Näikö se nuoruus hupenee?

Huomenta Ama, mukavaa kun muistit meitä kirjoittelukumppaneita . Näin joulun alla itsekullakin pulpahtelee pintaan lapsuusmuistot, varsinkin vanhat joululaulut ja leipomisen, kuusen ja kukkien tuoksut herättelevät niitä. Tunnemuistot säilyvät , ehkä värittyvät tai haaltuvat, mutta tallella on ikä eletty tavalla tai toisella. Muistettavaa ja muistettaviakin on tavallista enemmän, joulukorttiperinnekin elää vielä.

Älä ole huolissasi, jos et vanhan Suomi-filmin näyttelijän nimeä muista - mitä väliä ! Tuttu tunne minullekin, kun "tietää", muttei vaan tule mieleen. Sitten se pulpahtaa jostain muistin sopukuista ihan sopimattomallakin hetkellä, vaikka kun on hammaslääkärissä porattavana. Elokuvien Hajamielinen professori ei ole muistisairas, hänellä vaan on asioiden tärkeysjärjestys toinen kuin hänen huushollerskallaan Hildalla, joka pitää huolta että proffa pukeutuu asiallisesti ja syö ja nukkuu ajallaan.

Unohtelu on inhimillistä, muistelu on mukavaa ja terapeuttista. Jotain kannattaakin ihan aktiivisesti karsia psyykeä rasittamasta. Meillä kaikilla on jo runsaasti ikimuistoisia ja unohtumattomia elämyksiä ja tapahtumia.

Tunnelmallista joulunalusaikaa !

Moikka, terveiset minultakin, vaikkakin kiirehdin hieman, kun tuo ilkas ystävättäreni soitti ja ilmoitti tulevansa jo klo 13.00 :D
Enhän minä edes ehtinyt kertoa ajatelleeni vasta klo 16, 00 kattavani pöydän, joten katsotaan miten löytää yksin ajaessaan ilma navigaattoria. Netti on tuntematon, mutta sanoi iloiseen olevansa puhekykyinen ja kysyvänsä tien perille Askistosta.
Miehensä ajoi ennen tänne, mutta löysihän hän Isoon Omppuun viimeksi, niin pysyyhän ruoka uunissa jos viipyy 😋))
Pulina iltapäivä onkin nyt tiedossa.

PS. Tuosta muistista, emmehän me sinne pitkäaikaismuistiin lado muuta kuin tärkeimmät,..muuten on krääsää muistin piironginlaatikoissa tässä iässä jo siivottavaksi asti!
Hyvin pelaa Ama!

Minulle tuli musta aukko leikkauksen jäkeen kun sain vahvoja kipulääkkeitä.
En muistanut omaa osoitettani enkä juuri muutakaan, kumma kyllä äidin osoitteen muistin.
Tutkivat keskussairaalassa, ei löytynyt mitään, lääkkeiden syyksi meni.
Nyt on muisti palautunut ennalleen elikkä aika hajamielinen edelleenkin olen. Avaimet pitää panna aina samaan paikkaan, samoin puhelin, muuten niitä ei löydy.
Olen huomannut jos on monta rautaa tulessa niin varmasti unohtuu jotain. Pitäisi osata ottaa rauhallisesti, niin yleensä otankin, joskus vain tilanteet kasautuu.
Kun ikää tulee niin kaikki vielä korostuu. Joskus lähden hakean jotain toisesta huoneesta ja unohdan matkalla mitä olin hakemassa. Nimet tahtoo unohtua, jos alkaa oikein muistelemaan niin ei muista senkään vertaa.

Tuttua on ja ihan yleistä. Tuo on hassu tunne, kun on mennyt esim toiseen huoneeseen , niin unohtaa miksi.

Voi olla niinkin, että siihen unohteluun ja hajamielisyyteen kiinnittää nyt enemmän huomiota, kun on tietoinen ikääntymisestään.
Kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä minulla ainakin on sellaista muistikatkoa esiintynyt läpi ikäni, että nimet unohtuvat tai menee toiseen huoneeseen ja alkaa ihmettelemään, että miksi minä tänne nyt tulinkaan. Vessaan mennessä sen tosin yleensä muistaa millä asioilla liikkuu.
Nuorempana kaiken sellaisen unohtelun ohitti olankohautuksella ja naureskellenkin sille, mutta nyt vanhana sitä alkaa pitämään vanhuuden ja höperyyden merkkinä.

Muistan jo nuorena minäkin niin kuin kaikki ihmiset unohtaa rutiinihommia tehdessään, mitä olinkaan hakemassa? Aina se liittyi ihan rutineihin joko siivoukseen, tai esineen hakemista johonkin kodinhoito tarpeeseen. Kenen ajatukset koko ajan työpäivän jälkeen viitsii pysyä pelkissä askareissa ??

Ajatukset liitää omia muita kiinnostuksen menojaan jo astellessa kylppäristä keittiöön, tai muihin huoneisiin. Mokomatkin tavaroiden ikuisesti paikoilleen asettelut lapsiperheessä, ja pakolliset hommatko jaksaisi pitää ajatuksiamme vankeinaan,..ehhei ei minulla ainakaan.

Muistan 1970 kun eräs "Keihäs" Gööteporissa sanoi että: Tässä se vaan nuoruus kuluu :)

Muisti tarvitsee avaimen. Aivojen kovalevyllä on niiin paljon tavaraa, ettei kaikki heti poksahda päähän ja pintaan. Rauhallinen ajattelu ja keskittyminen auttaa avaimen löytymisessä. Eivät nuoretkaan kaikkea muista.

Sattuipa niin että maksukortti oli tullut huomaamattani vanhaksi. Soitin sinne pankin asiakaspalveluun että kortti on vanhentunut ja olen pulassa.
Sieltä sanottiin että jo viikkoja olemme verkkopankin tiedotteissa lähettäneet viestiä että voit noutaa korttisi.
Pankkineiti sanoi että se entinen salasana on voimassa, onko se tallessa vai muistatko sen ulkoa. Aivo ikäänkuin kuuli ensimmäista kertaa sana tunnusluku ihan täys blackaut-ilmiö.
Pankki lupasi lähettää uuden postissa.
Kotimatkan varressa ostin hiukan lähimaksua isomman ostoksen. Se vanha tuttu tunnusluku tuli heti mieleeni eli muisti palaa hetkittäin kun Uuno Turhapurolla ennenvanhaan.
Muuten matalat lammet ovat jo ohuelti jäässä. Miten Aman kotijärven jäätilanne? Vähän ihmettelin kun kuulin radiosta että viimepyhän seutuna Kauniaisten alueella matalan lammen jää kantoi jo aikuisen luistelijan.

ei meilla ikunansa ole mitaan hukassa...hajetaan vaan niita,,mitka ovatten loytyneet..

Naurattaa ihan teidän jutut ;))
Ja ihan positiivisessa mielessä sillä itselläni on juuri näin,miettii miettii eikä poksahda ulos! Kuin sitten muutaman hetken päästä,ikäänkuin viiveellä.
Kuinka monta kertaa saa tehdä saman homman,on tullut jotenkin hitaaksikin,sitten kyllä yks kaks saa kinttuihin vipinää ja jopa viidessä minuutissa saa itseensä vauhdin että päätä huimaa (huimaa muutenkin)
Nytkin aurinko killottaa ja huutaa että tuu ulos jo,pois sieltä netin äärestä,no harvoimpa näin aamuisin olen,illemmalla enemmän ja joskus en ollenkaan päiviin.
Itsellä suurin syy lienee unettomuus,3 t ja sitten taas valvotaan-mietitään kaikki maailman murheet.Unettomuus on muistin suuri haitta,tiedän mutta minkäs teet kun vaan uni ei jatku sen pitemmälle,siksipä suonkin pienen murusen unilääkkeestä silloin tällöin,ihan sama tässä iässä,mihin "jää koukkuun"pääasia että sais nukuttua pari tuntia lisää.
Näinhän se käy tässä iässä,sitä muistelee niitä mitä muistaa,uusia asioita tapahtuu vähemmän,elämä oli silloin joskus täynnä työtä ja touhua,menoa ja meininkiä,miten sitä ennättikään kaiken tehdä eikä tuntunut missään.
Oli terve ja voimissaan,ei ollut sairauksia muuta kuin jokunen talviflunssa tai vatsakipu,toista se on nyt.
Mutta odotellaan iltaa ja päästään taas katselemaan linnan luomuksia,siitäkin on tullut jo perinne.
Hyvää itsenäisyyspäivää palstalaiset!

Minä en oikeastaan ole koskaan kärsinyt unettomuudesta!
Joskin herään todella aikaisin,joskus neljänaikaankin ja täysin virkistäytyneenä!

Yleensä teen happihyppelyn iltaisin ja lähtiessäni avaan ikkunat ja tuuletan!
Otsalamppu on todella kätevä keksintö,voin sauvoa aivan täysillä!

Oho! Kato käynyt ja viestejä poistettu,hienoa,että valvonta toimii!
Linnanjuhlat olivat tavanomaiset! Presidenttien yhteiskuvan jälkeen Tarja jäi vaille huomiota,eikä häntä sen jälkeen näkynytkään?
Oli vähän yllättävä tilanne??