Viimekesäinen novellikirjoitteluni "Sir Ascomin ihmeellinen huone" sekä "Tyttöjen vehkeilyä" -poikivat myöhemmin yllättävän yhteydenoton.
Ensimmäisen novellini jälkeen sain yhteydenottoehdotuksen omaa tarinaansa kirjoittavalta tytöltä -inspiroinnin merkeissä. Vaihdoimme täällä osoitteet ja jatkoimme jutustelua mailaamalla joka johtikin meidät lopulta chattiin, jossa aloimme toteuttaa hänen novelliaan ns.reaaliaikaisesti.
Aika-ajoin jopa kiihkeäksi käynyt juonen kehittely sai aikaan oikeitakin väristyksiä.
Hänen tarinansa ei sisältänyt mitään rumaa eikä likaista, mutta salli silti varsin vapaat kädet kehittyä.
Innostuksen huumassa elimme tuota juonta läpi hetki hetkeltä ja tunne tunteelta. Välillä tunsin jopa suurta kiusausta ehdottaa hänelle tuon toteuttamista livenä -asetelma oli ns.kutkuttava, vaan olimme jo alussa sopineet pysyvämme anonyymeinä, missä pysyimmekin.
Samaan aikaan aloittelin toista novelliani, jonka sain kunnialla loppuun. Hänkin piti siitä.
Nautin viesteilystä ja chattailusta sekä hänen novellinsa kehittelystä, mutta pian kuitenkin hänen yhteydenottonsa harvenivat, kunnes loppuivat kokonaan eikä novelli näin saanut minkäänlaista loppua.
Olin jo ehtinyt unohtaa tuon tytön, kunnes myöhemmin syksyllä sain yllättäin postia eräältä toiselta -tytöltä!
Viestissään hän kertoi lukeneensa novellini suurella mielenkiinnolla, varsinkin viimeisen eli
tuon "Tyttöjen vehkeilyä". Hän kertoi saaneensa osoitteeni ensimmäisen novellini myötä, jossa olin sen antanut tuolle ensimmäiselle tytölle. Pitkään harkittuaan hän viimein uskaltautui kirjoittamaan minulle, tietämättä edes mitä kirjoittaisi tai miten suhtautuisin hänen viestiinsä.
Viesteissään hän kertoi kiihottuneensa suunnattomasti tuon novellin juonesta sekä asetelmasta ja paljasti usein haaveilleensa vastaavanlaisesta tilanteesta -vanhempi mies hänen kiusoiteltavanaan.
Myönsin hänelle innostuneeni välillä itsekin omasta tarinastani, mutta fantasiat ovat fantasioita eikä kaiken tarvitse oikeasti tapahtua.
Viesteilymme eteni ja sai syvempääkin merkitystä. Hän mm. kertoi varsin rohkeasti ja avoimesti
itsestään ja elämästään ottaen huomioon, että olimme silti vieraita ja tuntemattomia toisillemme.
Välillä sain jopa hillitä häntä sinisilmäisyydessään. Mielessäni mietin miten helposti olisin kenties voinut onkia hänestä tarkempiakin tietoja, mutta en alentunut moiseen. Mieluummin pidin laadukasta
ja rehellistä viesteilyä tärkeämpänä kuin jonkun epämääräisen edun tavoittelua.
Hänen puolestaan jopa kiitin onnea, että hän kertoi asioitaan minulle eikä kenelle tahansa.
Tytön viestit ja aiheet antoivat mukavaa lisäsisältöä arkeeni. Mielessäni pyörittelin miltä hän näytti, kuvauksiensa perusteella. Hän kieltämättä alkoi olla mielessäni enemmän ja enemmän, välillä oikein jopa odotin hänen viestejään. Olinko menettämässä otetta vai mikä oli!
Viesteilymme ei sisältänyt tunteenpurkauksia eikä muitakaan tunteenilmaisuja, mutta jotain oli
silti välillemme muodostunut. Tilanne tuntui sopivan molemmille emmekä koetelleet sitä turhilla
kysymyksillä.
Yllättäin sain kuitenkin todeta miten pitkältä kaksi viikkoa voi tuntua!
Lähes kahteen viikkoon en kuullut hänestä mitään. Olin ennättänyt laittaa hänelle jo hieman närkäs-
tyneen sävyisen viestin, kunnes viimein hän vastasi.
Hän pahoitteli aidosti, ettei ottanut yhteyttä.. syy löytyi yllättävästä peruutusmatkasta, joka iski päälle HETI!
Hyväksyin tuon selityksen ja tilanne asettui jälleen entisiin uomiin.
Seuraavaa viestiä ja vastausta sain silti odottaa peräti kolme päivää, mutta sisältö olikin pudottaa
minut tuolilta!
Jatkuu piakkoin...!
-Nads
Ensimmäisen novellini jälkeen sain yhteydenottoehdotuksen omaa tarinaansa kirjoittavalta tytöltä -inspiroinnin merkeissä. Vaihdoimme täällä osoitteet ja jatkoimme jutustelua mailaamalla joka johtikin meidät lopulta chattiin, jossa aloimme toteuttaa hänen novelliaan ns.reaaliaikaisesti.
Aika-ajoin jopa kiihkeäksi käynyt juonen kehittely sai aikaan oikeitakin väristyksiä.
Hänen tarinansa ei sisältänyt mitään rumaa eikä likaista, mutta salli silti varsin vapaat kädet kehittyä.
Innostuksen huumassa elimme tuota juonta läpi hetki hetkeltä ja tunne tunteelta. Välillä tunsin jopa suurta kiusausta ehdottaa hänelle tuon toteuttamista livenä -asetelma oli ns.kutkuttava, vaan olimme jo alussa sopineet pysyvämme anonyymeinä, missä pysyimmekin.
Samaan aikaan aloittelin toista novelliani, jonka sain kunnialla loppuun. Hänkin piti siitä.
Nautin viesteilystä ja chattailusta sekä hänen novellinsa kehittelystä, mutta pian kuitenkin hänen yhteydenottonsa harvenivat, kunnes loppuivat kokonaan eikä novelli näin saanut minkäänlaista loppua.
Olin jo ehtinyt unohtaa tuon tytön, kunnes myöhemmin syksyllä sain yllättäin postia eräältä toiselta -tytöltä!
Viestissään hän kertoi lukeneensa novellini suurella mielenkiinnolla, varsinkin viimeisen eli
tuon "Tyttöjen vehkeilyä". Hän kertoi saaneensa osoitteeni ensimmäisen novellini myötä, jossa olin sen antanut tuolle ensimmäiselle tytölle. Pitkään harkittuaan hän viimein uskaltautui kirjoittamaan minulle, tietämättä edes mitä kirjoittaisi tai miten suhtautuisin hänen viestiinsä.
Viesteissään hän kertoi kiihottuneensa suunnattomasti tuon novellin juonesta sekä asetelmasta ja paljasti usein haaveilleensa vastaavanlaisesta tilanteesta -vanhempi mies hänen kiusoiteltavanaan.
Myönsin hänelle innostuneeni välillä itsekin omasta tarinastani, mutta fantasiat ovat fantasioita eikä kaiken tarvitse oikeasti tapahtua.
Viesteilymme eteni ja sai syvempääkin merkitystä. Hän mm. kertoi varsin rohkeasti ja avoimesti
itsestään ja elämästään ottaen huomioon, että olimme silti vieraita ja tuntemattomia toisillemme.
Välillä sain jopa hillitä häntä sinisilmäisyydessään. Mielessäni mietin miten helposti olisin kenties voinut onkia hänestä tarkempiakin tietoja, mutta en alentunut moiseen. Mieluummin pidin laadukasta
ja rehellistä viesteilyä tärkeämpänä kuin jonkun epämääräisen edun tavoittelua.
Hänen puolestaan jopa kiitin onnea, että hän kertoi asioitaan minulle eikä kenelle tahansa.
Tytön viestit ja aiheet antoivat mukavaa lisäsisältöä arkeeni. Mielessäni pyörittelin miltä hän näytti, kuvauksiensa perusteella. Hän kieltämättä alkoi olla mielessäni enemmän ja enemmän, välillä oikein jopa odotin hänen viestejään. Olinko menettämässä otetta vai mikä oli!
Viesteilymme ei sisältänyt tunteenpurkauksia eikä muitakaan tunteenilmaisuja, mutta jotain oli
silti välillemme muodostunut. Tilanne tuntui sopivan molemmille emmekä koetelleet sitä turhilla
kysymyksillä.
Yllättäin sain kuitenkin todeta miten pitkältä kaksi viikkoa voi tuntua!
Lähes kahteen viikkoon en kuullut hänestä mitään. Olin ennättänyt laittaa hänelle jo hieman närkäs-
tyneen sävyisen viestin, kunnes viimein hän vastasi.
Hän pahoitteli aidosti, ettei ottanut yhteyttä.. syy löytyi yllättävästä peruutusmatkasta, joka iski päälle HETI!
Hyväksyin tuon selityksen ja tilanne asettui jälleen entisiin uomiin.
Seuraavaa viestiä ja vastausta sain silti odottaa peräti kolme päivää, mutta sisältö olikin pudottaa
minut tuolilta!
Jatkuu piakkoin...!
-Nads
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.