Olen 3,5kk vanhan pojan äiti. Äitinä olo on ihanaa ja olen nyt huomannu että olisin halukas tulemaan jo toistamiseen raskaaksi. Odotusaika ja jopa synnytys olivat ihania kokemuksia. Mutta toisaalta tuntuu hirveän aikaiselta suunnitella toista lasta kun ensimmäinen on näin pieni. Mutta "vauvakuume" on kova. Mies ei kyllä ole kieltäytynyt toisesta lapsesta..
kertokaa mikä olisi sopiva ikäero lasten välillä?
kertokaa mikä olisi sopiva ikäero lasten välillä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa pitää kunnon väli..vaikka se 2 vuotta.
Kamalaa katseltavaa kun äidin pinna ei kestä kun on 1 ja 2vuotiaat lapset taloudessa. Et sä jaksa kovin montaa kuukautta kahden pienen lapsen kanssa vaikka nyt ehkä ajattelet et jaksat..Lapset nauttii enemmän kun on jaksava äiti ja aikaa kunnolla lapsille.
Vaikea sanoa, mikä on hyvä ikäero sisaruksille. Toisille se on vuosi ja rapiat, toisille 5 vuotta.
Itse olen 23-vuotias, avioliitossa (mieheni 30v) ja 10kk pojan äiti. Mieheni kanssa päätimme toissaviikolla, että pikkukakkonen saa tulla, jos on tullakseen. Itse olen aina halunnut omille lapsilleni pienet ikäerot. Minulla ja isoveljelläni on kolme vuotta ikäeroa ja se on MINUN mielestäni maksimi.
Kuten sanoin, on todella vaikeaa sanoa, mikä on hyvä ikäero. Siihen vaikuttaa niin paljon kyseisen äidin jaksaminen, onko vauva helppohoitoinen vai vaativampi ym.
Minulla oli helppo raskaus ja synnytyskin oli erittäin ihana kokemus. Poikamme on pikkuvauvasta asti ollut erittäin helppo lapsi, ei ole itkenyt, eikä sairastellut. Nyt, kun poika jo kävelee ja on muutenkin omatoiminen ikäisekseen, on meidän perheessä aika yrittää kullallemme sisarusta.
Onnea peliin! =)
lapsilla ikäeroa 1v1kk. Vanhempi nyt 2v2kk ja nuorempi siis 1v1kk.
Tuntuu että ulkopuolisten mielestä mulla on /on ollut paljon rankempaa kuin mitä itse olen tuntenut. ja aivan kauhuissaan oltiin silloin kun kerroimme toisesta raskaudesta; miten me pärjätään? Kuinka rankkaa kaikki tulisi olemaan? Meillä myös iso koira, miten sen lenkeilyttäminen yms...
Itse olin raskaus-ajan ja kakkosen ekat 8kk käytännössä katsoen yksin lasten kanssa. Rakennettiin samaan aikaan omaa taloa joten mies oli siellä kaikki lopun ajan mitä töiltä jäi. Mutta mielestäni hänen kaikki aikansa meni meidän kaikkien hyväksi, joten yritin vain jaksaa yksin. (äitini tosin oli iltaisin usein meillä auttelemassa).
Kakkonen oli muuten helppo lapsi, mutta öisin valvotti 2h putkeen ( parit syömiset). Yleensä 03-05. Ei itkenyt mutta killitteli ja äänteli omiaan, eikä siinä äiti nukkumaan pysty jos lapsikaan ei nuku.
Mutta päivisin sain lapset nukkumaan pitkät päikkärit samaan aikaan ja silloin nukuin myös itse. jos vieraita tuli käymään, sopisin aina ajan niin että oltiin jo nukuttu tai sitten heti aamulla ja sanoin että päikkäreiksi on lähdettävä koska munkin on mentävä nukkumaan.
Musta se on aika paljon omasta aseenteesta kiinni miten pärjää ja millaisella iköäerolla. Jotkuthan ei pärjää edes yhden kanssa!!
Ihanaa keväänodotusta!!
Ja vauvantuoksuista arkea!!!!