vanhustenhoidossa laadulla kilpailtaisiin. Eikä suomalainen yhteiskunta mahdollisimman halvalla yrittäisi saada meidät hautaan. Että vanhukset saisivat valita hoitopaikkansa laadun perusteella.
Että ei meille syötettäisi turhia ja yhteisvaikutuksilla vahinkoa aiheuttavia lääkkeitä,
Sirkka-Liisa Kivelä
http://www.naistenaani.fi/sirkka-liisa-kivela-hyvan-vanhushoidon-esitaistelija/
Että ei meille syötettäisi turhia ja yhteisvaikutuksilla vahinkoa aiheuttavia lääkkeitä,
Sirkka-Liisa Kivelä
http://www.naistenaani.fi/sirkka-liisa-kivela-hyvan-vanhushoidon-esitaistelija/
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielenkiintoista tietoa Japanista jo v. 2012
Senioreiden hyvä hoito
https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=226986
"Kauppatieteiden tohtori Hannu Pirnes kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa siitä, kuinka Japanissa kilpaillaan vanhuspalveluiden hoidon laadusta hintakilpailun sijaan. Seuraavassa lainaan osan hänen mielenkiintoisesta artikkelistaan:
”Väestön ikääntyminen on tosiasia, mutta hoito- ja hoivakustannusten ei tarvitse kasvaa samassa suhteessa. Vanhuspalveluiden kustannusten kasvua voidaan hillitä parantamalla palveluiden laatua.
Maailman nopeimmin vanhenevassa maassa Japanissa väestön ikääntyminen ja sen seuraukset ovat olleet merkittävä politiikan painopiste jo vuosituhannen alusta.
Japanissa on ollut koko 2000-luvun voimassa kaigo hoken, julkisesti rahoitettu vanhuspalveluvakuutus. Se korvaa jokaiselle 65 vuotta täyttäneelle ja tätä nuoremmille vammautuneille 90 prosenttia heidän tarvitsemiensa hoito- ja hoivapalveluiden kustannuksista.
Japanin järjestelmässä vanhukset ovat palveluiden ostajia ja voivat itse tai omaistensa avustamina päättää, mihin palveluntarjoajaan sijoittavat.
Vaikka järjestelmä on asiakkaan näkökulmasta puhtaasti markkinavetoinen ja vapaaseen kilpailuun perustuva, palveluntarjoajille ja palveluiden sisällölle on asetettu tiukat kriteerit. Ne koskevat yksittäisten palveluiden sisältöjä, hoito- ja hoivahenkilökunnan määriä ja ammattitaitoa sekä yritysten voitonjakoa ja palvelujen hinnoittelua.
Järjestely poistaa mahdollisuuden kilpailla hinnoilla. Palveluntarjoajien ainoaksi kilpailuvaltiksi jää yrittää tarjota parempaa palvelua kuin kilpailijansa."
Mielenkiintoista luettavaa (S-L Kivelä) ja tuo Japanin vanhuspalveluiden kuvaus.
Olen kyllä sitä mieltä, että hyvää vanhustenhoitoa ja -palvelua löytyy Suomestakin, mutta se maksaa ja nyt kun sosiaalimenoja taas kerran halutaan karsia niin laadukkaista, yksilöllistä palveluista on turha haaveilla, paitsi silloin jos niistä pystyy itse maksamaan.
Sirkka-Liisa Kivelä on vahvasti ollut vaikuttamassa, että joulukuun 2. päivänä 2008 perustettiin epäpoliittinen etujärjestö
Suomen Senioriliike - Arvokkaan Vanhenemisen puolesta ry
https://www.senioriliike.fi/yhdistystietoa/yhdistystietoa/
”Suomesta on tähän saakka puuttunut epäpoliittinen etujärjestö, jollainen monessa muussa länsimaassa jo on. Esimerkiksi EU:n kokouksiin, joissa olen usein asiantuntijana, osallistuu vahvojen seniorijärjestöjen edustajia”, Sirkka-Liisa Kivelä kertoo ja iloitsee, että aktiivisilla kansalaisilla, jotka eivät tyydy vain sivusta seuraamaan, kun vanhusta makuutetaan märissä vaipoissa ja syötetään tälle velliä, on nyt väylä toimia.
🥕
Sirkka-Liisa Kivelä on tehnyt arvokasta työtä ja varmasti saanut paljon aikaankin, isot laivat vain kääntyvät hitaasti.
Vappu Taipaletta ei myöskään sovi unohtaa. Tälläkin hetkellä hän tekee työtä ainakin asenteiden muokkaajana. "Vanhus ei ole kestävyysvaje vaan kestävyystae"..))
Myös Minna Lindgren on mielestäni oivallinen asennemuokkaaja näillä Ehtoolehto-kirjoillaan ja lehti- ja TV-haastetteluillaan. Merete Mazzarella ei ole kaihtanut aihetta vaan tilittänyt rehellisesti omaa suhtautumistaan ikääntymiseen.
Eli ajattelen, että isoin muutos vanhusten hoidossa tulisi tapahtua asenteiden tasolla ja sitä työtä voimme jokainen tehdä. Vaikka palvelut olisivat viimeisen päälle viritettyjä, mutta vanhukselta puuttuisi omaiset ja ystävät viereltä, en usko että hän kokisi oloaan arvokkaaksi ja elämäänsä merkitykselliseksi. Ihminen on ihmisen toivo, vieläkin.
Riippunee osittain siitäkin, missä asuu. Omaisiani asuu kaupungissa, jossa on erilaisia vaihtoehtoja. Maksut on sopeutettu tuloihin. Asian yksi puoli on se, että esim. perilliset odottavat perintöä, kitisevät maksuista. Pitää olla yhteydessä paikallispolitiikkaan, osallistua.
Aivan, asuinpaikka merkitsee paljon - samoin omaiset, tai suhde heihin..))
Mä en halua viereeni sukulaisiani enkä vanhoja ystäviä :) Olen aina ollut innokas tutustumaan uusiin ihmisiin. Työnikin on ollut projektiluontoista ja siinä olen saanut nauttia aina uudestaan ja uudestaan uusista työtovereista.
Kunhan sitten kun tulen vanhaksi enkä voi täysin valita seuraani, niin olisivat juttukaverini jokseenkin tolkuissaan ja olisin itsekin :)
Ei ole kiva, jos kovin sekoa porukkaa on yötä päivää lähellä, jos itse vielä ymmärtää tästä maailmasta.
En tiedä, miksi näin, mutta sappikivileikkauksessa käydessäni olin sairaalassa sellaisessa huoneessa, jossa puolet porukasta olivat sekoja. En ymmärrä, miksi sappikivileikkauksen jälkeen pantiin sellaiseen sekalaisten vaivojen huoneeseen - siellä oli nuori aivan normaali lukiolaistyttökin tutkimuksien vuoksi.
Onneksi sairaalavisiittini kesti vain pari vuorokautta. Mutta sellaisessa paikassa en tahtoisi vanhuuttani viettää, Itsekin heikkona oli tavattoman raskasta katsoa sitä höhellystä. Jos ei vaihtoehtoa olisi, niin mieluummin kotona niin kauan kuin voi ja sitten eutanasia.
Aivan, voihan siinä noinkin käydä..)) Ja usein näkee omaistenkin kirjoituksia niistä hankaluuksista, millaista se "arvokas vanhuus"voi monelle olla.
Kai minunkin mielikuvani siitä ovat syntyneet seesteisen vanhuuden todistamisesta. Mutta ajattelen, että ihannekuvaa voi silti pitää mielessä ja pyrkiä sitä kohden siinä määrin kuin se on mahdollista.
Oman päätösvallan menettäminen ja vaihtoehtojen vähyys on tietysti vanhuudessa keljua, eikä "vääränlainen" seura varmasti miellytä ketään.
Vähän fatalistisesti ajattelen, että sitä niittää, mitä on kylvänyt, eli tasapainoisen ihmisen vanhuus olisi samansuuntainen, känkkäränkkä taas yrittää pysyä pinnalla entisellä keinoilla.
Tai sitten ei...))
"Vähän fatalistisesti ajattelen, että sitä niittää, mitä on kylvänyt, eli tasapainoisen ihmisen vanhuus olisi samansuuntainen, känkkäränkkä taas yrittää pysyä pinnalla entisellä keinoilla."
Jännästi ajateltu "sitä niittää, mitä on kylvänyt"
Itse taidat kuvitella olevasi hyvä tyyppi ja odotat levollisena stipendiä 🥕 :)
Näit lävitseni, porkkanana !..)) Sitähän tässä odotellaan, palkintoa, kun on suostunut sivurooliin Elämän suurella näyttämöllä..))
Ei vaineskaan. Sananlaskuissa on minusta iätöntä viisautta.
Katson myös, että isoin saavutus elämässä olisi mielenrauha, eheys, oman pohjatyyneyden saavuttaminen, millä nimellä sitä sitten kutsuukin.
Omalla kohdallani se on vielä kaukana, mutta yritystä on..))
Eikähän valtaosa eläkeläisistä voi paremmin kuin keskiverto työssä käyvä? Uskon ikäluokkamme olevan etuoikeutettua, joka ei tule jatkumaan, eikä ole syytäkään millään valtiolla etuoikeuttavan vahuksiaan nuorten synnytysikäisten sijaan!
Samoin ajattelen. Nykyisin suuri osa elää 90-vuotiaaksi, nauttii siis eläkettä 30 vuotta, siis lähes yhtä kauan kuin on ollut töissä. Kaikki maailman turistirysät pursuu harmaapäitä, ei ole harvinaista että samat lentää jopa 10 lomalentoa vuodessa ja vie rahaa ulkomaisiin kohteisiin ja samalla lisää hiilidioksidikuormaa. Luulisi että asunto on säästetty työvuosina, ennen sentään sai vakitöitä. Nyt inistään asuntotukien perään, itketään ettei ole lääkkeisiin varaa vaikka syödään itsensä diabeetikoksi. Lääkekatto on 600 e vuodessa, eli menot on korkeintaaan 50 e kuukaudessa. Nekin pienenee, kun lopettaa ylensyönnin ja juomisen. Eräät junailee omaisuudet lapsille ennen kuin on hoidon tarve. Rikkaat sitten hoidattaa itsensä yhteiskunnan piikkiin.
Ei ole huonosti oivallettu antiikin ajan aforismi: Vanhuus, sinun nimesi on itsekkyys!
Siinä meille miettimistä.
Ei päde kaikkien iäkkäiden kohdalla.
Ei tietenkään päde! Vastaukset on yleensä hyvä muistaa liittyvän aloitukseen! Eiköhän vastausten enimmäislaatukin jo tue ei itsekkäiden ajatusta.
Varmaan olisi se antiikkisten alkuperäiskansojen meininki monille mieleen. Vanhukset kyörättiin keskelle ei-mitään ja jätettiin sinne. Luonto hoiti loput.
Höpö höpö, älähän taas liioittele!
Eivät nomaadit kyenneet kuljettamaan vanhuksiaan paikasta toiseen !!! Paimentolaiset siirtyivät laidunnettavien mukana pitkiä matkoja,...riitti kun saivat lapsensa kannettua uuteen leiripaikkaan!