Oli valoisa kesäyö, kattotuuletin humisi hiljaa. Käperryimme poikaystäväni kanssa vuoteeseen selät vastakkain. Huoneessa oli lämmin ja vedin peiton ylleni vain osittain, sääret jäivät paljaiksi.
Olin puoliksi vatsallani, kun tunsin hellän kosketuksen polvitaipeessani. Tunsin sormenpäät ja kynnet niissä, kosketus oli hajamielinen ja hento. Oletin poikaystäväni koskettaneen minua.
Samalla tajusin, että hänhän on kääntänyt selkänsä minulle, eikä mitenkään tuosta asennosta ylety koskettamaan polvitaivettani. Ponkaisin kauhuissani ylös ja kysyin häneltä "kosketitko minua äsken?". Hän mumisi unisena, ettei ole koskenut minuun. Tivasin järkyttyneenä, että etkö todella äsken liu'uttanut sormiasi ja kynsiäisi polvitaipeessani. Ja hän vastasi, ettei todellakaan ja käypä nyt jo nukkumaan.
Sinä yönä peitto oli ylläni tiukasti, olin kauttaaltani kylmän hien peitossa ja tuijotin hämärään huoneeseen...
Olin puoliksi vatsallani, kun tunsin hellän kosketuksen polvitaipeessani. Tunsin sormenpäät ja kynnet niissä, kosketus oli hajamielinen ja hento. Oletin poikaystäväni koskettaneen minua.
Samalla tajusin, että hänhän on kääntänyt selkänsä minulle, eikä mitenkään tuosta asennosta ylety koskettamaan polvitaivettani. Ponkaisin kauhuissani ylös ja kysyin häneltä "kosketitko minua äsken?". Hän mumisi unisena, ettei ole koskenut minuun. Tivasin järkyttyneenä, että etkö todella äsken liu'uttanut sormiasi ja kynsiäisi polvitaipeessani. Ja hän vastasi, ettei todellakaan ja käypä nyt jo nukkumaan.
Sinä yönä peitto oli ylläni tiukasti, olin kauttaaltani kylmän hien peitossa ja tuijotin hämärään huoneeseen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
HUI! mä en olis voinu nukkuu enää koko yönä, nukuitko sä? hui hirvee tuli kylmätväreet ku tota luin!
jossain vaiheessa vaivuin horroksenomaiseen tilaan, mutta kokemus oli niin "järisyttävä", että herkkänä ihmisenä olin aika järkyttynyt tapahtuneesta.
Toisaalta kosketuksessa ei ollut mitään vihamielistä, joten miksi pelätä niin kovasti..
Muutama vuosi on kulunut siitä kun koin mielenkiintoisen kokemuksen.
Olin lukemassa kirjaa sänkyssä ja viereisessä yö pöydällä oli pöytälammu palamassa.
Pari kertaa lamppu sammui ja syttyi kun tunsin selvän "eteerisen" kosketuksen otsalla ja samalla olemuksen valtasi sanoin kuvaamaton autuuden tuntu.
En tiedä tänäkään päivänä kuka kosketti otsaa mutta se kokemus oli lähtölaukaus itsetutkimukseen
joka johti tietoon maailmankaikkeuden alkuperästä.
Se on tieto jota ei voida kenellekkään opettaa, SE ON.
joku on halunnu kiinnittää huomiosi tai sitten vaan morjestamaan tullut.. aina noista kosketus jutuista ei selvää ota.
minulla kävi sukulainen hyvästelemässä.. silittipäätäni ja painoi oman kätensä minun käsivarrelleni:)
oli todellinen, eikä aistiharha ja minua koskettanut olento osoitti hellyyttä, se saattoi olla rakas isoisäni, joka nukkui pois neljä vuotta aiemmin. Asunto oli aikoinaan hänen ja isoäitini talviasunto, jonne he muuttivat maalta kylmimmäksi ja lumisimmaksi ajaksi.
Olen tuntenut myös kosketuksen ollessani hereillä mutta sängyssä. Yhteenaikaan tuo oli joka iltaista, ensin huoneessani oli sellaista naksahtelua huonekaluissa, jota ei kuulu koskaan päivällä vaikka oli kuinka hiljaista ja sitten yleensä tuli tuo koskettelu. Aluksi olin tietysti kauhuissani, mutta koska tuosta ei ollut mitään haittaakaan, niin en kiinnittänyt siihen sitten sittemin mitään huomiota, nykyään tuota ei juurikaan ole. En kuitenkaan ole uskaltanut ikinä kysyä mitä tuo kummitus tahtoo, pelkään että saattaisi paljastua jotain hirveää talon aikaisemmista omistajista enkä ole varma kestäisinkö sitä henkisesti. Asun 50 luvulla rakennetussa puutalossa yksin, epäilen että kummittelut saattavat liittyä kellariin jossa on maapohja...
viileähermoinen, kun päätit olla välittämättä noista kosketuksista ja äänistä. Itse olen todella herkkä ja uskon olevani myös herkkä aistimaan asioita, joita muut ympärilläni olevat eivät ehkä aisti.
Isoäitini äiti ikään kuin "tiesi" asioita ennalta, "aanasi", kuten hän itse oli kuvaillut. Hän kertoi nuorena nukkuneen aviopuolisonsa käyvän tapaamassa häntä öiseen aikaan,itkevän ja pyytelevän anteeksi sängyn vieressä.
Joskus otaksun, että olen perinyt tuon herkkyyden ja kyvyn aavistella tulevaa, tietää joitakin asioita ennalta ja aistia olentoja, joita kukaan muu läsnäolija ei aisti.
Että minullakin on herkkä aisti, en vain osaa nykyään tulkita noita asioita, ehkä joskus opin käyttämään kykyjä oikein, mutta siihen asti en anna niiden häiritä elämääni, koska muuten olisin hermoraunio, enkä ainakaan pystyisi asumaan vanhoissa taloissa tai yöpymään erämaassa kuten nykyään.
Meillä kans on sitä huonekalujen naksahtelua. Oon miettiny ihan samaa et ompas kumma kun ne naksahtelee vaan sillon kun oon menossa nukkumaan. Eikä sitä tosiaankaan päivällä kuulu vaikka olis kuinka hiljasta. Mua ei kuitenkaan oo ikinä mikään henki koskenu ja onneks ei koska mää oisin saanu tosi sätkyn. Mun isällä on kuitenki pari kokemusta siitäkin. Yleensä ne on aina ajottunu jonku läheisen kuoleman lähelle. Ensimmäisen mun isäni koki sillon kun sen hyvä ystävä kuoli. Se oli yhtäkkiä tuntenu vaan sellasen rotevan otteen olkapäästään. Ja toisella kerralla mun äitini kuoleman jälkeen se tunsi kuinka hänen jalkaa siliteltiin...