Raha-asiat

Vaimoni asenne estää opettelun!

Hänellä on oma läppäri ja omat pankkitunnukset. Kaikki on yhteistä joten ei ole mitään käyttörajoituksia.
Olen muutaman kerran opastanut rahaliikenteen hoitamisen ja seisonut takana katsoen, että se hoituu mutta siihen se jääkin. Eipä tuo suostu, edes harjoitusmielessä kilkuttelemaan osaakaan laskuista koneelle.
Reilu 7 vuotta sitten olin syöpäleikkausten vuoksi sairaalassa 6 3 vrk joka oli niin lyht aika, ettei ollut tarvetta toimille mutta olipa muistutus, että pitempiäkin jaksoja, jopa tosipitkä saattaa tulla vastaan. Ei ollut vaikutusta.

Ilman apua ei vaimoni selviäisi. Lapsemme ovat yli 250km:n päässä joten päivittäinen jelppiminen ei tule kuuloonkaan.
Vähäisten sijoitustemme hoitaminen on vaimolle täyttä hepreaa. Parempi kun ei niihin puutukaan. Leskeytyessään tulevat lapsemme kuvaan automaattisesti.

Olen monta kertaa ajatellut, että jos mun veljeni kuolisi, niin miten ihmeessä hänen vaimonsa pärjäisi.
Luulen, että ei pärjäisi tosi monissa asioissa. Oon maininnut hänelle, että josko opettelisi esim. maksamaan laskuja netissä. Hän on itse sitä mieltä, että ei oppisi eikä ole kiinnostunut edes opettelemaan.
Tiedostaa, että ei osaa monia asioita, mutta ei halua opetella ja sanoo, että hän toisi minulle laskut ja minä saisin hänen puolestaan ne maksaa. Siis toki hänen rahoillaan:)

Anoppini oli leskeydyttyään 42 vuoden ikäisenä aivan ulkona asioiden hoidosta, onneksi suvussa oli läheinen joka osasi hoitaa neuvoa alkuun, ja pitempäänkin.

Siperia opettakoon. Hebrea jallittakoon. Latina lannistakoon.

Kyllä apua saa tänä päivänä jumakauta kunnasta, kaupungista jne.

Siperia opettakoon. Hebrea jallittakoon. Latina lannistakoon.

Kyllä apua saa tänä päivänä jumakauta kunnasta, kaupungista jne.

Ihmettelempä vain mihin myllyyn vuosikymmeniä avopuolisoina asunut ja yhteistä omaisuutta hankkinut osapuoli joutuu toisen kuollessa. Vaikka yhteinen testamentti olisi, miten perintöverot tulevat ? Maaseudulla ei vaatimattoman kiinteistön myynti ole ollenkaan varmaa, ei kesämökin, ei vaatimattoman omakotitalon. Tosin eivät isot etenkään kaupaksi mene.

Kyllä sitä oppii, kun pakko on. Kyselemällä eri asiantuntijoilta ja tekemällä ensialkuun yhdessä ne asiat alkavat luistaa. Eteenpäin on mentävä yksin jäädessä.
Omat asiani olen aina hoitanut ja avioliitossa myös yhteiset asiat lähes kaikki, Ne vaan lankesi minulle.
Toki aluksi tuntuu toivottomalta, mut kyl se siitä. Tsemppiä ystävälle.

Ei ollut ongelmaa, kun olen aina kaikki raha-asiani hoitanut. Ns. entisen mieheni rahoista en tiennyt, en tuloista, enkä menoista. Paras vain luottaa itseensä!

Ennen oli normaalia se, että mies hoitaa raha-asiat. Siksi moni jäi sormi suuhun, yksin jäädessään, varsinkin, jos lapsia ei ollut tai asuivat kaukana.
Itse olen koko ikäni hoitanut itse omat asiasiani, vähän toisiakin jeesaillen.
Kun hommasin tämän läppärin, halusin heti opetella pankin käytön.
Sen opetti minulle miniäni.
Tämän tietotekniikan kanssa olen vähän toope, pojanpoika tarkistaa kerran vuodessa ja tekee minkä tarvitaan.
Arjen asioissa pärjään vielä hyvin. (ainakin toistaiseksi)

Kyllä osataan, pankkeja on kyllä pitänyt neuvoa.

Olen hoitanut raha-asiat, kun mies vielä kykeni jotain hoitamaan ennen sairastumistaan niin oli erilliset tilit ja rahat. Oli ne erilliset vielä hänen sairastuttuaankin mutta käytimme rahojaan hänen kuluihinsa. Ei hänelle mitään holhoojaa tarvittu, ainoan elossa oleva lapsemme pidin ajan tasalla miehen raha-asioista.
Miehen kuoleman jälkeen ei mennyt sormi suuhun.
Maksoin tyttärelle osuutensa mikä hänelle kuului.
Kyllä perunkirjoitukset ym.. on äkkinäiselle aika hankalaa, olin jo saanut esimakua kun äitini kuoli kolme kuukautta ennen miestäni.
Minua säälittää naiset jotka ovat niin pumpulissa kasvaneita että sanovat: "Isäntä meillä hoitaa kaikki asiat."
Pitäisi aikuisen ihmisen pärjätä jos jää yksin.

En osaa huoltaa ja korjata autoa ja öljypotikin on mysteeri. Mutta laskujen maksaminen on minun homma.

Olen kyllä huoltanut ja vähän korjannutkin autoja, mutta uutta minullekin on öljypoti!

En osaa keittää kananmunaa enkä kahvia
muu sujuu vielä kuten

käsillä seisoen Maamme-laulu

Olen mestari kaikessa muussa, mutta tuo jakopään hihnan vaihto on minulle täyttä mysteriaa.

Minusta aikuinen, joka ei osaa, halua opetella tai oppia raha-asioiden hoitoa, on vastuuton. Ei miehen eikä naisen pidä haalia vastuuta niin, että toinen puolisko ei osaa. Ymmärrän jos olisi joku ylläpitäjä, niin eihän tileilleen halua ketään tirkistelijää. Iltapäivälehdessä oli jokin tapaus, missä naisaviopuoliso vaati erossa osuutta ja saihan tuo: metsää myyntiin ja rahaa. Miehen mielestä nainen oli vain halunnut kupata eikä ollut suostunut avioehtoon. Jotenkin toimittajan kirjoitus oli aika puolueellinen. Oliko nainen kartuttanut omaisuutta? Oliko luopunut työstään maatilan hoidon hyväksi? Mies olisi tykännyt, että nainen olisi työskennellyt enemmän. Että noin. Maajussilla oli morsian.
Mitäs meni naimisiin ilman avioehtoa, jos omaisuuden olisi halunnut pitää!
Jälkiviisaus ja mustamaalaaminen ei ole minkään arvoista.
Joten, neuvoisin ottamaan jo nyt lusikan kauniiseen käteen.
Kuoleman tapauksissa kiireen tekee verottaja. Mielestäni perunkirjoitus ja perintöverojen maksukiire ovat nii-in vastenmielistä suruajan keskellä. Mielestäni pitäisi olla omaisilla 3 kk:n rauhoitusaika ja seuraavan kolmenkuukauden aikana vasta hoidettava verottajalle, mitä se ahmii, mitä veroa en ymmärrä lainkaan. Tilithän voidaan jäädyttää johonkin 90 %, jotta vainajaan kohdistuvia kuluja voidaan hoitaa. Perintöverossa voisi olla paljon korkeampi katto, mistä vasta verotetaan. Tässä on sosialisoinnin paha maku.

Osaan kyllä maksaa laskut ja muutenkin tietokoneasiat sujuvat. Ymmärrän jotain vakuutuksista yms.
Sen sijaan auton renkaita en ole vaihtanut yli 30v. Enkä osaa autoa korjata mitenkään. Jos olen yksin matkassa ja rengas posahtaa, olen pulassa.
Rakennuksistakaan en paljoa ymmärrä. Sähkö tulee pistorasiasta ja osaan katkaista veden. Jos katto alkaa vuotaa, valitsen varmaan kaikkein uunoimman korjaustyypin!
On nuorta polvea kyllä, mutta ehtiikö he apuun?

Jos "vuoroni on ensin" mies ei maksa netissä vaan vie kassarouvalle. Käteisen kanssa on muuten.

Meillä oli aina omat rahat ja tilit, vanhoina kun mentiin naimisiin,
mutta mies hoiti kaikki yhteiset ja maatilan asiat, kävi pankissa ja hoiti kauppa-asiatkin.
Sitten kaikki muuttui, hän sai syöpädiagnoosin.
Jo sairaalan pihalla hän antoi avaimet ja sanoi, että sinä ajat tästä lähtien ja myös ajoin.
Raha-asiat ja kaikki muutkin jäi sillä istumalla hoitooni. Kertoi kaiken ja selviteltiin kaikki paperit ja opetti koneita käyttämään, pumpun puhdistukset ja ajamaan lumilinkoakin kesäkuussa, sun pitää osata sitä tätä hän sanoi ja se opeteltiin. Vieläkin tallessani on paperin lappusia, joilla hän on ranskalaisin viivoin kertonut miten mikäkin kone lähtee käyntiin jne Vaikkei koskaan kuolemasta puhuttu mitään, mutta se vaani siellä olkapäällä.
Reilun puoli vuotta hän sairasti ennen kuolemaansa, yhden pitemmän sairaalajakson jälkeen sanoi, että kirjoita testamentti, oltiinhan keskinäisestä jo vuosia aikaisemmin puhuttu, mutta se oli aina jäänyt. Nyt sen sitten jouduin kirjoittamaan, käski vielä "kirjoita sellainen kun itse haluat", kun sitten sen luin hänelle, kysyi vielä, että onko varmasti sellainen kun itse haluat. Ja olihan se.
Viimeiset pari kuukautta olivat olosuhteet huomioiden hyvää ja seesteistä aikaa. Riittävän monet asiat oli yhdessä selvitelty. Sitten ei yhteistä aikaa enää ollutkaan.

Jäämistöasiat olivat sillä lailla tuttuja koska olin jo aikaisemmin joutunut hoitamaan sukulaisteni perunkirjoituksia ja pesänjakoja. kerrankin kun on joutunut hoitamaan niin tuttuja ne sen jälkeen on.

Hoidan kaikki asiat tämän netin välityksellä, nykyään jopa allekirjoituksetkin hoituvat, ettei paljon tarvitse virastojen tai pankkien tiskeillä piipahdella.