Seuraava kysymyssarja koskee lähinnä naisia, mutta voivat siihen vastata miehetkin.
Tanssiparit muodostu vat siten, että mies valitsee naisen kumppaniksi tanssiin. Poikkeuksina ovat naisten hakuvuorot sekä jo valmiiksi pareina tansseihin tulleet.
Siinähän voi helposti käydä niin, että jotakuta (naista) haetaan ehkä vain pari kertaa, pahimmassa tapauksessa ei kertaakaan. Millaisin tunnelmin ihminen silloin lähtee tansseista? Pettyneenä, masentuneena, katkeroituneena, pahalla mielellä jne? Onko seuraava päivä tai kenties viikkokin pilalla? Päättääkö ettei enää tansseihin tule, ei ainakaan siihen tanssipaikkaan? Katsooko että tanssipaikan miehet ovat sivistymättömiä ja karkeita
Tanssiparit muodostu vat siten, että mies valitsee naisen kumppaniksi tanssiin. Poikkeuksina ovat naisten hakuvuorot sekä jo valmiiksi pareina tansseihin tulleet.
Siinähän voi helposti käydä niin, että jotakuta (naista) haetaan ehkä vain pari kertaa, pahimmassa tapauksessa ei kertaakaan. Millaisin tunnelmin ihminen silloin lähtee tansseista? Pettyneenä, masentuneena, katkeroituneena, pahalla mielellä jne? Onko seuraava päivä tai kenties viikkokin pilalla? Päättääkö ettei enää tansseihin tule, ei ainakaan siihen tanssipaikkaan? Katsooko että tanssipaikan miehet ovat sivistymättömiä ja karkeita
Vastaukset 114
Vanhimmat
https://youtu.be/iQWA7e4zHfA
Aina se herkku hetki löytyy jostain jos ei vientiä ....
Kahvio - Ahh , ihana kasvispiirakka tai juustosarvi & kahvi paikkaa hyvin iltaa.
Hyvä ruoka parempi mieli .
https://youtu.be/RCXCj2ntb-c
Ja ne nakit tai kuuma makkara sinapin kera :-)
Illassa on jotain lipulle vastiketta ...Silmäruokaa ;)
SekahaullaSaa:
Mennä ny tanssilavalle makkaralle
Sinä taidatkin olla sellainen aistikas turpeahuulinen makkaranpurija, joka hiljaa ynisee itsekseen saadessaan rasvaista makkaraa ja kahvia. Siinä sivussa sitten voi vaikka tiirailla naisten perseitä ja kuvitella olevansa täysillä mukana lavatansseissa. Jostain syystä sinua ei siis haeta tansseihin (surullista) ja olet päättänyt tehdä tästä välttämättömyydestä tuollaisen suojamekanismismin – eli "kulinaristisen" hyveen ja viettää onnistunut ilta näin. Siitä vaan. Mitäpä se todellisuudessa muille kuuluu.
Pitäiskö kuitenkin tsempata ja onko sitä sinappia aina myös paidallasi? En oikein jaksa uskoa, että muut (daamit) siitä kovin viehättyisivät (voi useimmille daameille se tyköistuva tango kanssasi paras iltapuku päällä tehdä kohtalaisesti tenää)!
Olet ehkä kuvitellut lanseeranneesi tuollaisen leppoisaan olemukseesi ja lavoille sopivan resupekka-imagon.
Monissa kulttuureissa kunnioitetaan – yhteisestä sopimuksesta – muita läsnäolijoita pukeutumalla siististi ja puhtaasti. Ei kuitenkaan Suomessa – enää.
Kaltaisiasi kesäleski tyyppisiä pyknikkoja näkee varsinkin joillain maakuntien kesälavoilla. Mutta ehkä ne sinne kuuluvatkin vähän samaan tapaan kuin entisen navetan ja aitan viereen hylätyt autonraadot ovat nyt jo kansallismaisemaa ja osittain katoavaa kulttuuriperintöä. Hyvä. Se tanssiminen onkin sitten vähän jotain hienovaraisempaa peliä.
Olen käynyt läpi koko tanssiinpääsynkirjon. Nuorempana tanssipaikkojen suosittujen joukossa. Varaa oli valita kenen kanssa tanssia. Tanssin ohessa kaikenlaista luontaisetua tarjolla siinä sivussa. Sitten lisää ikää (ja painoa). Tanssitaito toki tuhat kertaa parempi kuin nuorempana, mutta hakuja ei tule koska naama ja kroppa alkavat vanhenemaan. Ei sitä kitkeröidy tai katkeroidu. Sitä toteaa että aikansa kutakin ja on tyytyväinen jos yhden parin pääsee illassa tanssimaan.
Tanssiinpääsyn tärkein kriteeri on ulkonäkö niin miehillä kuin naisilla.
"Tanssiinpääsyn tärkein kriteeri on ulkonäkö niin miehillä kuin naisilla."
Kyllä, pitää paikkansa. Moni vanhempi naisihminen ei saa tanssia ollenkaan, ellei
joku tuttu hae kohteliaisuuttaan. Tai sitten pitää itse olla aktiivinen naistenhaku
vuorolla. Kun ikää tulee niin, haut vähenee, sille ei voi mitään. Pikkuhiljaa myös
oma kiinnostus tanssimiseen vähenee. Ja huomaa myös sen, että elämässä on
paljon muutakin, kuin tanssi.
Myönnettävä on, tulee haettua naisia, joiden kanssa ei koe suurempia eroavaisuuksia. Koska olen hoikka tai jopa laiha joidenkin mielestä, en mielellään hae muunlaisia naisia. Vanhoja tanssitaitoisia tuttuja saattaa tulla haettua, vaikka eivät olisi enää ihan samoissa mitoissa kuin ennen. Vanhemmat ja selvästi nuoremmat ovat usein ongelmallisia. Monilla vanhemmilla tanssityylit ovat hiukan erilaisia ja aika harvat osaavat sujuvasti uudempia lajeja. Paljon nuorempia ei yksinkertaisesti rohkene hakea, eikä myöskään mestaritason tanssijoita. Jotkin yksittäiset ominaisuudet saattavat jonkin verran antaa anteeksi vähemmän toivottuja ominisuuksia, tai päinvastoin. Sopiva tanssitaito myös vaikuttaa, joku kelpaa yhteen lajiin joku toiseen, mutta muuten mukava hyvällä asenteella varustettu aloittelijakin kelpuutetaan.
Koska noita kriteerejäkin on ja hakutekniikka ei ole alkuunkaan tunkeileva, hyvin usein ei saa haettua ketään, joskus koko illan aikana. Illan pelastus (tai se lopullinen tyrmäys) voi tulla naisten hauista. Äärilaitojenkin tuntemuksilla on siis saanut tansseista lähteä, ei se ole yksistään naisten etuoikeus.
Jos ei ole luontaisesti kovin suosittu, aktiivisuuden rooli korostuu. Jos on rohkeutta hakea se voi johtaa vastavuoroiseen hakemiseen jatkossa. Jos parin haun jälkeen ei tule vastahakuja, haut luultavasti loppuvat siihen. Oman kokemuksen perusteella potentiaalisia haettavia on, mutta kun se ensimmäinen haku jää tekemättä syystä tai toisesta.
Hyvin samankaltaisin ajatuksin myös omat tanssi-illat sujuvat. En ole kovin aktiivinen hakija, joten kaikki ne, joita hakisi ulkonäön tai tanssitaidon perusteella, ovat takuuvarmasti tulleet haetuksi siinä vaiheessa, kun itsensä saa liikkeelle. Ja kyllä tuolla tutulla tanssipaikalla on paljon näitä, joita ei 5-10 vuoden aikana ole tullut kertaakaan hakeneeksi, ja samoin toisinpäin, joten tuskin sitä jatkossakaan tullaan tanssimaan, sillä kynnyksen korkeus kasvaa aina vaan. Poikkeuksia ovat semmoiset illat, joissa on vähän porukkaa paikalla. Silloin on vähän "pakko" hakea tuntemattomiakin. Ruuhkatansseissa taas on helppo olla hakematta ketään.
Olen kuitenkin tehnyt seen huomion että vanhat ryppyiset miehet hakevat vertaisiaan. En ole huomannut että vanhemmat naiset niin paljoa joutuisivat istumaan elleivät sitä itse halua. Paljon on itsestäkin kiinni varmaan. Tekevätkö itse hakuja naistentunnilla ja onko paljon tuttuja miehiä paikalla.
Itselläni ei ole tuota onelmaa. Mieluimminkin toisinpäin. Joskus kun on huonompi ilta, niin ei se mitään haittaa, pääsee aikaisemmin himaan hengailemaan ja seuraava ilta on taas huippu.
Tuo on niin totta, ei kannata pettää itseään sillä, että tanssitaito jotenkin avaisi taivaan portit. Tosiaan sama juttu niin miehillä kuin naisillakin..
Tilanteen hyväksyminen ja muutama hyvä ns. tanssituttu auttavat vaikeimman yli.
Makuasioita on monia. Kenelle luonne on tärkeä tai tanssitaito. Arkuus, itetunto ongelmat, tai mitä sanon vieraalle ihmiselle, kun en osaa jutella. Tanssiminen on vaativa harrastus nykyään, koska kaikki nämä täytyy hallita ja paljon muuta. Helpompiakin harrastuksia on, jos vieraat. ihmis-suhteet pelottaa.
Hän kyllä hakee sinut tanssiaisiin https://giphy.com/gifs/dance-hot-fat-guy-4j9XOYo6IVDK8
No varttuneemmat naiset voisivat poistaa käytöstä sen itsensä vähättelyn, varmasti sitä on miehilläkin, mutta eritoten naisilla. Kyllä mies näkee naisen iän ja tuntee tanssitaidon, ei ne vähättelyllä huonone, saa vain miehelle kummallisen olon.
Kaverini pitää itsestään selvästi vanhemmista naisista, mutta tuttavuuden tekeminen tyrehtyy melkein aina siihen kun nainen keksii sata syytä siihen miksi se ei käy, yleensä ne liittyvät ikään ja muotoihin jotka näkyvät kyllä päälle.
Tanssiin pitää antautua eikä pitää kyynärvarsia edessä suojana...
Minua usein tuppaa hakee jopa miestenkin haulla yksi vanhempi ikäpolven nainen. Mua ei oikein huvittais tanssia tämän naisen kanssa yhtään, kun se aina hakee mua Jivelle tai Fuskulle ja aina sanoo "Mennään pikku-askeleilla" ja tämän naisen kanssa ei pääse edes kunnolla rytmiin ja monesti on ajatuksissa että loppuispa jo tämä tanssikappale. Tälle naiselle ei tunnu edes menevän vinkkinäkään perille etten halu tanssia tämän kanssa, vaikka kävelen pois päin, kun se kävelee kohti. En usein anna pakkeja, mutta on mielessä että tälle kyllä annan pakit, kun ei vinkitkään mene perille. En ole edes itse koskaan hakenut tätä naista tanssimaan ja joka kerta kun tämä nainen sattuu samalle tanssilavalle, stressaa, kun edes miesten haullakaan ei saa olla tältä naiselta rauhassa, kun jos sitä ei haeta miesten haulla Jivelle tai Fuskulle, niin sitten se tulee erityisesti hakee mua. Lisäksi olen huomannut että tämä vanhempi nainen joka kerta kyttäilee ja tarkkailee mua hymyilevästi ja se ahdistaa. Totta puhuen haluan muutenkin tanssia illan aikana oman ikäpolvien kanssa. Ihmettelen että miksi tämä nainen jatkuvasti kyttäilee ja tarkkailee mua ja hakee erityisemmin mua miestenkin haulla, jos en edes hae tätä naista koskaan tanssimaan? Useinkin me nuoremmat ikäpolvet haemme mielummin oman ikäpolvia tanssimaan.
Rytmitaju tai sen puute ei ole iästä kiini. Minusta on kiva katsella kaikenlaisia ja
eri-ikäisiä tanssijoita. Olen huomannut, että iäkkäimmissä naisissa on paljon
hyviä tanssijoita. Toisin kuin täällä on kirjoiteltu, monet vanhemmat naiset
osaavat hyvin lattarit ja kädenalitukset. Monet naiset kertovatkin, että
heidän omassa ikäluokassaan on vähän miehiä, joilla on monipuolinen
tanssitaito.
Olen myös tanssinut vanhempienkin naisten kanssa, joilla on rytmitajua ja olen niitä hakenut joskus vuorostaan miestenhaulla. Mutta, sen yhden rytmitajuttoman vanhemman naisen mun tarkkailu ja mun hakeminen miesten haulla silloin kun sitä ei olla haettu ahdistaa. Jos olen miesten haulla istumassa, niin se usein tarkoittaa että olen tauolla. Siinä olet oikeassa ettei rytmitajuttomuus ole iästä kiinni ja ei ole vanhempanakaan myöhäistä käydä kursseilla, joissa oppii usein rytmitajun.
Pidä jatkossa kaikki oman sukupolvesi naiset kiireisenä, niin ettei tämä kaunis nainen ehdi väliin.
Helppohan se sinun on sanoo, kun tämä vanhempi ikäpolven ämmä, yrittää naistenhaullakin sitkeesti ryntää mua kohti, vaikka huomaa että omakin ikäpolven daamikin on tulossa hakee. Usein kyllä yritän ottaa tuossa tilanteessa katsekontaktia omaan ikäpolven daamiin, jos on oma ikäpolvi sen vanhemman ämmän kanssa kävelemässä yhtäaikaa mua kohti. Jos on esiintyjänä artisti/bändi, esim Hurma, Sinitaivas tai Kyösti Mäkimattila, joka houkuttaa lavan täyteen omaa ikäpolven daamia, niin silloin varsinkin tekee mieli sanoo tälle ämmälle, kun tulee mua hakee että varsinkin silloin kun on paljon omaa ikäpolvea paikalla, niin tanssin silloin mielummin joko oman ikäpolvien kanssa tai sitten en tanssi ollenkaan. Ehkäpä vois sanoakin suoraan, kun sitkeästi yrittää hakee mua Jivelle tai Fuskulle, vaikka sille on selkeästi annettu vinkki poispäin kävelystä. Ainakaan en tietääkseni ole edes antanut sille mitään käsitystä että haluisin tanssia sen kanssa, kun en ole koskaan itse hakenut sitä tanssimaan, enkä hae.
Meikäläinen, jo ikäihminen, toteaa, että ulkonäöllä, mukaan lukien ylipaino eikä edes tanssitaidolla ei ole merkitystä, kun haen tanssiin. Merkitystä on siisteydellä, pukeutumisella ja pituudella.
Mieluiten haen sellaisia, joita haetaan vähän tai ei ollenkaan. Eniten uskon voivani tuottaa iloa juuri sellaisille.
Viime viikolla tuli tehtyä uusi aluevaltaus. Tanssikumppanina oli yli80v, mrullatuolipotilas. Jalat hänellä kestivät tanssimisen ja hissukseen pyorittiin foxia. Oli hänellä siinä varmaan kokemus, josta voi kertoa monelle.
se on PYÖRÄTUOLI …...ei rullatuoli
Olkoon mikä on mutta erittäin vaarallinen yleisellä parketilla,,,onko rollaajan massi kunnossa kun joku tulee vauhdilla ja menee turvalleen,kumma kun tanssin järjestäjällä ei ole näille omaa nurkkaa missä voivat tyypittää rullakoitaan
Pyörätuoli ei ole sen vaarallisempi kuin muutkaan tanssijat. Tervetuloa pyörätuolilla tansseihin. En muista ketään haitanneen tuolitanssijat, nämä nettimollaajat eivät aina ymmärrä maalimaa.
Sanoo hän miltä ymmärrys ja tilanne taju kadoksissa
Varmuuden vuosi täsmennystä edelliseen.
Pyörätuolissa ollut tanssikumppani (nainen) nousi todella tuolistaan. piti lujasti kiinni ja minä häntä ja niin edettiin aivan lavan reunalla pikku hiljaa. Eihän se nyt mitään valssia ollut, mutta joka tapauksessa tuo pyörätuolipotilas saattoi tämän jälkeen todeta tutuille ja tuntemattomille, että hänpä oli tanssimassa.
Kuvittelin ainakin , että tuotin siinä eräälle ihmiselle liikkumisen iloa.
Ulkonäkö ja ikä vaikuttaa kyllä siihen, ketä haen.
Se ei ole kuitenkaan ainoa kriteeri. Jos tiedän tai epäilen naisen erittäin tanssitaitoiseksi, hän on kyllä korkealla haettavien joukossa, vaikka olisi selvästikin itseäni vanhempi.
Tässä on kuitenkin se ongelma, että oman tanssitaidon arvioiminen on hankalaa. Tanssinopettajatkin voivat antaa siitä ylipositiivisen kuvan, koska haluavat antaa sinulle hyvän fiiliksen ja sitä kautta ehkä saada sinut ottamaan yksityistunteja.
"Tanssitaitoon" ei todellakaan riitä, että osaa jonkun -- tai vaikka useammankin lajin -- askeleet. Kyse on monesta yksittäisestä taidosta. Syvällisemmästä kehotietoisuudesta, kyvystä antautua tanssille ja miehen vietäväksi, uskalluksesta päästää toinen iholle, taidosta tuoda oma panoksensa tanssiin. Paino pitää olla koko ajan itsen alla. Ei saa edistää eikä varvistaa, vaan täytyy olla täysin musiikintulkinnassa mukana. Kappaleet täytyy tuntea perinpohjaisesti. jne. Listaa voi jatkaa loputtomiin.
On totta, että tällaisia tanssijoita on vanhemmissa naisissa. Heillä todellakin on vientiä. Vaatii vuosikausien systemaattista oikeanlaista treeniä ja tanssimista, että nämä taidot karttuvat.
Suurin osa vanhemmista naistanssijoista ei kuitenkaan ole tällaisia. Iso osa naistanssijoista luultavasti ajattelee olevansa "tanssitaitoinen". Heille se tarkoittaa sitä, että he osaavat useamman lajin askeleet ja taitava viejä osaa viedä heille asioita, joita he eivät tienneet osaavansa. He eivät kuitenkaan tiedä, kuinka paljon taitava viejä joutuu kompensoimaan heidän puutteitaan tai jättämään nautinnollisia osia tanssista kokonaan tekemättä, koska naisen taidot eivät yksinkertaisesti ole lähellekään sellaisia että he pysyisivät siinä mukana. Enkä nyt puhu kuvioista, vaan musiikintulkinnasta ja tanssin syvemmistä tasoista.
Vaikka tanssivuosia saattaisi olla takana paljonkin, jos treenaus ei ole ollut systemaattista tai oikeanlaista, tanssitaito ei ole kehittynyt ylläkuvaamani kaltaiseksi. Ikä toimii myös automaattisesti tanssitaitoa vastaan. Vanhemmilla ihmisillä on kehossaan enemmän elämän mukanaan tuomia huonoja tapoja, jäykkyyksiä, kroonisia lihasjännityksiä yms. jotka kaikki omalta osaltaan tekevät tanssimisesta vaikeampaa. Se, että nuoria haetaan, ei johdu pelkästään iästä, vaan osittain myös siitä että nuorilla näitä ongelmia on vähemmän.
Iso osa ongelmaa on se, että ihmiset eivät ymmärrä kuinka valtava ero tanssitaitojen välillä voi olla. Sellainen, joka pitää itseään tanssitaitoisena saattaa vaikuttaa jonkun pitkään tanssineen näkökulmasta täysin aloittelijalta.
Vähän aikaa sitten olin ravintolatansseissa, jossa itseäni parikymmentä vuotta vanhempi nainen tuli hakemaan. Hän vaikutti siltä, että tanssitaito ei ole hänellä kovin vahva. Aika usein kieltäydyn, mutta olin paremmalla tuulella ja suostuin lähtemään tanssimaan. Nainen oli jatkuvasti myöhässä musiikista ja hänen tasapainonsa oli heikko ja jouduin häntä kannattelemaan. En saanut tuosta tanssista irti yhtään mitään. Myöhmmin huomasin tämän saman naisen hakevan muita todella taitavia tanssijoita. He vaikuttivat yhtä tuskastuneelta kuin minäkin.
Tämän seurauksena päätin taas antaa jatkossa enemmän pakkeja hakemaan tuleville naisille. Kaikki siinä häviävät ja syypää on tuo nainen joka selvästikin korosti enemmän omia oikeuksiaan kuin sitä että kaikki viihtyisivät.
Näitä hakukeskusteluja lähestytään lähes aina oikeuksien kautta. "Olen ostanut tanssilipun, joten minulla on oikeus päästä tanssimaan ja hakea ketä tahansa." ja sen kääntöpuolena "Minulla on oikeus antaa pakit."
Paljon parempi kysymys on, että mitä voisin tehdä että minusta tulisi haluttava tanssipari? Se on todella pitkä tie.
Naisen ja miehen tie tanssijaksi on hyvin erilainen ja erilaiset asiat ovat arvostettuja. Tätä ei ole syytä sotkea puhumalla siitä, kuinka ulkonäkö vaikuttaa molemmilla. Ei se vaikuta samalla tavalla.
Hyvä kirjoitus, ainakin siinä mielessä, että vastaa hyvin paljon kokemuksiani. Tanssitaito on aika vaikea käsite. Vaikka joidenkin naisten kanssa tanssit sujuvat kuin taivastanssit, en silti ole valmis kehumaan omaa osuuttani. Monesti onkin ihmetyttänyt kuinka itsevarmoina jotkut, useimmiten aika iäkkäät naiset sanovat osaavansa tanssia. Juuri koskaan nämä eivät ole niitä, joita koen osaaviksi, tokin menevät omalla tyylillään foksitangot, humpat ja jenkat, mutta jivet, buggat, salsat ym. ovat jääneet kokonaan sivuun.
Täyttä kuvaa toisten osaamisesta on vaikea saada, jos ei pääse tai joudu tanssimaan kaikkien kanssa. Ainakin omalla kohdalla haettavien piiri on pieni (monia syitä) ja ehkä vähäisistä hauista johtuukin, että päätyy turhan usein vähemmän osaavien naisten haettavaksi. Ikä ei välttämättä ole rajoittava tekijä, jos vuosikymmenten aikana on oikeasti opeteltu tanssimaan. Mikää pakko ei tietenkään ole opetella edes yhtäkään tanssilajia, jos niinkin kokee pärjäävänsä. Ei kuitenkaan ole syytä hakea niitä, joille epäilee syystä tai toisesta tuottavansa jonkinlaista kärsimystä, jonka yhtenä merkkinä on vastavuoroinen hakemattomuus. Nykyään tarvitaan lajikohtaista hakusilmää välttääkseen epäonnistuneita kokemuksia itselle ja samalla toiselle.
Kiitos.
Juuri näin.
"Iso osa ongelmaa on se, että ihmiset eivät ymmärrä kuinka valtava ero tanssitaitojen välillä voi olla. Sellainen, joka pitää itseään tanssitaitoisena saattaa vaikuttaa jonkun pitkään tanssineen näkökulmasta täysin aloittelijalta."
Aika usein olen törmännyt sellaisiin miehiin, jotka luulevat olevansa kaikenosaavia jokaisessa
tanssilajissa. Ja vain heidän tyylinsä on se oikea. Tanssi meneekin useinmiten neuvoja
kuunnellessa. Itse välttelen näitä tyyppejä parhaani mukaan. Osaavalla viejällä on hyvä
ote tanssitettavasta. Seuraajan on helppoa pysyä mukana kaikissa lajeissa.
Kuvailet miehiä jotka eivät kuvaamasi perusteella osaa tanssia eivätkä käyttäytyä. Välttelet sellaisia, joiden kanssa et halua tanssia, kaikki taitavat tässä voittaa?
En usko että oikeasti tanssitaitoinen mies alkaa neuvomaan lattialla. Hän tietää, että se on täysin hyödytöntä.
Sanot, että osaavan viejän mukana on helppoa pysyä kaikissa lajeissa. Tällaista kokemusta voi kuitenkin värittää myös sokeat pisteet omassa tanssitaidossa.
Mistä tiedät, että itselläsi ei ole jotain todella vakavaa puutetta omassa tanssitaidossasi, joka tekee viemisestäsi hankalaa? Jos osa viejistä ei ole tottunut tanssimaan ihmisten kanssa joilla on tuo sinun puutteesi, tai eivät halua kompensoida sitä, kertooko se enemmän näiden tanssijoiden taidoista vai sinusta itsestäsi?
Tanssissa kyse ei ole pelkästään viejän velvollisuuksista. Myös seuraajalla on erilaisia velvollisuuksia. Seuraajalla on esimerkiksi velvollisuus pitää itsensä tasapainossa (kuvitteellinen esimerkkki) -- olettaen että viejä ei horjuta hänen tasapainoaan.
Viejä voi kompensoida puutteita näissä seuraajan taidoissa -- eli esimerkiksi kannatella seuraajaa siten että hän pysyy pystyässä. Riippuen viejän mielenkiinnon kohteista ja muista ominaisuuksista, hänellä voi olla tällaiseen kompensaatioon haluja ja taitoja joko enemmän tai vähemmän.
Esimerkiksi toisen ihmisen pitäminen pystyssä on raskasta ja epämiellyttävää, enkä itse aina lähde siihen mukaan, vaikka sen osaisinkin.
Sinun mielestäsi viejä on "hyvä" jos hän osaa kompensoida juuri sinun puutteitasi. Koska jollain muulla on toiset puutteet, niin voitte olla yksimielisiä siitä onko joku viejä "hyvä" vain jos hän osaa kompensoida myös tämän toisen henkilön puutteet. Kun laajennamme tätä vielä, päädymme lopulta siihen että tuon määritelmän mukaisesti, henkilöä voidaan YLEISESTI pitää "hyvänä" viejänä jos hän osaa kompensoida suurimman osan seuraajien puutteista.
Tästä päästään siihen, miten käytämme kieltä. En usko että olet kovin paljon miettinyt miten käytät tuota sanaa "hyvä" viejä, koska kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle, huomaa tuon määritelmän puutteelliseksi.
Itse pyrin yleensä välttämään sanaa "hyvä", koska sinä tarkoitat sillä aivan eri asiaa kuin toinen seuraaja. Sana "tanssitaitoinen" on parempi, mutta vain hieman, koska sekin on melko epämääräinen.
Itse tarkoitan tanssitaitoisella sellaista, jolla ei ole tanssitaidossa sellaisia olennaisia puutteita (tasapainon puute tai rytmitajuttomuus) jotka tekevät hänen tanssistaan TOISEN TANSSITAITOISEN kanssa tanssimisesta tuskallista. Tämä on täysin erilainen määritelmä kuin sellainen, joka pohjautuu muiden tanssijoiden puutteiden kompensointiin.
Se, että joku on tanssitaitoinen, ei kuitenkaan tarkoita että hakisin häntä säännöllisesti. Kun päästään tanssin syvempiin tasoihin, alkavat sellaiset asiat kuten kemia vaikuttaa paljon enemmän siihen kuka tanssii kenenkin kanssa.
Kannattaa myös lukea ketjua nimeltä naisen painoindeksi. Siitä selviää, ettei esim. ylipaino ole suinkaan tanssimisen enempää kuin tanssikumppaniksi valituksi tulemisen este.
Meikäläinen korostaisi kyllä suvaitsevaisuutta, kun on kyse tanssikumppanin tanssitaidosta.
Pyrin aina etenemään sen taidon puitteissa mikä itsellä on ja mikä kumppanilla on. Jos kumppani on jäykkä ja ei osaa kaikkea, en annan sen mieltä pahoittaa, en kumppanilla enkä itselläni.
Tosikko tai diiva on se, joka paneee pahakseen, kun kumppani ei liiku aivan hänen ohjauksensa mukaisesti tai kumppani ei saa toivomaansa ohjausta.
Kun tanssilippu on hankittu, silloin hyväksytään jokainen tilaisuudessa kumppaniksi sopiva. Tämä on meikäläisen lähtökohta.
Oma tanssiohje on: Noudattakaa suvaitsevaisuutta.
Se, että yrität nimittelemällä (diiva ym.) saada muita tekemään mitä haluat, ei ole pohjimmiltaan suvaitsevaisuutta. Se on suvaitsevaisuudeksi naamioitua itsekkyyttä..
Suvaitsevaisuudessa on puolensa. Se on tiettyyn rajaan asti kannatettavaa. Kyllä itsekin, jos lähden tanssimaan, pyrin siihen että kokemus on molemmille mahdollisimman hyvä. Viisi minuuttia on pitkä aika jos ei pyri siihen.
Aikoinaan kaikki lähtivät kaikkien kanssa tanssimaan (oikeus). Sen vastapainona oli, että ihmiset tiesivät oman paikkansa tanssimaailman arvosteluasteikossa, eivätkä hakeneet ketä tahansa (velvollisuus).
Loputtoman suvaitsevaisuuden ongelma on, että jos keskitytään yhden ryhmän oikeuksiin ilman velvollisuuksia, muut joutuvat "maksamaan" sen sillä, että heidän oikeuksiaan poljetaan.
Koska "tavikset" ovat luopuneet velvollisuuksiensa noudattamisesta, sen seurauksena myös oikeudet luonnollisesti vähenevät. Kokeneempia tanssijoita voi toki yrittää esimerkiksi painostaa sosiaalisesti (esimerkiksi haukkumalla diivoiksi niitä jotka eivät halua tanssia kaikkien kanssa), mutta sen seurauksena käy vain niin, että paljon tanssiin panostaneet ihmiset kyllästyvät ja lopettavat tansseissa käymisen. Tai vähintäänkin vetäytyvät pois hakurivistä ja antavat pakkeja jos heitä haetaan -- kuten itse teen.
Joskus aikoinaan isommat lavat olisivat saattaneet pyöriä pelkästään tavisten voimalla -- mitä kyllä epäilen -- mutta nykyaikana se ei enää riitä. Tarvitaan myös kokeneempia tanssijoita.
Pohjimmiltaan kyse ei siis olekaan pelkästään siitä olenko minä diiva (mitä voin olla, nimitys ei heilauta minua pätkääkään), vaan se että vain omiin oikeuksiinsa keskittyvät tanssijat ovat erittäin itsekkäitä.
"Joskus aikoinaan isommat lavat olisivat saattaneet pyöriä pelkästään tavisten voimalla -- mitä kyllä epäilen -- mutta nykyaikana se ei enää riitä. Tarvitaan myös kokeneempia tanssijoita."
Mitä nämä kokeneemmat tanssijat ovat? Melkeinpä kaikki tanssia harrastavat ovat
käyneet kursseja. Eiköhän kaikki lavoilla ja tanssipaikoilla kävijät ole taviksia.
Ainakin itsellä on tämä näkemys ja kokemus.
Juu, satunnaisesti kurssien käyminen silloin tällöin on ihan tavanomaista.
Vuosikausia jatkunut systemaattinen, jatkuva ja älykäs treenaaminen saa kuitenkin aikaan sellaisia muutoksia kehossa, että ne näkyvät ja tuntuvat tanssipareille. Usein tähän liittyy erilaiset kehotietoisuusharjoittelut jne. Tarkoitin taviksella sellaista joka ei ole vienyt tanssiharrastustaan näin pitkälle. Raja on tietenkin häilyvä.
Ensimmäisenä nämä ei-tavikset siirtyvät pois hakurivistä. Seuraavaksi he rupeavat antamaan pakkeja. Jos tämäkään ei synnytä tyydyttävää tulosta, he vaihtavat muualle, esim. lajikohtaisiiin bileisiin: swing-tansseihin, salsaan, argentiinalaisen tangon milongoihin jne.
"Ensimmäisenä nämä ei-tavikset siirtyvät pois hakurivistä. Seuraavaksi he rupeavat antamaan pakkeja. Jos tämäkään ei synnytä tyydyttävää tulosta, he vaihtavat muualle, esim. lajikohtaisiiin bileisiin: swing-tansseihin, salsaan, argentiinalaisen tangon milongoihin jne."
Juuri nämä pellet ovat syypäitä normaalien tanssinharrastajien vähenemiseen.
Kun pääkoppaan ei mahdu muuta, kuin muutamat askelkuviot, kertoo se
aika paljon henkilöstä. Normaali tanssiharrastus ei vaadi "vuosikausia jatkuvaa ja
älykästä kehotietoisuusharjoituksia". Normaalit kurssit ja lavoilla tanssiminen
riittää. Tanssipaikoilla käy vain taviksia.
Itsekin viime aikoina, tai oikeastaan tämän syksyn, hieman pohtinut tanssimisen merkitystä itselle ja miten siihen oikein suhtautuisi. Ensinnäkin tanssiminen hyvän musiikin mukana on pirun koukuttava harrastus, myös "kielteisessä" mielessä, jossa yksi hyvä trippi saa unohtamaan ne kaksikymmentä shitreissua. Mutta nyt on kursseilla käyminen loppunut, joten vähitellen alkaa kai sitten olla entistä kartettavampi tapaus tuolla lavalla.
"Normaali tanssiharrastus...tavis" - sinällään ihan mielenkiintoisia käsitteitä. Kyllähän ainakin Etelä-Suomen lavoilla todella suuri osa porukasta on oikeastaan puoliammattilaisia, jatkuvaa kursittautumista ja satoja tunteja harjoittelua takana eri tanssilajien osalta. Ehkä joku näistä voisi hieman kertoa, mitä hän toivoo saavansa lavaillalta. Varmaankin nauttiakseen pruukaavat tanssia samanoloisten kanssa. Tuskin heitä tavis hakee kuin vahingossa.
Kursseillakin voi käydä hyvin erilaisin lähtökohdin ja tavoittein. Joillakin vuosikausien kurssitus ei loppujen lopuksi paranna paljoakaan perustekniikkaa, mutta onhan opittu jotain...toivottavasti. Joku voi taas muokata perustekniikkansa heti alusta alkaen, ja sen kehittyminen on asia, joka tuntuu tanssiessa.
"Vuosikausia jatkunut systemaattinen, jatkuva ja älykäs treenaaminen saa kuitenkin aikaan sellaisia muutoksia kehossa, että ne näkyvät ja tuntuvat tanssipareille. Usein tähän liittyy erilaiset kehotietoisuusharjoittelut jne. Tarkoitin taviksella sellaista joka ei ole vienyt tanssiharrastustaan näin pitkälle."
Vaikka käy kursseilla ja oppii kaikenlaisia tekniikoita, ei se tee ammattilaista.
Ammattilainen tanssii työkseen ja saa siitä elantonsa. Tai sitten tanssinopettaja, joka
elättää itsensä tanssikursseja ja koulutusta järjestämällä. Tanssiammattilaiset ovat
aika pieni ryhmä tanssia harrastavista ihmisistä. Kaikissa harrastuslajeissa joku
kehittyy toista paremmaksi. Riippuu myös siitä, kuinka paljon käyttää aikaa ja
rahaa itsensä kehittämiseen.
Kun kirjoitin taviksista ja kokeneista, en tarkoittanut että esimerkiksi 100 tuntia treeniä tekisi kokeneeksi harrastajaksi. Sata on tunteina treenitunteina älyttömän vähän, varsinkin jos enin aika on mennyt kursseilla. Nimenomaan se, että tahkoo vuosikausia ja erityisesti perusasioita, vasta alkaa tuottaa hedelmää.
Mitäkö saan tanssista? Kun tekniset haasteet on tanssissa on selätetty ja tanssi on luonnollista ja luontevaa, se tuntuu todella hyvältä. Ihminen on laumaeläin ja yhdessä liikkuminen vain tuntuu hyvältä. On toki hauskaa, kun improvisoimme yhdessä tanssia musiikkiin siinä hetkessä, tulee keksittyä uusia liikkeitä mutta itselleni se tulee pitkällä kakkosena.
Jotkut harrastajat käyttävät tanssiharrastukseen enemmän aikaa ja rahaa kuin useimmat opettajat. Ammattilainen leipääntyy herkästi. Amatööri (sana tulee ranskan kielen rakastajaa tarkoittavasta sanasta) voi jatkaa itsensä kehittämistä vuosikausia. Vakavia tanssinharrastajia on lopulta yllättävän paljon.
Totta kai taitotaso on jatkumo, eikä ole olemassa vain kahta ryhmää. Mutta korostin näitä kahta ryhmää siksi, että sellaiselle esim. sadalla kuviotanssitunnilla (tai vähemmän) käyneen tavistanssijan ja vakavan harrastajan välillä on valtava ero taidossa.
Ei_itsekkyydelle kiitos kommentoinnista. On aina mukava lukea ja ihan hyvä tietää, miten eri tai ehkä samoin ajatuksin näihin asioihin suhtautuvat erilaisista lähtökohdista tanssimista harrastavat henkilöt.
Suosittelen viejille standardikuvioita ja lajinmukaista tanssiasentoa ja lajinmukaista vientiä standardikuvioihin, koska valtaosa seuraajista eli käytännössä kaikki naiset ovat satsanneet sievoisia summia sekä lajinmukaiseen vientiseurantaan että lajinmukaiseen tanssiasentoon että lajinmukaiseen vientiin standardikuvioon.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Estrogeenin tuotannon vähyys tai sen lakkaaminen aiheuttaa naiselle vaistomaisesti arggutangoasentomaisen tanssiasennon myös vuusio ja perinteis tangolla. Miehellehän vastaava viehtymys kehittyy testomoronin tuotannon lakkaamis vaiheessa, jolloinka arkkutangon harrastus alkaa. Siitä lähtien molemmissa tapauksissa mies ja nainen alkaa esiintyä äööstään huolimatta älykkönä. Tavalliset tanssijat pelkäävät älykköjä, minkätähden älykkö alkaa asintuntevasti kirjoittaa, ettei häntä jurikaan haeta enää.
Se on ÄO, älykkyysosamäärä.
Suosittelen, että lopetat sen arggutangon heti alkuunsa ja hommaat itsellesi tanssiasentoakin palauttavan esrtokeeni tai/ja tetsomorooni kuurin.
Voi kun asiat olisikin niin helppoja, että väärät lajit ja tanssiasennot korjaantuisivat pillereillä.
Todellisuudessahan huono tanssiasento ei johdu halujen puutteesta, vaan liiasta estrogeenistä. Nimittäin juuri haluista johtuen tyttöjä on kielletty pitämästä haaroja levällään.
Valitettavankin yleinen väärinkäsitys on, kuten sinunkin tapauksesi osoittaa, että hyvä ja siten oikea tanssiasento olisi haarat levällään (minkä jälkeen viejä astuu vähän ja väliä seuraajan haaroväliin). Mutta todellisuudessahan ainoastaan länkisäärien takia haarat levällään on oikea tanssiasento ja akrossa, jos tarkoituksena on vetää kaveri omista haaroista vauhdikkaasti ulos.
Maailmassa on sellainenkin asia kuin syy ja seuraus, josta vaikutat olevan harmillisen tietämätön. Jokaisella jutulla on syy, ja jokaisella syyllä on seuraus. Mutkia ei kannata vetää suoriksi jos haluaa ymmärtää asioita.
Naisen vanhemmat ajattelivat, että ainoa tapa pitää nainen siveänä on pelotella häntä. Siksi nainen ajattelee olevansa huono nainen, jos hän pitää haarovälinsä liian auki.
Tätä välttääkseen, nainen pitää tanssiessa haarovälinsä liian supussa eli jännittää alaseudun lihaksia, josta syystä oikea tanssiasento ei onnistu. Tästä EI seuraa, että oikea tanssiasento olisi haarat auki.
Jos tietäisit oikeasta tanssiasennosta yhtä paljon kuin esität tietäväsi, tietäisit kyllä tämän asian.
Tietämyksesi naisista vaikuttaa olevan vajavaisempi kuin suostut myöntämään. Ja tämä näyttäisi johtuvan hyvinkin pitkälti siitä, että jostain järjenvastaisesta syystä, mitä me muut voimme tässä ainoastaan arvailla, sinä pyrit pääsemään jyvälle naisen vanhempien päissä pyörivistä aivoituksista, vaikka sinun pitäisi saada selville sen naisen päässä pyöriviä aivoituksia. Tästä lähestymistavasta on sinulle varmastikin koitunut hirvittäviä vastoinkäymisiä naisten kanssa myös tansseissa.
Nimittäin nainenhan ei tunnetustikaan välitä pätkääkään siitä, mitä hänen vanhempansa ajattelevat haaroista ja miehistä, minkä tähden nainen uppiniskaisuuttaan levittää haaransa ensimmäiselle linnakundille, joka vastaan kävelee. Ja tämä johtuu nimenomaan siitä, että hänen vanhempansa olivat varoitelleet etenkin linnakundeihin ryhtymisestä.
Jos+ymmärtäisit+ihmisten+käyttäytymisen+perusteita,+ymmärtäisit+että+se+mitä+ajattelemme+rationaaliseksi+järjeksi+vaikuttaa+vain+vähän+siihen+mitä+teemme.+Suurin+osa+motiiveista+nousee+alitajunnasta.+Jos+haluas+ymmärtää+miksi+joku+tekee+jotain,+täytyy+penkoa+alitajuntaa.
Minun ja varmasti aika monen muunkin mielestä tuon maailman kuuluisimman ja kalleimman vaginaopettajan ehdotus vaginan avaamisesta erosi ainoastaan muotoilultaan linnakundin haaravaginallisesta ehdotuksesta. Ja tämä johtui siitä, että linnakundi ei yrittänyt esiintyä siinä tilanteessa älykkönä. Eikä se aivan kaikilta osin välttämättä johtunut siitä, etteikö linnakundi olisi edes kuullut älyköistä, sillä se, mistä (nuori) linnakundi ei ollut kuullut, oli arkkutango, jonka taitajana tämä kuuluisa ja kallis opettaja puolestaan esiintyi: kuten aikaisemmista keskusteluistamme hyvin muistat, arkkutangon harrastamisellahan on sellainen haitallinen vaikutus, että se saa harrastajansa esiintymään älykkönä.
Naiset puolestaan eivät voi sietää sellaista etenkään miestä. joka häpeilemättä yrittää esiintyä älykkäämpänä kuin naiset. Ja linnakundi tiesi tämän, minkä takia hänellä kävi ns flaxi.
Suosittelen, että lopetat arkkutangon harrastamisen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Olemme selkeästi tehneet tässä keskustelussa täyskierroksen ja palanneet takaisin alkupisteelle, joten tässä lienee hyvä hetki lopettaa!
Teoriasi on mielenkiintoinen, mutta se ei pidä tällä kertaa paikkaansa. Kyse ei ollut argentiinalaisesta tangosta (en tiedä mistä se yleensä tuli tähän), eikä kyseessä ollut miesopettaja, vaan naisopettaja ja vieläpä hetero.
Kyllä meitä itsemme parhaaksi liian älykkäitä piisaa muissakin lajeissa.
Tästä tuli mieleen seikka, joka toimii myöskin tanssiharrastuksessa ja eritoten sen aloittamis- ja lopettamispäättelyssä: nimittäin heti, kun väläytin todellista tanssikeskustelutaitoa, sinä päätit lopettaa tanssikeskustelun, koska et uskonut mitenkään voivan pärjätä näin taitavaksi paljastuneen tanssikeskustelijan kanssa keskusteltaessa. Samalla tavalla moni tanssiharrastuksen sikseenjättämispäätös kumpuaa siitä, että harrastuksen aloittamista tai jatkamista harkitsevan kohdalle sattuu niin taitava tanssija, että tämä harkitseva toteaa olevan aivan mahdotonta pärjätä niin taitavalle tanssijalle.
Suvaitsevaisuus ja hyvät tavat ovat kai joskus kauan sitten kuuluneet lavatanssin ajatukseen.
Hyviä juttuja täällä,itselle pahin este tanssimiselle alkaa olla se korkea kynnus,jonka yli pitäisi mennä lähtiäkseen jonnekkin.
Lallintalolla olisi tänään Matti ja Teppo sekä Finlanders.
minut haettiin 50v huonoon tanssiin ja sit on jatkunu,onneks tuo naapuri uolevi ossaa joskus tanssittaa,hihih
Haen useimmiten naisia, jotka joutuvat istumaan seinäruusuina, odottaen kärsivällisinä hakijaa. Monesti on hauska todeta, miten tällainen ihminen yllättyy myönteisesti, kun pääsee odotuksen jälkeen parketille osoittamaan muille, että hänkin kelpaa tanssikumppaniksi..
Teen sen ihan tarkoituksella osoittaakseni, etten kulje tanssikumppanin valinnassa joukon mukana., vaan uskallan tehdä valinnan omista lähtökohdistani.
Luin tässä useampia viestiketjuja. Lavoille eivät ole tervetulleita vanhemmat, lihavat ja tavalliset
tanssijat, muutamia mainitakseni. Tanssilavat ovat jääneet ammattilaisille, mitä se sitten
tarkoittaakaan. Miksi kaihoillaan entistä aikaa, kun sinne ei voi palata. Kurssitetut ja
treenatut ihmiset täyttävät lavat. No, lavoillahan menee sitten hyvin. Tyydytään me
vanhemmat päivätansseihin ja omiin kerhoihimme. Itse ainakin jätän lavat ja tanssipaikat
tanssiammattilaisille.
Luet valikoivasti ja tarkoitushakuisesti. Kaikki -- ja erityisesti yllämainitut ovat tervetulleita lavalle. Mutta kaikkien kannattaa huolehtia siitä, että noudattavat etikettiä. Silloin muillakin on kivaa. Eli esimerkiksi jos on tavis, katsoo vähän ketä hakee.
Ja mikä sinä kuvittelet olevasi ellet "tavis" ?
Ei ole meikäläinenkään samaa mieltä. Tietenkin lavoilla on tanssia enemmän harrastaneita, mutta vähemmistönä nuo"taiturit" ovat koko joukossa. Sitä vastoin kädenalituksineen ja muilla tempuilla ne valloittavat suuren osan tanssilattiaa.
Jos lavojen käyttäjäpiiri rajoittuisi näihin "taitureihin", niin vararikossa olisi pian yksi jos toinenkin tanssipaikka. Tanssipaikkojen ylläpitämiseen tarvitaan kipeästi avuksi meitä vanhempia tanssinharrastajia. Jos jätämme tanssilavojen käytön pelkästään noille "taitureille", pian näillä ei olisi lainkaan tanssipaikkoja.
Aivan turhaa vetää yleistäviä johtopäätöksisiä yksittäisten ihmisten kirjoituksista. Lähes jokainen on valikoiva hakiessaan tanssitettavia, kuka milläkin perusteella. On hyvin ymmärrettävää, että kaikki hoikat miehet eivät mielellään tanssi tuhdimpien naisten kanssa. Tai kuka haluaa tanssittaa pitemmän päälle niitä, joiden kanssa tanssi tuntuu hankalalta. Ei silloin kumpikaan luultavasti nauti, ja hakemattomuus on vain hyväksi näissä tilanteissa. Lihava, laiha, vanha, nuori, huipputanssija, rautakanki tai mitä tahansa, kaikille löytyy kaltaisiaan, enemmän tai vähemmän. On hyvä hiukan tarkkailla tilanteita. Jos jäätte pois, teette vain vahinkoa kaltaisillenne. Ja onko osaavampien moittiminen sitä suvaitsevaisuutta?
En mä kuvittele mitään taidoistani. Olen satsannut harrastukseeni paljon aikaa ja rahaa. Se on objektiivinen fakta. Sillä on ollut tiettyjä seurauksia tanssitaitooni. Tämä on myös objektiivinen fakta. En ole kuitenkaan ole -- yhä objektiivisesti -- mikään lavojen kuningas.
Toki "taiturit" tai pikemminkin aktiiviharrastajat ovat vähemmistössä lavoilla. Syy on siinä, että useimmat aktiiviharrastajat ovat muualla: joko lajikohtaisissa bileissä tai jonkun muun harrastuksen parissa. Heitä on kuitenkin paljon, ja sen näkee jos käy tietyn tason tai opettajien kursseilla tai tiettyjen bändien keikoilla.
Tiedän toki esittämäsi väitteen, että lavojen alamäki johtuu siitä, että aktiiviharrastajia on liikaa. Kuten usein on, tässäkin todellisuus on lähes täsmälleen päinvastainen.
Se on tietenkin totta, että tavistanssijat pitävät tanssilavat taloudellisesti pystyssä. Mutta ilman aktiivitanssijoita tanssilavat homehtuvat ja koko lavatanssikulttuuri kuolee. Kuten on pitkälti tapahtunutkin. Uusia tanssijoita ei tule, koska ketään nuorta ei kiinnosta olla köpöteltävänä tai pidellä mummoja pystyssä.
Aloittaja epäilee että miehet olisivat sivistymättömiä ja karkeita...
Tuo kertoo jo paljon ihmisestä.
Miehen osuus tanssissa on viedä ja yrittää tehdä siitä tanssissta mahdollisimman miellyttävä molemmille. Silloin hänellä pitää vielä olla oikeus hakea ketä haluaa.
Jos kokee että jonkun tietyn naisen kanssa tanssi ei ole miellyttävää, niin ei tarvitse hakea.
Ihan samoin naiset toimii naistenhaulla. Eivät hae hyviä tanssimiehiä vaikka heitä olisi vapaana. Näin se menee.
Tanssien koet iloa.
Tanssien tuotat iloa toiselle ihmiselle.
Tanssiin kuuluu suvaitsevaisuus ja hyvät käytöstavat.
Älä siis pahoita kenenkään mieltä tanssin yhteydessä; sillä nolaat itsesi ja menetät kasvosi.
Muista: tanssi on iloinen asia.
Välillä näkee aika totista porukkaa käsiä heiluttamassa lavoilla.
Ja näinhän se on kaikkien urheilusuoritusten kanssa.
Aika on ajanut ohi lavatanssista harrastuslajina. Kun tanssijoita
aletaan määritellä kokeneiksi ja taviksiksi, ei enää puhuta
tavallisista tanssinharrastajista.
Taidolla ei ole mitään tekemistä totisuuden kanssa. Ihminen voi olla totinen ja taitava, tai iloinen tai taitava, tai totinen ja vähemmän taitava, tai iloinen ja vähemmän taitava.
On toki olemassa iso joukko ihmisiä, jotka ottavat tanssimisen "liian tosissaan". Mutta kun taitotaso on sellainen, että HARJOITELTU liikkuminen on SUVEREENIA, eli se ei vaadi enää ponnisteluja tai miettimistä vaan tulee selkäytimestä, niin miettimisestä aiheutuva totisuus jää pois. Silti jotkut ovat yhä totisia, koska se on heidän luonteensa.
Ja mitä sitten! Kaikki saavat olla totisia jos haluavat.
Kaikilla elämän osa-alueilla jossa tapahtuu harjaantumista, on taitoeroja. Se, että tanssissa on taitoeroja, on ihan kenen tahansa omilla silmillä nähtävissä oleva fakta minä tahansa tanssi-iltana. Se, että taitoeroista puhutaan, ei muuta tosiasiaa näiden erojen olemassaolosta suuntaan tai toiseen.
Eli mistä tarkalleen ottaen närkästyt? Ei siinä ole mitään VIKAA että taitotasosi ei ole yhtä hyvä kuin jollain toisella. Se on täysin luonnollinen asia että taitotasoissa on eroja. Ei se tee sinusta "huonoa ihmistä" tms. Jos haluat, voit tehdä asialle jotain. Jos et halua, ei ole pakko tehdä. Joka tapauksessa voit jatkaa lavoilla käymistä kuten ennenkin.
Ainoa asia on säilyttää keskinäinen kunnioitus. Olisi absurdia, että tenniksen juuri aloittanut menisi tennisklubille ja vaatisi saada pelata tenniksen Suomen mestarin kanssa. Tenniksen osalta kaikki tajuavat, että Suomen mestari ei saisi siitä matsista yhtään mitään irti -- jos ei olisi vaikka opettamassa eli ansaitsemassa rahaa -- tai houkuttelemassa jotain sukulaista pelaamaan. Jostain syystä tanssiessa jokainen aloittelija pitää OIKEUTENAAN tanssia niiden Suomen mestareiden kanssa. Miksi? Entisaikoina ihmiset ymmärsivät että heillä ei ole pelkästään OIKEUKSIA vaan myös VELVOLLISUUKSIA.
No onpahan tullut noudatettua tuota ajatusta alusta alkaen eli jätän suosiolla paremmaksi tietämäni tai tunnistamani hakematta. Tietysti sen oman osaamisen objektiivinen arviointi on vaikeaa, kun joku tykkää viennistä ja joku toinen ei, niin ota tuosta sitten selkoa.
Höpö-höpö on nimimerkistään huolimatta selvästi hyvin tietoinen tanssien nykytilasta. Lavatanssin osaamisen tason kuvaamiseen ei taida olla helppoa ja luotettavaa tapaa. Siksi on hyvin ymmärrettää keskusteluissa vilahtelevan mitä erilaisempia nimityksiä kehumis- ja haukkumistarkoituksiin. Urheilusuorituksissa (myös tanssiurheilussa) ja erilaisissa testeissä ihmiset voi laittaa aika hyvin paremmuusjärjestykseen. Erot ovat todella valtavia lajia tosissaan (ei sam kuin tosikkomaisesti) harrastavien ja harrastamattomien välillä. Tätä monet eivät tarkemmin mieti, mutta ymmärtävät kohtalaisen hyvin missä ryhmässä mitäkin pääsee harrastamaan. "Taviksetkin" hurraavat menestyneille urheilijoille ja heitä ei välttämättä kiinnosta edes kaikki huiput, jos eivät sijoitu pallille. Tanssi ei ole poikkeus valtavien tasoerojen suhteen, mutta totuus lienee, että vain keskimääräistä selvästi enemmän ja määrätietoisemmin tanssia harrastavat ovat tästä tietoisia. Hyviin tanssijoihin monien "tavisten" asenne on aivan päinvastainen kuin urheilumenestyjiin.
Tanssin harrastajia ei aina ylemmille kursseille edes päästetä, ellei taito ole vielä riittävällä tasolla. Paljon kursseja käyneet tämän tietävät. Monilla "tavistanssijoista" ei ole käsitystä mikä on hyvää tanssimista erityisesti uusimmissa lavojen tanssilajeissa. Voiko yleensäkään sanoa mitään järkevää asioista, joista ei ole tietoa? Ymmärrettävää, mutta kiusallista, kun saa kuulla moittivia kommentteja hyvästä tanssista ja kiitosta vaatimattomista suorituksista.
Tieto taitotasoista voi olla hyvin puutteellista, mutta jokainen aistii kenen kanssa tanssi tuntuu hyvältä ja tarjoaa riittävästi haasteita. Joku voi olla ihmisenä niin miellyttävä, että tanssitaidoilla ei ole kovin suurta merkitystä. Sopiva molempia tyydyttävä taito ja itse ihminen ovat merkittäviä tekijöitä, joiden perusteella hakuja tehdään. Liian taitava ei välttämättä tunnu hyvältä vähemmän harrastaneella ja toisin päin.
Ainakin minä ihailen paremmin osaavia tanssijoita, vaikka en heidän tanssittajaksi pääsekään.
Juuri noin. Ei ole aina ihan selkeää, miten osaamistaan pitäisi kehittää, kun yksi kehuu ja toinen moittii samaa vientiä.
Myös opetus on hyvin eritasoista kursseilla. Samoja asioita opetetaan monella eri
tavalla. Kun luulee osaavansa jotain oikein, niin toisella kurssilla se onkin
väärin ja taas pitää opetella asiat uudella tavalla. No, kaikkea ei tarvitsekkaan
osata.
Ei sitä omaa osaamista tarvitse tietää mikrotasolla. Yllä puhuin tosi karkeasta jaoittelusta. Tyyliin aloittelija menee hakemaan jatkuvasti Suomen mestari -tasoisia tanssijoita eikä muita aloittelijoita, niin ongelmia tulee.
Toisaalta mun mielestä ainakin on ihan ok jos toisinaan hakee hieman oman tason yläpuolelta.
Lisäksi ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Jotkut tykkävät enemmän kovasta liikkumisesta, toiset sylissä tunnelmoimisesta. Se vaikuttaa kuka tykkää tanssia kenenkin kanssa.
Jos on hieman pelisilmää, niin tietää kyllä milloin haut ovat mieluisia, neutraaleja tai vastemielisiä. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Parhaat opettajat sanookin, että tämä minun tapani ei ole ainoa oikea, mutta hän on havainnut sen nopeimmaksi tavaksi oppia. Muut opettaa uskontoa, ei tanssia eli kannattaa pysyä kaukana.
Ketjun otsake on monelle hyvin puhutteleva ja tuttu. On ikävää kun joutuu lähtemään tansseista pahalla mielellä siksi, että ei haettu. Mitä voisi asian hyväksi tehdä?
Kuvitellaan nyt että pääsylipun hinta on 15 auroa ja kyseessä on vielä naisihminen. Tulee haetuksi kolme kertaa eikä itse hae ketään. Yhden haun hinnaksi tulee 5 euroa. Kallista oli. Mieli on paha ja tunnelma synkkä.
Oletetaanpa sitten, että naisten haussa onkin tomerasti liikkeellä ehtien tekemään tunnin aikana 8 hakua .Tästä palkkioksi sen jälkeen miehet hakevat ainakin 4 kertaa.
Siinä tapauksessa että hakee itse, hakuja tulee siis 3 8 4=15, eli jokaisen haun hinnaksi tulee enää yksi euro! On ollut ihana ilta, tunnelma on korkealla ja tekee mieli hyräillä vielä viimeisen valssin säveliä.
Kotona tulee vielä vilkaistuksi peiliin . Pakko siinä on tokaista: Enhän minä vielä mitenkään hassumman näköinen olekaan.
Laskutapoja on monenlaisia. Pääsylipulla pääsee tanssipaikalle sisälle ja se on hinta
jonka joutuu maksamaan tanssi-illasta. Ei ole innostavaa odotella turhia hakuja
olipa sitten kyseessä mies- tai naishenkilö. Silti on sellaisia, jotka käyvät säännöllisesti
tanssipaikoilla vaikka eivät saisikaan tanssia. Tanssipaikkan ilmapiiri ja tanssimisen
katselu lähietäisyydeltä riittää monelle tanssipaikoilla käymiseen.
Edellä kerrotusta selviää, ettei kenenkään (naisen) ole pakko jäädä kolmeen hakuun tai vielä vähempään. Kun on naisten hakuvuoro, sílloin voi panna hameen ja hihat heilumaan.
Olisikin mielenkiintoista lukea sellaisten naisten mielipiteitä, jotka eivät itse tule hakemaan miehiä. Onko kyseessä arkuus vai ihan periaate, että pelkästään mies hakee tanssiin naista, ei nainen miestä?
Tarkoitatko sellaisia naisia jotka eivät koskaan hae miehiä? Vai sellaisia, jotka hakevat toisinaan, mutta jättävät muiden hyljeksimät miehet hakuriviin?
No tässäpä yksi...….ikä ja ulkonäkö jo varmaan suojelee ja se kun en tanssi kädenalitansseja kun tanssiin ei enää haeta ja olenkin jo vähentänyt käyntejä......välillä kuitenkin lähden jotain artistia katsomaan......itse en hae juurikaan sen takia kun minua ei haeta....en halua väkisin itseäni enää tyrkyttää kun olen sen jo ukkojen naamasta nähnyt että haku ei ollut toivottava, mutta eivät kuitenkaan kehdanneet rukkasia antaa......lähilava ainut missä vielä viime kesänä pari herrasmiestä haki tanssimaan.....täällä keskemmällä suomeakin pääasiassa ne kurssien käyneet heiluu nykyisin joka paikassa joten paree pitää olkalaukkua niin saa olla niiltäkin rauhassa :) kunnon reipasta foxia ja humppaa enää kukaan tanssi......
Jos ei tuu haetuksia, ei välttämättä rohkeus riitä itsekkään hakea. Oon hiljainen hissukka, tosin ystävällinen kaikille. Liikun ihan itse, ei tartte toisen lattialla raahata. Olen käynyt kursseja, mutta mikään pro en todellakaan ole. Mua haetaan tosi vähän. Jotkut miehet väistelee naistenhaulla. Tuntuu, että minua ei hyväksytä joukkoon. Rakastan tanssimista, mutta enää käyn harvoin tanssimassa. Toipuminen tansseista vie kuukausia. Vie aikaa kerätä rohkeutta mennä taas uudestaan. Epävarmuus näkyy varmasti naamasta ja saa toiset karttamaan lisää. Kierre on valmis.
Jos ei haeta niin ei haeta. Ei liene maailman suurin ongelma ja elämässä, jopa tanssilavoilla ja / tai -taloilla, voi tehdä muutakin kuin tanssia.
Tai voi tanssia yksin. Viimeksi nähdyssä TanssiKanssain-ohjelmassa mies tanssi
yksin. Vauhtia riitti ja hauskaa näytti olevan. Ei siis mitään ongelmaa.
Huomasin kyllä .
Mies osasi tanssia hyvin musiikkiin ja se tanssin iloa näkyi olemuksessa.
Luulenpa , että hän oli hakenut arvon naisia, mutta varmaankin saanut rukkaset .
Ja silloin tulee tunne , että helvetti - Voihan sitä tanssia yksinkin :-)
https://youtu.be/teilgpvUTKI
Suosittelen muillekin yksin tanssia .
Se on rentouttavaa ja kun osaa liikkeitä niin hitsin hauskaakin.
Eikä tarvii olla edes pikkujoulujen aikaan ...
https://youtu.be/GPoQ3AQj-cQ
Musiikki jos on diskon sykettä niin mieluummin hyppää jo yksin lattialle ettei
tartte tanssia parina ja nimenomaan kärsiä sen kahden piisin verran ...
Lavistakin voi tanssia ihan normi tansseissakin ....
https://youtu.be/q5DbOKx-d_c
Tanssi on taidemuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ihan omaksi ilokseen.
Anna musiikin viedä ja nauti !
Soolotanssi saa uusia tanssijoita tanssipaikoille ihan varmasti, sillä askeleet
on jokaisen omasta päästä eikä kukaan astu varpaile :-).
Eiköhän paritanssi ole kuitenkin SE juttu meille diskoiän ohittaneille.. Diskomusaa soittavia juottolaoita on kaupungeissa pilvin pimein. Ei kiitos.
Tanssipaikat kolisee jo tyhjyyttä jossain ... kuulen - Ei väki riitä jok'ikiseen kolkkaan.
Uudistaa pitää t a n s s i t a i v a s t a !!!
Kaikki ei halua oppia askeleita joita tanssimaan tarvitaan, että viihtyy tansseissa.
Seinähorsmia saadaan paikalle jos on jotain heillekin :-)
Kapakkakulttuurihan pyörii juuri noin. Täällä ainakin näissä paikoissa
on hyvä meno ja kassa kilisee ja mikä parasta on miehiä tyrkyllä .
SE tanssitaito ei ole se tärkein juttu illoissa vaan viihtyvyys .
Monikin mies hallitsee vain foksin ja valssin, mutta kyllä lähtee lattialle
jammailemaankin naisen kanssa.
Muutamalla kesälavalla olikin kiva juttu aina sylifoksi & jytäät niin alle 55v. seurassa. Näissä paikoissa oli myös anniskelua ,et rennompaa iltaa , mut ei liikaa.
Nykyään N AI S E t on vaativia tansseissa.
Perusfoksaaja ei näy kelpaavan naistentunnilla . Annetaan ukkojen istua. Sama on sitten toistenkin päin .
Syy onkin SE tanssitaito .
Itse ainakin jatkan valitsemallani tiellä - et jos lipun maksan niin täältä pesee mitä milloinkin.
Onneksi on aina illoissa niitä, jotka uskaltaa lattialle ja rikkomaan tätä perinteistä tanssikulttuuria :-)
Kyllä aina iltaan muutama iskun kestävä musiikkikin mahtuu .....
Päästään tytöt keimailee :-)
https://youtu.be/iYRHM3e9A7U
Bugg tanssiin soveltuu tämäkin , mut voi myös jammailla.
Törmälällä aina ollut
keikoilla hyvä ohjelma et tulee jokaiselle jotain mm.
https://youtu.be/ZzmmlnXIBiM
Neljänsuora saa myös Kiitosta viime kesästä ♡
Vanha tyyli se vetää tavikset takaisin lavoille ...
https://youtu.be/awAHRbShFHY
Helppoa kuin heinän teko :-)
Neljänsuora onneksi jää piiiitkälle tauolle, eikä tuu ikävä.
Ihanaa ♡ Kukapa ei tahtoisi;)
https://youtu.be/klVr51BnHws
Tulee ikävä :-) Tulette kun aika on ;)
Neljänsuora tauolle vuoden vaihteessa. ( 25.07.2018)
Asiasta tiedotettiin Iskelmäradiossa jo Iskelmäfestivaalin yhteydessä, mutta koska hämmentyneitä kasvoja tulee yhä vastaan keikoilla asiasta puhuttaessa,
kerrottakoon tämä nyt vielä täällä kotisivujen puolellakin.
Neljänsuoralla on tapahtumarikkaat 20 vuotta kohta takana !
Suomi on kierretty aika lailla päästä varpaaseen ja olemme saaneet tehdä ammatiksemme sitä, mistä olemme haaveilleet, suunnilleen 150 keikan vuosivauhdilla jo pitkään. Pitkän rupeaman päätteeksi on kuitenkin hyvä vetää välillä happea ja niinpä jäämme tämän vuoden loputtua tauolle.
Tauon pituutta ei ole ennalta määrätty, vaan palaamme sitten, kun katsomme tilanteen olevan sille suotuisa.
Loppuvuosi kuitenkin painetaan täydellä energialla maaliin saakka! Hikinen kesä festareineen ja kesälavoineen on ollut tähän asti ikimuistoinen ..... :)
Olen huomannut että yks semmoinen noin 60-70v nainen tanssii usein yksistään ympäri tanssilattiaa. Se on hakenut mua pari kertaa tanssimaan. Tätä naista pyrin aina välttelee, kun sillä ei ole kunnon rytmitajua. Olen myös huomannut että yhdessä levytansseissa kukaan muukaan ei tunnu tykkäävän hakea tätä naista tanssimaan, niinkuin en minäkään ja sitten tyytyy yksikseen tanssia ympäri salia. Kun siellä on tippien antaminen tanssien järjestäjille vapaaehtoista, niin kerran tää nainen oikein huusi "MÄ EN AINAKAAN LAITA TOHON TIPPIÄ SENTTIÄKÄÄN, KUN KUKAAN EI HAE MUA TANSSIMAAN!". Eikai vanhemmallekaan ole koskaan myöhäistä käydä kursseilla kehittymässä?
"Olen huomannut että yks semmoinen noin 60-70v nainen tanssii usein yksistään ympäri tanssilattiaa. "Eikai vanhemmallekaan ole koskaan myöhäistä käydä kursseilla kehittymässä?"
Olin vähän aikaa sitten kursseilla, jossa ei muita ollutkaan kuin vanhempia henkilöitä.
Koska miehiä oli vähän, ei parinvaihto toiminut. Naiset tanssivat naispareissa ja
aika moni nainen harjoitteli askelia yksin. Onkohan yleinen käytäntö muillakin
kursseilla?
Jos "rytmitajua" ei ole, sen asian oppiminen voi olla vanhana todella haastavaa. Siihen ei muutamat kurssit auta.
Usein kyse ei edes ole varsinaisesti "rytmitajusta", vaan siitä että mietitään liikaa tanssimista sen sijaan että vain tanssittaisiin. Se miettiminen pitäisi saada loppumaan tanssin ajaksi, erityisesti seuraajalla. Miettimisestä pois oppiminen on kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä vanhempana sen aloittaa.
Loppuun kuluvan vuoden aikana meikäläinen on hakenut tai tullut haetuksi tanssiin kaikkiaan yli 500 kertaa.
Kumppaneina on ollut pitkiä ja lyhyitä, pyyleviä ja laihoja, neitoja, rouvia, ex-rouvia, leskiä - ja lähes poikkeuksetta yli 45-vuotiaita, vanhimmilla on ollut mittarissa yli 85. Oma ikä on 70 .
Kaikille on ollut yhteistä, että he aivan ilmeisesti ovat nauttineet tanssista. Jonkun tanssiminen on ollut vähän jäykähköä , mutta ei se ole haitannut. Eipä oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että pelkästään ihastuttavia ihmisiä on osunut kumppaneiksi tanssilattialla.
Lienee meikäläistä onnistanut jotenkin poikkeuksellisesti tanssissa.
Kun tällainen vanhemman sukupolven tanssin ystävä lukee näitä tanssikeskusteluja, niin väkisinkin joutuu huomaamaan , että ihmisten käytöstavat ovat rappeutumassa. Erityisesti tämä koskee miehiä.
Nasiten joukossa onkin jo muotoutunut nimitys tälläisille tanssilavojen asiakkaille, nimittäin moukka.
Moukka on sellainen mies, jolla eivät ole tanssiin kuuluvat käytöstavat hallussa ja joka - kuten sanotaan - siten menettää kasvonsa. Moukka tosin voi osata hyvin tanssia.
Moukka on moukka, minkäs sille voi, tanssissakaan.
Mitä tämä moukkamaisuus tänä päivänä sitten tarkoittaa tai ilmenee tuolla lavalla...?
Nimittelykö se on sitten hyvätapaista?
Jos moukka on jo menettänyt kasvonsa, niin hän taitaa olla vapaampi nimittelemään myös naisia.
Tarvittaisiin nimitys niille naisille, joilla on mielestään oikeus hakea toistuvasti sellaisia, jotka eivät halua hänen kanssaan tanssia.
Toimisikohan egoisti?
Luulen että se tarkoittaa että ei ole halukas jatkuvasti tanssimaan sellaisten kanssa joiden kanssa tanssi on fyysisesti epämiellyttävää, ja kun nämä eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, sanoo sen suoraan eli antaa esimerkiksi pakit. "Happamia" sanoi vanhempi täti kokeneista viejistä.
Sellaiset naiset, jotka ovat siirtymässä ns. täti -osastoon mutta eivät ole sitä vielä itse tajunneet ovat kaikkein ikävimpiä tanssitettavia.
He kuvittelevat olevansa edelleen se kaikkien miesten haluama alfa -naaras. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Suuri osa miehistä kavahtaa näitä vaihdevuotisia tai vaihdevuosien kynnyksellä olevia tädinalkuja. Monasti heillä hormoonimyrskyt ovat vielä pahempia kuin murrosikäsillä tytöillä. Kaikki ihmiset heidän ympärillään joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan. Koskaan ei tiedä kehen ja milloin emännän aggressio kohdistuu.
Itseasiassa itse tanssin mielelläni herttaisen seiskakymppisen mummon kanssa, joka on sinut itsensä kanssa kuin näiden kaikkia ympärillään terrosoivien neljävitosten eukkojen kanssa.
Eihän se mikään ihme ole, että täti-osastoon siirtyvillä on vaikeaa.
Miehet arvostavat nuorta ikää. Nuori nainen tanssiparina voi tarjota viejälle sellaista energiaa, jota harva vanhempi nainen pystyy tarjoamaan.
Vanhemmilla naisilla on muita avuja, mutta kun yhteiskuntamme ylikorostaa nuoruutta, niin naiset jäävät jumiin siihen ikuisen nuoruuden tavoitteluun. Siksi he eivät vanhempana naisena pysty tarjoamaan niitä avuja mitä he pystyisivät.
Nuori hyvännälöinen nainen saa kaiken hopeatarjottimella ilmaiseksi. Riittää kun menee tansseihin lähes tanssitaidottomana paikalle, niin on suosion keskipiste.
Mies joutuu tekemään usean vuoden töitä, että saa edes sen verran suosiota kuin tavallinen nuori nainen joka on harmaavarpunen. Vain muutama treenaamisesta elämäntehtävän tehnyt supermies -- joka on vielä lahjakas -- saa saman verran huomiota kuin hyvännäköinen nuori nainen saa heti.
On rankkaa saada jotain ilman omia ansioita ja sen jälkeen menettää se yhtä nopeasti kuin se tulikin, kuin saavuttaa jotain pysyvää omalla kovalla työllä.
Olen samaa mieltä, vanhemmat mummot jotka ovat sinut itsensä kanssa ovat miellyttäviä tanssitettavia.
"Olen samaa mieltä, vanhemmat mummot jotka ovat sinut itsensä kanssa ovat miellyttäviä tanssitettavia."
Kaikki yli kaksikymppiset naiset eivät ole mummoja. Jos on harrastanut tanssimista kauan ja
osaa tanssia, on tanssitaitoinen tanssitettava. Miksi aikuiset miehet haluaisivat tanssia
lapsenmielisten ja keskenkasvuisten kanssa. Itse arvostan ikäistäni seuraa. En hae omien
lasteni ikäisiä tanssimaan. Minulle ikä on arvokas asia, joka on tuonut elämänkokemusta.
Minulta on jäänyt nuoremmat ihan tietoisesti lavalla hakematta. Mutta jos tuossa edellisessä kommentissa nuoreen ikään yhdistetään nuo mainitut ilmaisut, niin onpa aika halveeraavaa ja aliarvostavaa. Hyvin suuri osa tämän päivän nuorista aikuisista on fiksua ja ehkä paljon laaja-alaisemmin ajattelevaa kuin mitä me vanhemman ikäpolven edustajat. Ja keskustelu heidän kanssaan voi olla hyvinkin mielenkiintoista.
Jos olisit lukenut ketjua niin olisit huomannut että mummolla tarkoitettiin setsemänkymppisiä.
Jos olisit lukenut ketjua, olisit myös huomannut että nuorista naisista tulee useammin enemmän tietynlaista energiaa. Siksi heitä on kautta aikain arvostettu — muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä.
Vanhemmilla naisilla voi olla elämänkokemusta, mutta jos jää haikailemaan ja kisaamaan nuorekkuudesta nuorten naisten kanssa, elämänkokemus jää saamatta.
Luin ja vastasin ketjun aloituskommenttiin. En mitenkään väheksy nuoria, päinvastoin.
En yleensäkään pidä naisten mummottelusta. Mummo nimitys kuuluu vain kunkin
naisen lastenlapsille. Aikuiseksi kasvanut mies haluaa keskustella ikäisensä kanssa,
koska eletty elämä on jo tuonut näkemystä asioihin eri näkökulmasta kuin nuorena.
Oman ikäisissä naisissa on myös paljon hyviä tanssijoita, joiden kanssa tanssiminen
sujuu.
"Oman ikäisissä naisissa on myös paljon hyviä tanssijoita, joiden kanssa tanssiminen
sujuu." (mies yli 50v)
Siinä tuli tärkeää asiaa.
Meikäläinen hakee mieluiten meneviä yli seitsenkymppisiä. Olivatpa mummoja tai eivät, ovat useimmiten ihastuttavia tanssikumppaneita ja niiltä sujuvat polkka ja jenkkakin.. Hätätilassa menevät alle kuusikymppisetkin. Meikäpoikakin on sentään jo pitkälti yli 70 v.
Omien lasteni ikäiset voisivat olla pian 60-vuotiaita. Kyllä sellaisia haen varsin usein, kun ei ole tarjolla tarpeeksi omaa ikäluokkaa.
Kun ei enää haeta tai ei itsekkään ole kiinnostunut ketään hakemaan tanssipaikalla,
on syytä vähentää tanssimista. Pieni tauko tekee hyvää välillä kaikissa harrastuksissa.
Kun käy harvemmin, säilyy kiinnostus. Voi innostua taas menemään vaikka jollekin
kurssille. Itse olen ollut tällainen tanssinharrastaja jo vuosikymmeniä.
Kun menen tanssimaan, en laske kuinka monta kertaa haetaan tanssimaan.
Eivätpä' meikäläistäkään (75 ) miehet (aluksi) paljoa hae, mutta naisten vuorolla panen tuulemaan ja olen jatkuvasti parketilla. Kyllä sen jälkeen miehiäkin tulee hakemaan,
Olisikijn hyvä, jos naisten vuoro olisi tilaisuuden alkuvaiheissa. Miksei se voisi olla vaikka kaksi kertaa, kummankin jakson ollessa puoli tuntia.
Selvästikin osaat hakea sellaisia, jotka tykkäävät tanssia kanssasi. Se on hyvä!
Varsin usein on kyllä tuntunut siltä, että juuri siksi, että haen niitä, ne tanssivat mielellään kanssani.
Tanhuhovissa on tunnin hakuvuorot, alkaa miesten vuorolla, heti perään on naisten vuoro jne. Viimeinen tunti on sekahakua.
Kun mies on ollut tanssikurssilla, se kuvittelee olevansa oikea taituri.
Jos nainen ei osaa askelia, voi toimittaa sen ensimmäisen tanssin jälkeen katsomoon.
Tuskinpa mies tulee ajatelleeksi, kuinka paljon pahaa mieltä hän on aiheuttanut toiselle, joka on tullut hakemaan iloa tilaisuudesta.
Mieähet nyt vain ovat pässejä ja possuja, ei sille mitään mahra. Onko se sulle jotenkin uusi asia?
Kerran olen joutunut viemään näiden takaisin riviin kun hän valitti koko kappaleen ajan tanssitaidostani. Hänen mielestään en osannut viedä jivessä. Hän olikin entinen tanssinopettaja.
On varmaan ollut kivoja oppitunteja hänen kursseilla kun akka on kiukutellut.
Väitän osaavan tanssia ja viedä myös jiveä, ja tanssin sitä usein hyvin tanssitaitoisten naisten kanssa.
Toisaalta on naistenkin joukossa sellaisia, jotka eivät hallitse tanssin käytössääntöjä.
Enimmäkseen ne ovat alle nelikymppisiä.
Mitä tuo tarkoittaa heidän osaltaan...?
Minulla ei ole heistä kokemusta tanssipaikalla.
Joko ovat aika ujoja tai tanssitaitovaatimukset ovat korkealla, koska ainakaan minua ei ole tuon ikäluokan neitokaisista vuosien saatossa hakenut kuin ehkä 2-3 kertaa.
Mitä tympäisevämmältä haettavien joukossa seisova nainen näyttää, sitä haastavammaksi koen hänen tanssittamisensa.
Yritän nimittäin saada hänet hyvälle mielelle.
Pojot sulle. Vaikka oikeasti luulen, että juttelet vain lämpimiksesi.
Kertokaapa naiset, onko todella auttanut se, että haette itse miehiä tanssiin naisten hakiessa?
Jos aikaisemmin ei haettu, onko sen jälkeen haettu?
Ei varmasti mikään kaiken ratkaiseva, mutta ainakin henkilökohtaisesti voin sanoa, että kyllä se aika monen kohdalla on ollut naisen tekemä ensimmäinen haku, jonka jälkeen itse on rohjennut siten jatkossa hakea. Kaikkien kanssa tanssi ei vaan suju toivotulla tavalla, niin varmaan aina tulee myös "tämä arpa ei voita" tapauksia. Mutta haitanneeko tuokaan kokeilemista :)