Hankala homma

Sumutinpullo,ja suihkaus siitä,jos ihan hirjakdi rupee.Voi myös nameilla opettaa kisukle temppuja,kangaspallon tuontia,istu tassu,maahan jne...lisää välillä hetkeksi bingispalloja,voi niitä jahdata,ja saalisvietti tulee tyydytettyä.Myös muut esim.kissan leikitys kepit on hyviä siihen.

Meillä 1v3kk leikattu narttukissa toimii aivan samoin kuin aloittajan. Ei erikoisemmin tykkää jos silitän takaselästä, ei tykkää harjauksesta, ei tykkää nyhfätä sylissä ym. On siis luonteeltaan vähän koiramainen sisäkissa. Mutta ymmärtää hyvin kun sanon Ei ja samalla nostan etusormen merkiksi, tilanteisiin, joita ei saa tehdä. Ymmärtää hyvin puhetta ja ei kiipeile kaappien päälle, ei koske kukkiin, verhoihin ym. Nukkuu minun tyynyn lähellä ja kehrää, nuolee joskus pienellä karkealla kielellään muutaman nuolaisun, on aina tarkkailemassa jos teen lattialla jotain. On siis hyvä seuralainen, mutta ei tykkää olla sylissä. Pari kertaa on näykkäissyt kädestä. Eka kerta oli hellyysaggre ja toinen kun harjasin. Otin niskasta kiinni ja sanoin Ei. Sillä on kaulapanta kaulassa, joten saan helposti hallintaani. Niskasta ravistelun jälkeen ei ole enää näykkäissyt, vaan hypää pois, jos ei tykkään.

Suihkepulloa en ole vielä uskaltanut käyttää. En tiesä, miten kissa siihen reagoisi, tai toimisiko edes.
Muutenha kissa on aivan ihana, helpppo ja seurallinen kissa. Joku taisi sanoa jossain, että tällainen käteen kiinni käyminen voisi rauhoittua vielä ajan kanssa.

Olen nyt koittanut viettää sen kanssa vielä enemmän aikaa kuin ennen, leikittää joka päivä aiva väsyksiin pomppivilla tai kilisevillä palloilla.

Pieni lisäys... Täytyy jatkaa tätä keskustelua. Emo on maatianen, mutta isästä ei mitään tietoa(eläinsuojelun kautta).Ei sisaruksia. Kyseessä on siis 15 kuukautta vanha poikakissa, paino ehkä 5 kg. Vanttera, isotassuinen, pitkähäntäinen notkea kissa, korvat todella todella idot, korvissa karvaa ja pienet tupsut. Todella raamikas.Turkki lyhyt mutta tuuhea ja muhkea, karvaa lähtee. Tuuhea vatsakarva. Silmät suuret ja vähän vinot. Katsoin netistä maine coonin luonteen, aivan kuin olisin omastani lukenut. Utelisa, leikkisä, rauhallinen, seurallinen, kiipeilee, todella ketterä. Olisi kova menemään ulos, mutta ei todellakaan voi vahingossakaan päästää! Vähän tietynlainen pöllönkatse. Ja kova syömään! Älykäs, hieman koiramainen. Lötköttää juuri nyt hyllyn päällä, tekee sitä mielellään.

Olemme jo pitkään epäilleet, että siinä voi olla rotukissaa, eläinääkäri piti mahdollisena. Että nyt olisi hyvät neuvot kalliit...

Olisin todella kiitollinen, jos saisin kommentin tähän.

Ja edelleen lisäys, kasvot muodostumassa selvästi pyöreämmiksi. Leuasta vaikea sanoa, mutta erottuu aivan selvästi, koko ajan selkeämmin. Ja tulee lähelle ihan kokoajan, onneksi meillä on melkein koko ajan joku kotona, koska kaipaa seuraa. Kiintyy omistajiinsa .Kuulemma on ollut todella iso pentu. DNA-testiä on kysytty.

Jos joku kommentoisi, että onko mahdollista, niin olisin kiitollinen. Todella olisin.

Jess!
Pienen käsiin käymisen jälkeen keksin uuden leikin. Se haluaa, että leikitän sitä karvapallolla sängyllä. Se riepotteli sitä oikein olan takaa, sai peitotkin myttyrään. En ole nähnyt sellaista tuolla kissalla vielä. Ehkä tuota se on kaivannut. Sai ihan luvan kanssa raapia, repiä ja purra.

Kissoilla, kuten meilläkin, on oma tahto! Minun mielestä saa myös ollakin. Suihkupullolla säikytellään kissoja ihan liikaa, puheen on tepsittävä. Meillä oli kissoja yli 20vee, huomasimme, että noppapelit ja esim. palapelin kokoaminen ei onnistu, jos samassa huoneessa oleskelee kissoja, niinpä niitä ei tehty! Nyt meillä ei ole yhtään kissaa ja vaihtaisin pelit ja nappulat milloin vain, vaikka useampaan kissaan! Asiat tärkeysjärjestykseen!!