Eksyin tälle palstalle jokseenkin sattumalta enkä voinut olla hämmästymättä, että kommentoiduimmat keskustelut on aloitettu täällä jo yli 10 vuotta sitten. Lisähämmästystä aiheutti, että keskustelujen aloituksia tulee täällä hyvin harvoin, vain muutamia vuodessa. Suomessa on kuitenkin korkeakouluopiskelijoita kymmeniä tuhansia, joilla on gradu, jos ei nyt juuri tekeillä niin ainakin sellaisen tekeminen on heillä lähitulevaisuudessa käsillä. Saattaisi siis olla heidän kannaltaan hyödyllistä, että aiheesta keskusteltaisiin täällä enemmänkin.
Omat muistoni gradun tekemisestä ovat, että olin aluksi asiasta valtavan innostunut. En tiennyt valitsemastani aiheesta juuri mitään, mutta ajattelin kaiken junautuvan pienellä lukemisella ja vaivalla. Minulla oli jonkinlainen hahmotelma siitä, että mikä olisi oleva graduni rakenne ja sisältö, mutta huomasin pian puutteet jo pelkässä teorianhallinnassa, joten jouduin askel askeleelta perääntymään aina aihetta koskeviin perusteoksiin asti.
Mitä enemmän kirjallisuutta luin, sitä enemmän tuntui vahvistuvan tunne siitä, että tiedän asiasta liian vähän. En saanut kirjoitetuksi mitään, ja jos jotain kirjoitinkin, pyyhin sen pian pois, koska aikaansaannokseni oli hyödytöntä. Koin olevani kolossaalisen tehtävän äärellä, mitä en saisi ikinä valmiiksi. Lopetin pitkäksi aikaa kaikki yritykset edes kirjoittaa mitään ja ainoastaan lueskelin aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta tein sitä vailla sitä intoa, mikä minut aiheen pariin alunperin ohjasi. Koko ajan minua vaivasi epävarmuus ja pelko siitä, että olen epäonnistunut, etten saa mitään aikaiseksi ja etten ikinä valmistu.
Lopulta, kun olin kirjallisuutta tarpeeksi lueskellut, alkoivat viitteet kohdistua teoksiin joita olin jo lukenut ja aloin vähitellen hahmottaa aiheeseen liittyvää teoriakokonaisuutta. Nyt pystyin viimein luonnostelemaan kunnollisen rungon graduni rakenteelle. Kun vuoden kestäneen lukemisen ja epävarmuudessa elämisen jälkeen näin mahdollisuuden, että valitsemastani aiheesta olisi todellakin mahdollista kirjoittaa gradu, sain järjesteltyä itselleni työhuoneen ja pystyin keskittymään siellä kirjoittamiseen täysillä. Lopulta kirjoittamiseen meni kaksi kuukautta täysiä kirjoittamiseen käytettyjä työpäiviä, mutta tehdyksi tuli.
Olen myöhemmin huomannut, että varsinkin gradun tekemisen äärellä on monilla samantapaisia kokemuksia omasta riittämättömyyden tunteesta ja edessä olevan tehtävän ylitsepääsemättömästä valtavuudesta. Sen tunteen edessä ei kuitenkaan kannata antautua, vaan antaa itselleen aikaa valmistautua ja perehtyä esillä olevaan tehtävään. Lopputulos syntyy ja saa muotonsa vähitellen.
Omat muistoni gradun tekemisestä ovat, että olin aluksi asiasta valtavan innostunut. En tiennyt valitsemastani aiheesta juuri mitään, mutta ajattelin kaiken junautuvan pienellä lukemisella ja vaivalla. Minulla oli jonkinlainen hahmotelma siitä, että mikä olisi oleva graduni rakenne ja sisältö, mutta huomasin pian puutteet jo pelkässä teorianhallinnassa, joten jouduin askel askeleelta perääntymään aina aihetta koskeviin perusteoksiin asti.
Mitä enemmän kirjallisuutta luin, sitä enemmän tuntui vahvistuvan tunne siitä, että tiedän asiasta liian vähän. En saanut kirjoitetuksi mitään, ja jos jotain kirjoitinkin, pyyhin sen pian pois, koska aikaansaannokseni oli hyödytöntä. Koin olevani kolossaalisen tehtävän äärellä, mitä en saisi ikinä valmiiksi. Lopetin pitkäksi aikaa kaikki yritykset edes kirjoittaa mitään ja ainoastaan lueskelin aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta tein sitä vailla sitä intoa, mikä minut aiheen pariin alunperin ohjasi. Koko ajan minua vaivasi epävarmuus ja pelko siitä, että olen epäonnistunut, etten saa mitään aikaiseksi ja etten ikinä valmistu.
Lopulta, kun olin kirjallisuutta tarpeeksi lueskellut, alkoivat viitteet kohdistua teoksiin joita olin jo lukenut ja aloin vähitellen hahmottaa aiheeseen liittyvää teoriakokonaisuutta. Nyt pystyin viimein luonnostelemaan kunnollisen rungon graduni rakenteelle. Kun vuoden kestäneen lukemisen ja epävarmuudessa elämisen jälkeen näin mahdollisuuden, että valitsemastani aiheesta olisi todellakin mahdollista kirjoittaa gradu, sain järjesteltyä itselleni työhuoneen ja pystyin keskittymään siellä kirjoittamiseen täysillä. Lopulta kirjoittamiseen meni kaksi kuukautta täysiä kirjoittamiseen käytettyjä työpäiviä, mutta tehdyksi tuli.
Olen myöhemmin huomannut, että varsinkin gradun tekemisen äärellä on monilla samantapaisia kokemuksia omasta riittämättömyyden tunteesta ja edessä olevan tehtävän ylitsepääsemättömästä valtavuudesta. Sen tunteen edessä ei kuitenkaan kannata antautua, vaan antaa itselleen aikaa valmistautua ja perehtyä esillä olevaan tehtävään. Lopputulos syntyy ja saa muotonsa vähitellen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä heillä on muita foorumeita, missä jutustaa?
Aloitin toisella tapaa. Kandia tehdessä aloin vaan kirjoittaa ja otsikoita ilmaantui. Mun pääaineessa jatketaan samaa aihetta. Luulin että voin vaan kirjoittaa kandiin lisää jne. Ei mennyt silleen hyvin. Funtsin tässä ett pitäskö vaihtaa pääainetta, että asia kiinnostais enemmän ja sitten sais ehkä suoritettua syventäviäkin. Nykyiset syventävät on niin himskatin kuivia ja pitää yrittää monta kertaa ennenkuin saan tentin läpi.
Ei. Katsos joillakin ryhmillä on suoranainen pakkomielle rekrytoida joku tietty henkilö. He vainoavat vaikka kymmeniä vuosia. Siksi nämä samat heput ovat täällä kirjoittaneet yli 10 vuotta sitten ja yhä samat hyypät jatkavat samaa jankkaamista.