti..
Kerran vastaan käveli kaksi iloista ja onnellista käsi kädessä, suunnilleen leijuen ilmassa. Muisto viipyi mielessä ja antoi energioita. Alkoi hymyilyttää ja alkava masennuksenpoikanen häipyi sen siliän tien.