niin, mitä mieltä ootte ulkokoirista?
mä ihmettelen suuresti sitä, ku moni pitää ulkokoiraa eläinräkkäyksenä. siis ei se tarkota automaattisesti sitä, ettei sitä hoideta, jos koira on ulkona! se on rääkkäystä vasta sitten kun sillä ei oo seuraa, sitä ei hoideta yms. sitä paitsi, moni rotu voi olla onnellisempikin ulkona ku sisällä. meidän koirakaan ei enää kestä olla sisällä tuntia kauempaa, sille tulee kuuma ja se haluaa pihalle. sitte se möyrii viilees lumes ties kuinka kauan aikaa ;)...
eikä sisäkoira tarkota myöskää heti sitä että sitä hoidetaan kunnolla. moni sisäkoira on eläinrääkäyksen kohteena. sitä ei ruokita, sitä hakataan ja ties mitä muuta kamalaa.
mä ihmettelen suuresti sitä, ku moni pitää ulkokoiraa eläinräkkäyksenä. siis ei se tarkota automaattisesti sitä, ettei sitä hoideta, jos koira on ulkona! se on rääkkäystä vasta sitten kun sillä ei oo seuraa, sitä ei hoideta yms. sitä paitsi, moni rotu voi olla onnellisempikin ulkona ku sisällä. meidän koirakaan ei enää kestä olla sisällä tuntia kauempaa, sille tulee kuuma ja se haluaa pihalle. sitte se möyrii viilees lumes ties kuinka kauan aikaa ;)...
eikä sisäkoira tarkota myöskää heti sitä että sitä hoidetaan kunnolla. moni sisäkoira on eläinrääkäyksen kohteena. sitä ei ruokita, sitä hakataan ja ties mitä muuta kamalaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sehän nyt vain on niin, että toiset koirat on jalostettu ulkokoiriksi, ne kärsivät paksuine turkkeineen sisätiloissa. Vanhemmillani on pystykorvia ja karhukoiria, joita ei välillä edes saa sisälle, eivät suostu tarhasta tulemaan paitsi kantamalla =) Että siinä todellista eläinrääkkäystä =D
Toiset koirat taas ovat niin sidoksissa ihmiseen, etteivät välttämättä kestä ulkonaoloa ihan sen takia, toinen ryhmä taas on nämä ohutturkkiset/pohjavillattomat koirat, joita ei tulisi ulkokoirana pitää. Tai jos pitää, niin sitten pitäisi olla kunnollinen häkki ja lämmitetty kaksiosainen koppi.
Ystäväni papalla oli suomenajokoira, joka oli koko ikänsä ollut ulkokoira. Sillä oli ulkorakennuksen päähän tehty koppi jossa oli lämmitys. "Koppi" oli siis sisällä rakennuksessa, joten myös seinät oli hyvin eristetty.
Pappa kuoli, mutta koiraa ei kuitenkaan lopetettu, vaikka se oli vanha se oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Mummolle siitä oli lohtua, kun ei jäänyt ihan yksin.
Talvi tuli ja naapuri keksi, että tuo koirahan on ulkona ja varmasti palelee kun on niin lyhyt karvakin. Olipa reipas ja ilmoitti eläinsuojeluvalvojalle. Valvoja kävi tarkistamassa tilanteen ja suositteli, että koira pidettäisiin sisällä pakkasilla.
Koira sekosi sisällä, sillä oli kuuma ja sitä ahdisti muutenkin. No se laitettiin takaisin ulos, jolloin naapuri ilmoitti taas valvojalle. Nyt suositus tuli hieman ankarampaan sävyyn.
Perhe ei enää halunnut kiusata koiraa vaan vei sen eläinlääkärille lopetettavaksi. Eläinlääkäri ihmetteli valvojan käytöstä ja lupasipa tulla vaikka oikeuteen todistamaan, että hän ei ole montaa niin tervettä koiraa elämässään nähnyt.
Ulkoira voi todellakin olla monesti onnellisempi ja terveempi kuin sisäkoira.
En oikein hyväksy koko käsitettä ulkokoira.
Minulla on kaksi koiraa, jotka viihtyvät ulkona tarhassa. Ovat siellä myös yöt. Sisälläkin ne viihtyvät ja käyvät joka päivä, monta kertaa. Ne ruokitaan sisällä, hoitotoimenpiteet tehdään sisällä. Lenkillä ne käyvät kahdesta kolmeen kertaan päivässä vaikka niillä on 10m kertaa 8m tarha. Kopit eivät ole lämmitetyt, joten kipakat pakkasyöt ne ovat sisällä. Molemmat ovat hyvin seurallista rotua ja tarvitsevat muutakin erilaista aktiviteettia. On toki helppoa, kun koirat voi jättää huoletta tarhaan töiden ajaksi. Ei tarvitse ajatella, etteivät pääse pissille ja muuta...
Ulkona viihtyvän koirankin laumatarpeet voi ja pitää tyydyttää.....
Kyllähän monella koiralla on niin paksu turkki, että pärjää ulkona, mutta entä se seura ja aktivointi? Kyllä meillä koirat ovat viihtyneet ulkona tarhassa ja sisällä, mutta onnellisimpia ovat olleet seurustellessaan oman laumansa kanssa. Moniko jaksaa riittävästi seurustella koiran kanssa ulkona? Olen minäkin nähnyt ajokoiria ulkokoirina, jopa lämmittämättömässä kopissa talvella ja terveitä ovat olleet, mutta mitenkähän sen onnellisuuden laita olikaan?
Koira on kuitenkin laumaeläin - kuten ihminenkin. Jos ottaisimme ihmislapsen ja sulkisimme arktisiin oloihin yksinäisenä, hän ei aikuisena ihan varmasti osaisi olla sisällä, eikä muiden ihmisten kanssa - päätelemmekö tästä, että ihmisenkin tulisi asua yksinään kopissa? Kärjistettyä, myönnän kyllä, mutta niin moni vetoaa juuri tuohon "ulkokoira on sisällä ahdistunut" - no totta ihmeessä se on yhtä ahdistunut kuin olisi koira, joka ei ole ikinä ulkona käynyt ja joka yhtäkkiä suljettaisiin ulkotarhaan - eikä koira kummassakaan tapauksessa ole ollut alkuperäisissä oloissaan onnellinen.
Ei koiraa ole tarkoitettu olemaan vain sisällä tai vain ulkona, vaan siellä missä sen muukin lauma on, kohtuullisesti.
Viihtymisellä tarkoitan sitä, että koiran on hankala olla sisällä kuuman turkkinsa kanssa.
Ei se turkin paksuus kai yksinään kerro, että onko koira soveltuva ulos vai ei. Valtaosa esim. metsästyspystykorvista on vaan sen verran itsenäisiä, etteivät kaipaa jatkuvaa lauman seuraa. Ne sosiaalistetaan omaan laumaansa pentuna ja totutetaan sitten pikkuhiljaa olemaan ja asumaan ulkona.
Ihan tasanvarmaan joku paksuturkkinen palveluskoira saisi hepulin, jos se yhtäkkiä muutettaisiin pihakoiraksi, eihän niitä ole siihen jalostettu, mutta kyllä totuus taitaa kuitenkin olla se, että lenkillä käyetty ja päivittäin ihmiskontaktissa oleva aikuinen itsenäinen koira on ihan tyytyväinen pihakoiranakin!