Meillä n.10 viikkoinen pentu on mieltynyt puremaan käsiä, remmiään ja pyrkii myös näykkimään jalkoja sekä housunlahkeita. Ei pure kovaa (mutta hampaat on melko teräviä.)
On kokeiltu kiljahtaa terävästi, (onnistuu vaimoltani, ei minulta) ja samalla nostaa kädet ylös sekä olla huomioimatta koiraa kunnes on rauhallinen. Tuntuu kuitenkin että tästä ei ole paljoa hyötyä, pureminen vaan jatkuu. Tekemistä on järjestetty ja purukaluja on kyllä.
Pitäisikö puremiseen reagoida voimakkaammin, jossakin pentuoppaassa suositeltiin "painimaan" penun kanssa käsiä käyttäen (satuttmatta pentua) kuvitellen omat kädet samanikäiseksi pennuksi, ja osoittaa pennulle ns. "kuka on pomo" Tuo kuitenkin tuntuu jotenkin alistamiselta, eikä oikein hyvältä jutulta? Vai loppuisikohan pureminen pennun kasvaessa?
On kokeiltu kiljahtaa terävästi, (onnistuu vaimoltani, ei minulta) ja samalla nostaa kädet ylös sekä olla huomioimatta koiraa kunnes on rauhallinen. Tuntuu kuitenkin että tästä ei ole paljoa hyötyä, pureminen vaan jatkuu. Tekemistä on järjestetty ja purukaluja on kyllä.
Pitäisikö puremiseen reagoida voimakkaammin, jossakin pentuoppaassa suositeltiin "painimaan" penun kanssa käsiä käyttäen (satuttmatta pentua) kuvitellen omat kädet samanikäiseksi pennuksi, ja osoittaa pennulle ns. "kuka on pomo" Tuo kuitenkin tuntuu jotenkin alistamiselta, eikä oikein hyvältä jutulta? Vai loppuisikohan pureminen pennun kasvaessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä se pureminen jatkuu vielä pitkään, ei kannata huolestua. Ihan makuasia millä metodilla sitä opettaa pois, ohjeita löytyy helposti kaikista pentuoppaista. Painimisvinkki tosin kuulostaa todella typerältä, pennut ei "näytä kuka on pomo" toisilleen. Pienen painin näkee vain leikkinä ja kannustuksena, alistamismeininki taas tuhoaa pennun luottamusta ihmisiin.
kiljumista ja kieltämistä ja kehumista kun nuolee, kestää noin hampaiden vaihtumiseen asti. Sopivia puruleluja ja palloja joka nulkkaan, että kun pentu alkaa jrsimän,niin jotain laillista purtavaa leukoihin. Kyllä se siinä puolen vuoden ikään mennessä lopettaa pahimman näykkilyn
Normaalia mut kokeile kevyttä luunappia aina kun puree.On toiminut kaikilla mun koirilla ja vuoden iässä pureminen jäi pois.
Itelles varmaan se luunappi,eikö?
Miksi otetaan väkivalta avuksi,kun järki loppuu?
Sama kohtalo luultavasti lapsilla,ja väkivalta kulkee perintönä suvussa,järkkyä.
Otappa selvää miten äitikoira laittaa riehuvan liiallisuuksiin menevän jälkikasvun kuriin! Älä vain koskaan alista sitä koiraasi! Se on niin kurjaa. Anna sen olla teidän laumanne johtaja ja makaa aina selällään kädet ja jalat taivasta kohti kun lauman johtaja vähänkin urahtaa!! Voi jeesus sentään!!
No, totuus löytyy ääripäiden välistä yleensä..
Eikös normaali emokoira ole aika pitkäpinnainen pentujensa suhteen, mutta toki se joskus murahtaakin. Silloinkaan se ei pelottele pentujansa tai ikinä ole väkivaltainen.
Samoinhan vieraatkin aikuiset koirat antaa todella paljon anteeksi pennulle.
Eikä ihmisen tarvitse koiraa ruveta täysin matkimaan, kun ei siihen edes kykene. Eikä olisi ehkä viisasta vaikka onnistuisikin.
Itse olen sitä mieltä että pennulta ei vaan voi vaatia täydellistä tottelevaisuutta, se ei siihen kykene. Ei sillä ole itsehillintää, tai muutenkaan tarpeeksi ymmärrystä. Kyllä se ihan parhaansa yrittää. Vähitellen voi nostaa vaatimustasoa kun pentu kasvaa, hiljaa tulee hyvä.
Kyllä sen pentupuremisen saa pois lähes millä menetelmällä tahansa, mutta mulle ratkasevaa on vaikutus luonteen kehittymiseen. Mukavampi kouluttaa koiraa, joka ei elä virheiden pelossa.
Kyllähän kaikki pennut purevat, kunnes hampaat vaihtuvat. Parhaan tuloksen saat, kun annat periksi,ja pennun itseluottamista lisää, jos se saa joskus saa olla pomo. Hyvä itseluottamus on eduksi sitten kun alat tosissasi kouluttamaan koiraa. Tärkeää on, johdonmukaisuus ja koiran luottaminen sinun. Älä koskaan käytä väkivaltaa koiraasi, tai pilaat koiran ikiajoiiksi.