Mitä on havaitseminen

jatkuu:
“Projisoiminen tuottaa havaitsemisen. Näkemäsi maailma muodostuu niistä merkityksistä, joita olet siihen sijoittanut, ei sen enempää. Mutta vaikkakaan se ei ole sen enempää, ei se ole sen vähempääkään. Tämän takia näkemäsi maailma on sinulle tärkeä." (T.21.Johd.1:1-8). Suhtautuminen ulkopuolisiin asioihin (myös omaan kehoon) on projisointia. Se ei kuvaa todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan se on ikään kuin yritystä kuvata todellisuutta mielen heijastamien kuvien perusteella. “Se (näkemäsi maailma) todistaa sinun mielesi tilasta, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T.21.Johd.1.5) Sisäisten ongelma- ja kiputilojen parantamiseksi ei siis tarvitse pyrkiä muuttamaan maailmaa, koska kipujen syy ei ole ulkopuolisessa
maailmassa, vaan se on kokijan ja ajattelijan omassa mielessä. “Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.Johd.1.7)

“Kadotus on sitä, että tuomitset itsesi, ja projisoit sen maailmaan. Kun näet sen (maailman) kirottuna, et näe muuta kuin sen, mitä teit loukataksesi Jumalan Poikaa (eli Itseäsi). Jos näet tuhoa ja katastrofeja, yritit ristiinnaulita hänet. Jos näet pyhyyttä ja toivoa, yhdyit Jumalan Tahtoon vapauttaa hänet. Näiden kahden päätöksen välillä ei ole muita vaihtoehtoja.” (T.21.Johd.2.2-5). Kysymys on siis joko-tai -tilanteesta. Valinta tapahtuu kahden ajattelujärjestelmän välillä, jotka ovat toisensa poissulkevia - ne eivät voi sekoittua keskenään. Ihmeiden Oppikurssissa tämä merkitsee sitä, että havaitsemisen tuolla puolen on tietäminen (Tieto), jolla kuvataan puhtaan Tietoisuuden ja Rakkauden eli ainoaa Todellisuuden tilaa. Se ei koskaan voi sekoittua illuusiomaailman havaitseminen-, aistihavainto- tai havaintomaailma-käsitteiden kanssa, koska niillä kuvataan ulkoisen maailman kuvitelmiin perustuvaa ja epätodellista tilaa.

Kiitos Enkelipallo hienosta, selventävästä ja täsmällisestä tietopaketista. Tuossa on mielestäni se ydin, mistä tässä onkin kysymys.
On onnellista, että jaksat täällä selventää Ihmeiden Oppikurssiin liittyviä asioita.

Projektiot ovat oleellisen tärkeitä tienviittoja mielen sisäiseen maailmaamme, kun ne nostavat tietoiseen mieleen asioita. Silloin kun ne tiedostetaan, ne voidaan jättää Pyhän Hengen oikaistaviksi ja parannettaviksi. Oikaiseminen on Pyhän Hengen halu ja tehtävä. Se merkitsee anteeksiantoa ja parantumista. Omaksi osuudeksemme jää ainoastaan nähdä vilpittömän rehellisesti oman mielemme tila (content) ja tuoda siellä piilevä pimeys valoon tarkasteltavaksi ja PH:n oikaistavaksi.

Suomenkielisen Kurssin kääntämisessä on noudatettu seuraavaa käytäntöä (Kääntäjän alkusanat, sivu xiii): “Perceive-sana käännetään suomen kielessä usein “ymmärtämiseksi, tajuamiseksi, oivaltamiseksi, käsittämiseksi”, mutta Ihmeiden Oppikurssissa se merkitsee aina tietämisen vastakohtaa, eli kaikkea sitä mitä havaitsemme tässä dualistisuuteen perustuvassa egon maailmassa. Tämän mukaisesti sana on aina käännetty ‘havaitsemiseksi'."

Voidaksemme kuitenkin olla aidosti vilpittömiä tarkastellessamme asioita yhdessä Pyhän Hengen kanssa, meidän tulee avata mielemme pohjamutia myöten myös sen suhteen MITEN HAVAITSEMME, toisin sanoen, miten “ymmärrämme, tajuamme, oivallamme ja käsitämme” asiat: Suhtaudummeko asioihin egomaisen arvostelevasti ja tuomitsevasti vai katselemmeko asioita PH:n ohjauksessa myötätuntoisesti ja anteeksiantavasti.

Ego uskoo jo tietävänsä

Ego, joka on epätodellinen ”minä”, elää ainoastaan siitä, että uskotaan egon todellisuuteen. Mitä asialle voi tehdä, kun egon vaikutukset itsessä koetaan todellisiksi ja kun egon vaikutukset on helppo nähdä toisissa, mutta ei itsessä? Ratkaisuksi ei todellakaan riitä se, että torjuu tai kieltää itsessä olevan uskon egon todellisuuteen.

Opettajan käsikirja avaa ymmärrystä tähän kysymykseen (OK-I.A.7:2-9): ”Nyt tule jumalan opettajan ymmärtää, ettei hän (itse) oikeasti ole tiennyt mikä oli arvokasta ja mikä oli arvotonta. Kaikki mitä hän oli tähän mennessä todella oppinut, oli se, ettei hän halunnut mitään arvotonta ja että hän halusi vain arvokasta. Hänen oma selvittelynsä oli kuitenkin ollut täysin merkityksetöntä hänen yrittäessään erottaa arvotonta ja arvokasta toisistaan. Uhrautumisen ajatus, joka oli ollut niin keskeinen hänen ajattelujärjestelmässään, on tehnyt tämän arvion tekemisen hänelle mahdottomaksi. Hän oli luullut oppineensa halukkuutta, mutta nyt hän näkee, ettei hän ollut tiennyt, mihin tätä halukkuutta tarvitaan. Hänen tulee päästä tilaan, jonka saavuttaminen saattaa olla todella hyvin pitkän aikaa mahdotonta savuttaa. Hänen tulee oppia siirtämään syrjään kaikkinainen (oma) arvosteleminen ja pelkästään kysymään, mitä hän todella kaikissa mahdollisissa olosuhteissa tahtoo. Tämä olisi todella vaikeaa, ellei hänen jokaista askeltaan tähän suuntaan todella voimallisesti tuettaisi.”

Harjoituksessa 24 todetaan: ”En ymmärrä omaa parastani”. ”Sen mitä teet määräytyy sen mukaan, millainen käsitys sinulla on tilanteesta, mutta tämä käsityksesi on väärä. Näin ollen on ilmeistä, että et toimi niin, että se olisi omaksi parhaaksesi. Kuitenkin sinun parhaasi on ainoa päämäärä kaikissa tilanteissa oikein ymmärrettyinä. Muuten et tunnistaisi niitä tilanteiksi, jotka ovat omaksi parhaaksesi. Jos tajuaisit, että et näe omaa parastasi, se voitaisiin sinulle opettaa. Mutta ollessasi vakuuttunut siitä, että oikeasti tiedät mikä oma parhaasi on, silloin et voi sitä oppia.” (OT-24. 1.3-6; 2.1-2).

Opettajan Käsikirja (OK) on Ihmeiden Oppikurssi kirjan kolmas osa Ensimmäinen osa muodostuu Tekstistä, (T) toinen osa on Oppilaan Työkirja (OT) jossa on 365 harjoitustehtävää eli yksi vuoden jokaiselle pävälle ja sitten tuo Opettajan Käsikirja jossa sevitetään kirjassa käytetyt käsitteet

HAVAITSEMINEN
WIKIPEDIA kertoo havaitsemisesta:
”Neurotieteilijät esittävät, että ihminen saa aistitietonsa näkö-, kuulo-, tunto-, haju-, maku- ja tasapainoaistielimistään. Aistinelimet muuntavat ympäristöstä saapuvan ärsykkeen sisältämän energian hermoston kielelle, hermoimpulsseiksi. Ne kulkeutuvat aivoihin, jossa niistä muodostuu käsittelyn sekä muistiin vertaamisen jälkeen havainto”.
DAVID HOFFMEISTER kirjoittaa havaitsemisesta kirjassaan THIS MOMENT IS YOUR MIRACLE, sivut 20-21:
”Siinä mitä maailmassa tapahtuu, tai siinä, millaisina asiat ilmenevät, ei koskaan ole lähtökohtaisesti mitään väärää. Aina kun sinulla on ongelma työpaikalla, ihmissuhteessasi tai missä tahansa, sinulla on havainto-ongelma. Ongelma on siinä, miten näet asian. Ego on se, joka syyttää ulkopuolista maailmaa - tämä ulkopuolinen maailma pitää sisällään myös sinut itsesi. Näin ego ylläpitää kaksinaisuuden illuusiota. Suuttumuksesi johtuu egon kehoituksista: ”Syytä tätä ihmistä, tai syytä tätä asiaa”. Voit syyttää pomoasi, hallitusta, äitiäsi, menneisyyttäsi tai koiraasi. Tämä on maailma, jossa syyllistämistä näyttää oleva kaikkialla – ja sen ajatellaan olevan oikeutettua. Mieli käyttää syyllistämistä välttääkseen näkemästä uskoaan erillisyyteen. Ego syyttää kaikkea, minkä se kokee olevan itsensä kanssa eri mieltä, ottamatta vastuuta mielen jakautuneisuudesta. Se ei hyväksy sitä, että Pyhä Henki parantaisi mielen jakautuneisuuden. Kuitenkin kun huomaat, että suuttumus johtuu omista hyökkäävistä ajatuksistasi ja valittamisen aiheista, joiden taustalla on aina pelokas usko erillisyyteen, voit päästää irti näistä ajatuksista.
Sen sijaan, että yrittäisit määritellä ongelman tietystä tilanteesta johtuvaksi, ensimmäinen asia joka sinun tulee tehdä, on muistuttaa itseäsi siitä, että kysymyksessä on ongelma havaitsemisessa. Olipa kysymys sitten siitä, että ”en pysty maksamaan laskujani” tai siitä, että ”poikaystäväni sanoi jättävänsä minut ellen tee tätä asiaa” tai siitä, että ”on satanut neljä päivää putkeen ja minulta menee hermot odottaessani auringonpaistetta”, tai että ”valtion velka kasvaa kasvamistaan”, voit yksinkertaisesti vain sanoa: “minulla on ongelma havaitsemisessa”. Köyhyys näyttää yhä vain lisääntyvän = ”Minulla on ongelma havaitsemisessa”. Tarvitsen vuokrarahat kahden päivän päästä, enkä tiedä mistä saan sen rahan = ”Minulla on ongelma havaitsemisessa.”
Havaitseminen on viiden aistin aluetta. Ongelmat havaitsemisessa eivät koskaan ole todellisia ongelmia. Ne voivat kuitenkin ohjata meidät takaisin ainoaan ongelmaamme, joka on erillisyyteen uskominen. Havaitseminen on todellisuus, jossa näennäisesti olemme. Tämä tuli minulle selväksi, kun sisareni meni naimisiin. Häitä seuraavana päivänä joukko eri-ikäisiä ihmisiä oli kerääntynyt yhteen katselemaan TV:stä huumoriohjelmaa. Koska ihmisiä oli niin paljon, en nähnyt kuvaruutua. Näin ainoastaan punaiseksi muuttuvia kasvoja, ympärilleen pälyileviä silmiä, hämmennystä, nöyryytetyksi tulemista, selvää suuttumusta ja raivoa. Sitten lankoni putosi tuolilta ja kieriskeli maassa ulvoen naurusta.
Kaikki olivat saman ohjelman katsojia ja he kuulivat saman äänen TV:stä. Kuitenkin kukin näki ohjelman omalla tavallaan. Heillä oli toisistaan hyvin poikkeavia reaktioita ja kaikki antoivat omat merkityksensä nähdyille kuville ja kuulluille äänille. Ohjelma ei kuitenkaan saanut heitä nauramaan tai raivon valtaan. He reagoivat omassa mielessään oleviin uskomuksiin.
Näemme asiat nurinkurisesti, kun ajattelemme että ”Sinä loukkasit tunteitani”, tai että ”Ellet olisi tehnyt sitä mitä teit, en olisi niin syvästi loukkaantunut”. Voisit siis sanoa, että nämä mielessä olevat käsitykset ovat samaistumista menneisyyden muistoihin ja uskomuksiin. Tehtävä 2 Ihmeiden Oppikurssissa opettaa, että olet antanut kaikille asioille kaiken sen merkityksen, mikä niillä sinulle on. Siitä tässä on kysymys - ei koskaan mistään muusta. Mielemme on täynnä ajatuksia menneisyydestä ja nämä menneisyyden ajatukset projisoituvat maailmaan.

Kertaus on opintojen Äiti

Erotkaa kirkosta

https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/eroakirkosta