Seurustelusuhteista?

...seurustelin ensirakkauteni kanssa melkein kolme vuotta, mutta oltiin tosi nuoria, tyttöystävä vielä mua nuorempi ja sit se särki mun sydämen sanomalla, että ei se ehkä sittenkään voi kuvitella olevansa naisen kanssa loppuelämäänsä...

Koska olen kovasti tunteilla elävä yksilö, niin musta on jotenkin surullista ettei sitä ensirakkauden ainutkertaista uskoa siihen tunteeseen voi saada takasin sen jälkeen kun sydän on särkynyt... Sitä sokeaa uskoa siihen ettei se rakkaus ikinä lopu... Tai ehkä se nainen ei vielä oo vaan tullut mun elämään, se joka saa mut taas uskomaan täysin varauksettomasti omiin ja hänen tunteisiinsa...

"Kuinka pitkä on pisin naissuhteesi? Mikä sai teidät yhteen ja mikä erotti...tai mikä pitää teitä vieläkin yhdessä? Rakkaushan se on kaiken perusta, mutta suhteessa tarvitaan muutakin kun arki tulee vastaan.

Niin ja minkä ikäisiä olette olleet tai olette?"

1 kk.

Älyllisyys yhdisti ja kai se, että me olimme molemmat neitsyitä lesboudessa, kyllästyneet miehiin, feministejä.
Erotti se, että hän pelkäsi suhteen muuttuvan liian vakavaksi ja käveli siitä sitten ulos! Lopulta paljastui ettei hän lesbo ollutkaan aidosti.

Minä 35, hän 20.

Ensimmäinen suhteeni kesti n. 3 vuotta. Uskonnoliset näkemykset erottivat.

Pisin ja tämänhetkisin on 12 vuotta ja voit kuvitella että siihen mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vihaa ja rakkautta.

Rakkaus sanan varsinaisessa merkityksessä on pikkuhiljaa enempikin muuttunut ystävyydeksi ja toisen "olemassaolon" kunnioittamiseksi.

Ja näin ollen yhdessä pysytään ei ainoastaan yhteisen elämän vuoksi vaan myös yhteisten velkojen (talo, auto sun muut hilavitkuttimet) ja "lapsien" takia.

Mutta toisinaan yllätän itseni unelmoimasta jotain ihan muuta...

Hansi 33v.

on tämä 7 vuotta. Sitä ennen oli 3 vuotta oleva hiukan on ja off suhde ja sitten on on ollut lyhkäisempiä.

Mutta tämä pisin ja toimii. Iät on 34 ja 27.

Yhteen sai luonteiden vetovoima ja yhdessä pitää rakkaus, ja että kuolisi ilman toista, muuttuisi vihannekseksi.

Pisin naissuhteeni oli ensimmäisen tyttöystäväni kanssa.

olin 17 ja hän 21. Sitä kesti viisi vuotta ja sitten tuli taas yksi tavanomainen kriisi joita jokaisessa suhteessa tulee, ja siihen se loppui.
Tunsin olevani suhteessa yksin ja annoin periksi.
Olin myös ihastunut toiseen naiseen..

Tämän hetkinen suhteeni on pisin, kestänyt
5 vuotta ja ollaan molemmat 22v. Ystävyys
yhdisti ja ajo pikkuhiljaa tähän tilanteeseen.
Ite tiesin tunteistani koko ajan, mutta toinen
osapuoli "heräs" vasta hetken päästä.