kestävä joulu

Arjen valinnat ratkaisevat, mutta pakkoko on juhliakaan kestämättömästi viettää, edes joulua !Perinteiset jouluruuat kestävät vegaanin ja luonnonsuojelijankin arvostelun : laatikot ja rosollit kotimaisista juureksista, kalapöytään herkut Suomen vesiltä, sienisalaattiin ja jälkiruokiin oman maan metsistä. Jos vielä joulupuuron keittää kotimaisesta ohrasta , voi luumut, rusinat ja mantelit olla tuontitavaraa eikä kahvikaan Suomessa kasva. Ennenhän puhuttiin siirtomaatavaroista, kaupoissa oli omat osastotkin niille. Miten hyvältä siellä tuoksuikaan, kahvi jauhettiin siinä paikalla -eikö se ollut kortillakin vielä 50-luvulla - ja lapset jännittivät autonkuvia...

Kuusen voi valita metsänhoidollisesti ja lopuksi polttaa lämmöksi, joulukukat maatuvat uusien kukkien mullaksi. Kinkunrasvat pitää laittaa polttoainekeräykseen, lahjapaperit energiajätteseen ja lämpökynttilöiden alumiinikuoret metallinkeräysastiaan, ellei askartele niistä joulutähtiä.

Kynttilöiden polttoa on syyllistetty, joten tutkin hiukan käyttämäni kotimaisen merkin selostuksia. Steariini valmistetaan eläinperäisestä talista ja se palaa puhtaasti. Parafiini syntyy sivutuotteena raakaöljyn jalostuksessa , senkin puhdasta palamista vakuutettiin, ja kynttilöiden väriaineetkin ovat saaneet Joutsenmerkin. Pitääpä tutkia hieman mehiläisvahakynttilöiden aineksia.

Aika hullua, että samana päivänä oli "Älä osta mitään " ja Black Friday" , jolloin kansaa oikein villittiin rynnimään kauppoihin alennustavaroiden perässä. Varsinkin kodinkoneliikkeet mainostivat massiivisesti. Kodin aparaateista on tullut lyhytikäisiä eikä voi edes korjata. Se on kestämätöntä jos mikä, kaikki paikat tukkii elektroniikkaromu.

Kyllä joulua liian pitkään kaupoissa vietetään, kolme kuukautta sitä tingeltangelia ja krääsää. Joulun pyhinä alkaa olla väsynyt koko touhuun , ei pääse oikein tunnelmiin.

Kunpa tämän ihanan raikkaan pakkaspäivän olisi voinut siirtää jouluun ! Aurinko hehkutti noustessaan punaista ja purppuraa. Koetin saada tunnelman kameralle, etualalla museopihan punainen pikkuaitta ruohokattoineen, jykevät tammet kimalteissaan. Vielä ehtii sää vaihtua moneen kertaan, mutta tällainen postikorttimaisema on tilauksessa.

Kävin mehiläisvahaa hiukan tutkimassa, se ainakin on luonnontuote. Ostan vahakynttilöitä joskus ortodoksiluostarin myymälästä ja voisi niitä itsekin tehdä vahalevyistä.

"Kynttilöissä käytetty mehiläisvaha on mehiläishoidon sivutuote. Sen tuottamiseen ei tarvita esim. lainkaan fossiilisia polttoaineita. Kynttilöissä käytetty vaha valmistetaan sulattamalla pesistä saatu vaha. Tarvittaessa tämä vahamassa värjätään (paitsi keltaisten kynttilöiden ollessa kyseessä) ja siihen voidaan painaa koneellisesti kennokuvio.
Mehiläisvaha on laadukasta - se ei valuta tai savuta, mikäli sydänlanka on hyvä ja kynttilää poltetaan vedottomassa paikassa."

Tulee mieleen lapsuudesta steariinikuivien teko, joka kyllä kiellettiin palovaarallisena. Kynttilästä valutettiin steariinia sanomalehtikuvan päälle, sarjakuvien piirroshamot onnistuivat parhaiten. Jäähtynyt levy irrotettiin ja kas : kuva oli tarttunut siihen. Kynttilänpätkät säästettiin ja poltettiin loppuun lumilinnassa. Kierrätystähän sekin oli !

En vietä kestävää joulua jos tarkoitetaan paperien uuskäyttöä.Vaikka ukko yksin,ostan lahjat kaupasta jossa myyjät paketoivat nätisti,on ilo ojentaa jos sattuu käymään niin ettei pukki ehdi?

Jouluputki on päällä siinä palttiarallaa ihteppäisyyspäivästä juhannusaattoon... Kippis!

Joulu on tavallinen, tosin ruotsalainen ollut 7 vuotta. Kuusi on muovista hyvin toiminut yli 10 vuotta, tänään ovat halpoja kaikki mukana.

Yritän tehdä lanttulaatikon minulta se vain ei hyvin onnistu, täytyy yrittää ohjeita on netissä ja vanhassa suomalaisessakirjassa. Poikani osaa tehdä hyvän olisiko mamma opettanut? Tänä jouluna hän on perheineen joulun aikaan Thaimaassa. Tyttäreni tuskin osaa en tiedä.

Meille tulee neljä kiloa hengiltä rääkättyä sikaa, Kiinassa peratut norjalaislohet, Brasiliasta yksityiskoneella lennätettyä puuduttamatta kastroitua härkää ja vähän myöhemmin paksusuolensyöpä. Ei ole joulu eikä mikään, ellei jokaisessa ruokalajissa ole jotain eläinperäistä.

Lahjat ovat kaukaisissa ja epämääräisissä tehtaissa valmistettua, moninkertaiseen muoviin käärittyä muovia, josta lapset intoilevat yhden illan ja joka sitten heitetään Itämereen kalanruoaksi.

Ei ole joulu eikä mikään, ellei sen hiilijalanjälki vastaa vähintään Martiniquen vuosittaisia päästöjä. Miten muuten osoittaisimme lapsillemme, että välitämme?

Kestävä joulu kestää aaton ja pari pyhää.

En osta lahjoja, en osta joulukuusta, enkä voi allergian vuoksi polttaa eläviä kynttilöitä kuin ulkolyhdyssä, niitäkin vain aattona kun tuntuu että kaikki ovat varustautuneet paljon ennen joulua mahdottomien valomerien kanssa, kun suuressa lännessä, talot kin kuin tulessa.

Ostan ruokaa sen mitä yksi ihminen tarvitsee ja mitä mieli tekee.
Lanttukuutiot korvaavat laatikon, porkkanamehu ruokaillessa on viinien korvike, niitähän hienot ihmiset jouluna juovat.
Riisipuuron keitän, oikein isolla kattilalla ja siihen höysteeksi sekametelisoppaa jossa on hedelmiä ja rusinoita joka lusikalla, eikä liemi ole kuin vettä. Riisipuuroa keitän usein ja nytkin on sekahedelmät ostettuna jopa ensi sunnuntain soppaan.

Minun jouluni kestää vertailussa jalanjäljen tuottamisessa. Ei tule turhaa roskaa, kuivaa, eikä märkää.

Kestävää joulua heille jotka käyttävät vanhat käärepaperitkin, jonka kyllä katson loukkauksena lahjan saajaa kohtaan.
Käärii lahjan vaikka lautasliinaan, kun se on uusi, tai lahjasukkien ympärille lahjanauhaa ja kaunis rusetti, se on siinä.

Olen noin 35 joulua kierrättänyt vanhat paperit. Toki menee sitä aina jonkin verran roskiinkin, jos paperi pahasti jo rikki tai liian pieni eikä sitä voi paketoitavat lahjat huomioiden järkevästi uudelleen käyttää.

Ja kierrätetty paperi ei todellakaan ole mikään loukkaus lahjan saajalle. Et tiedä miten paljon sillä paketointi vaatii askartelua ja vaivannäköä useassa tapauksessa, verrattuna neitseellisellä paperilla paketointiin! Siten luulisi sitä saajankin arvostavan!

Linkissä on myös lahjapaperin sisällöstä vinkkejä, aineetonta lahjaa ei tarvii kääriä mihinkään.

Vaimollani on lahjapaperijemma josta ottaa paperit lastenlasten paketteihin. Mitään muita lahjuksia emme annakaan.
Joulukuusta meillä ei ole ollut miesmuistiin eli pitkälti yli kymmeneen vuoteen.
Vaimoni nostaa joulusta toiseen saman olkipukin ikkunalaudalle.
Emme varusta mitään jouluruokia. Joulun jälkeen tarkistan lähimarketin mitä sinne olisi jäänyt aleen.

Minä sain joululahjukseni eilen. Taskukalenteri 2019 ja Nivean rollidödö. Ilman paketointia!
49 vuotta on vaimo hoitanut omat joululahjuksensa itse.