Eritysyyden ansa

Blogi löytyy täältä: https://livingmiraclescenter.org/…/4-david-hoffmeister-acim…

3 vaihetta erityisyyden tekemättömäksi tekemiseen valaistumisen kokemiseksi

Kristus kutsuu jokaista heräämään korkeimpaan, ikuiseen, ehdottomaan rakkauteen. Tämän heräämisen ainoa este on erityisyys-suodatin, joka projisoi maailman, missä jotkut kuvat näyttävät tärkeämmiltä ja arvokkaammilta kuin jotkut toiset kuvat. Tämä näkyy hyvin selkeästi suhteissa, joita on kutsuttu erityisiksi ihmissuhteiksi, niissä jotkut ihmiset nostetaan ja jotkut ihmiset lasketaan. Missä tahansa tilanteessa erityisyyttä vaalitaankin, Kristus jää tietoisuudelta piiloon. Kun Kristus tunnistetaan, on erityisyyden mielettömyydestä vapauduttu ikuisiksi ajoiksi.

Erityisyys on egon toinen nimi. Erityisyys estää tiedostamasta samanarvoisuutta ja Ykseyttä koska se painottaa muotoa ja jättää sisällön huomiotta. Rakkaus on sisältö. Anteeksianto on suuri oikaisija, joka näkee kaikki kuvat yhtäläisesti valheellisina. Tämä näkökulma avaa portin muistamaan Jumala. Erityisyys on uskomus, josta kumpuaa monia käsitteitä. Omistaminen on yksi sellainen asia, käsite. Ihmissuhteet, jotka perustuvat omistamiseen, palvelevat suurta ”mestariaan”. Aika, paikka ja kehot ovat erityisyyden käsitteitä ja ego kutoo omaa ”todellisuuden” kuvaansa näistä käsitteistä ja erityisyydestä.

Minua on pyydetty kertomaan jotain siitä, kun siirrytään erityisyydestä pyhyyteen, muutokseen kuolemasta elämään tai kaunoista ylösnousemukseen. Se on sitä, että herätään anteeksiannon kautta harhoista Ikuiseen Elämään. Yksinkertaisilla termeillä ilmaistuna se on Läsnäoloa ja Avoimuutta sille Mikä On. Heräämistä tähän Jumalalliseen Abstraktioon edeltää kolme näennäistä vaihetta ja jaan tässä ajatuksia jokaisesta vaiheesta.

Ensimmäinen vaihe on sallia mielessä olevan pimeyden ja erityisyyden tulla pintaan ja paljastetuksi. Toinen vaihe on puolueettomuuden vaihe, jossa erityisyys vielä jatkaa olemassa oloaan tietoisuudessa ja silti puolueetonta tarkkailua harjoitetaan hyvin johdonmukaisesta näkökulmasta. Viimeinen vaihe ei todellakaan ole enempää eikä vähempää kuin eläminen Läsnäolon Hetkessä. Se on ei-tuomitsevan tietoisuuden onnellista unta, missä havaitsemisen samanlaisuus tunnistetaan aina ja ilman poikkeuksia. Kutsun tätä kokemusta valaistumiseksi.

Kokemuksina, useimmille ihmisille ensimmäinen vaihe on haastavin ja vaikein. Toinen vaihe voi sisältää rankkoja hetkiä ja kausia ajassa, mutta silti johtuen lisääntyvästä ja tehokkaasta mielen harjoittamisesta ja johdonmukaisesta harjoittamisesta, nämä intensiiviset kokemukset tuntuvat enemmänkin harvinaisilta ja ohimeneviltä. Viimeisessä vaiheessa nämä intensiiviset kokemukset ovat poissa ja niiden tilalla on pelkästään rakkautta, rauhaa, onnellisuutta, iloa ja vapautta.