JOULULAHJOJEN VALINTA.

Eipä taida monellakaan ikä-ihmisellä olla ruutuvihkoa saati excel taulukkoa, johon merkitsee numeron ja pilkun tarkkuudella, mitä on ostanut, milloin, mitä maksanut, paljonko säästänyt - verrattuna mihin, ja missä se näkyy konkreettisesti että on jäänyt rahaa niin ja niin paljon?

Pakollisten elämän menojen jälkeen rahaa menee kulutukseen kenellä enemmän kenellä vähemmän.

Tietysti on niitä mummoja ja pappoja, jotka ovat opettaneet lapsensa ja lasten lapset vääriin tottumuksiin, että mummin ja papan kuuluu elättää heidät mummin ja papan kuolemaan saakka, sekä elämä on eletty päin v i t t u a ellei ne kuuliaiset mummi ja pappa jätä perintöjä lapsilleen ja lasten lapsille.

Itse olen valjastanut ja "taulukoinut" elämäni niin, että tärkeintä on että itse pärjään elämäni loppuun. Kaikki muu ennen sitä on oman edun nautintoa. Ensin. Toki teen hyväntekeväisyyttäkin milloin missäkin muodossa, mutta säännöllisesti.

Jaa tuntuisi?

Jos ei lahjoja, ei se ja sama, ajattele kasvatuksellista näkökulmaa. Oppisivat elämän realiteetteja ja tajuaisivat, ei joulupukkia, tai muita taruolentoja ole olemassa, ei taivaasta sada mannaa. Ois pitemmässä juoksussa hyvää oppia ihmisen elämään.

Minkä verran muuten ite oletat itse "saavasi" lahjoja?. Ja miks? Kyttäävät perintöjä, jollain konfettirasialla lahjomalla.

=DW=

Siipoilta voisit kysyä puolisojen lahjatoiveista ja päinvastoin.
Palveluslahjat ovat tervetulleita: kasvojen hoito, hieroja, jalkahoito.
Lahjakortti kemikalioon. Lahjakortti urheiluliikkeeseen. Lahjakortti kirjakauppaan. Lahjakortti kylpylään. Jne.
Nämä voi liittää suklaarasiaan, isoonkin, roikkumaan.
Kun en tiedä lasten ikiä, voitko ajatella osaosallistumista johonkin, jos vanhemmat ajoittavat jonkin hankinnon just nyt.

Lapsenlapselleni ei ole valehdeltu joulupukista, hän tietää sen olevan "satuolento", jona esiintyy tavistyyppejä.
Joten lahjatkin tietää saavansa meiltä läheisiltä.

Minä sain tänään kahdelta ystäväpariskunnalta joulumuistamisia, amaryllis, sypressi-tulilatvapytty, suklaatia ja kotitekoista glögiä.
Toiset lähtevät jouluksi Sveitsiin poikansa perheen luo ja toiset tapanina Turkkiin.

Nykyisin on jatkuvasti tarjouksia, ellei halua, ei tarvitse ostaa mitään kalliilla hinnalla.

Olen tehnyt ne valinnat jo aikaa sitten, ei tarvitse hintaa ajatella,
koska teen itse,jotain pientä ja siihen hankin jotain vielä pikkuruisempaa lisukkeiksi.
Muutenkin perheessäni lahjan antaminen on enemmänkin yllätyksen antamista,
kuin tarpeitten tyydyttämistä.

Ei tarvitse suureellisesti ajatella ja lahjojen kanssa hermoilla,
koska jokainen itse omat tarvitsemansa tarpeelliset tavarat,
ei mummin kyvyt ja taidot riitä valitsemaan oikeaa aktiiviranneketta tai kännykkää jne
jokainen ostaa ne itse.

Leluihin ja kirjoihin tietysti sorrun, mutta ne sortumiset olen hoitanut jo pitkin syksyä.
Pukkeja ei ole viime vuosina näkynyt maisemissa, vaikka lapsille pukkitouhut ovatkin kivaa huumoria.
Kuusen alle lahjat pitkin iltaa ilmestyvät.

Kalenterit eivät tule alennusmyyntiin. Taidan hankkia koko perheelle keittiöön yhden yhteisen japanilaisen Putin-kalenterin.

En osta mieliharmiksi mitään, ellen sitten ihan varmasti tiedä, että mitä toivovat/tarvitsevat. Annan rahan jo ennen joulua, niin vanhempansa voivat ostaa mitä lapset tarvitsevat. Säästyn itsekkin asian pohtimiselta.

Lahjat ovat valmistuneet pitkin vuotta, viimeiset joululahjat jotka kaikki olen tehnyt omin käsin, eläkkeelle siirtymisen jäähyväisterapiana. Tästä eteenpäin sitten jotain muuta.

Sain eilen kyläilleeltä ystävältäni lahjan jollaista olen aina toivonut.
Se on kokonaan valkoinen, siinä on pyörylöitä, joiden keskellä harvaa verkontapaista, siinä on höyheniä, helmiä ja pisaranmuotoisia kiliseviä koristejutskia.
Aivan ihana.
Sain myös Wiener nougat suklaarasian.

Helppoo, kuin heinän teko. On vain yksi lahjottava ja hänelle annan sitä, mitä tiedän hänen tarvitsevan. Säästyy opiskelijan rahat niiltä osin elämiseen.

Iittala on tainnut ottaa jo varaslähdön välipäivien alennusmyyntiin.

Kävin ostamassa nuoremmalleni sieltä Fiskarsin made in Finland lasikannellisen paistinpannun, jollaista muistan hänen toivoneen. Kääntelin käsissäni ja hinnan nähtyäni mietin, että raaskinko kuitenkaan, kun olin näkevinäni sen hinnaksi 569kr. Kassalla sitten hämmästyin, kun sanoivat hinnaksi alle 400kr. Ajattelin, että ilman silmälaseja taisin tihrustella sen hinnan väärin. Mutta kotona kun sitten katsoin kuittia oikein silmälasien kanssa, niin 30% alennus näkyi olevan.
Ilmankos siellä olikin tavallista enemmän porukkaa ja keräsivät korien täydeltä astioita.