Tuleeko mitään erityisiä mieleen, joita tahtoisitte jakaa toisillekin.
lapsuusmuistoja
HyvääJouluakin
62
126
Vastaukset
Viikonloppuna liikuin lapsuuteni maisemissa. Siitä tämä.
Isä oli Valmetin tehtaalla töissä ja joka joulu tehdas järjesti lasten joulujuhlan ruokalarakennuksessa.
Se oli odotettu juhla, samettimekko ylle ja lakeerikengät jalkaan ja juhlaan. Tukka letitettiin juhlavammin.
Erityisenä näkymänä on jäänyt hyvin mieleeni, pöydillä olleet valtavat takkipinot, ne olivat kuin takkivuoret, kaikki takit eivät naulakkoon mahtuneet, olin siis varsin pieni, ehkä neljä viisi vuotias.
Juhla oli aina perinteinen, tiernapojat pelottikin , murjaani ja miekat. Tonttuleikki oli tietenkin ja enkelikuoro, ohjelman järjestivät vähän isommat tehtaan alueella asuneet pojat ja tytöt.
Joulusadun joku luki ja muutamat nuoret heiluivat lavalla tarinaa höystäen.
Joulupukin muistan istuneen keskellä lavaa höpisemässä, onkos täällä kilttejä lapsia ja jossain välissä laulettiin joulupuu on rakennettu.
Huippuhetki oli pussien jako, jokainen sai oman pienen paperipussin, jossa oli omena ja pipari ja joku karamelli ja tikkari, omenan kanssa mentiin sitten kotiin, muut herkut oli o syöty matkalla vaikka tehtaan vieressä asuttiinkin.Muistan edelleen sen tunteen, kun tajusin Hippiyden sisimmän merkityksen.
Sekä mitä The Beatles tulee maailmalle tekemään.
-
Tuon tapahtuman aikaisempi aika on merkityksetön.
Saman-lainen vauva kuin toisetkin meistä.
H.Olin kansakoulun alaluokalla. Oli tulossa koulun joulujuhla. Jokainen, joka toi joululahjapaketin sai myös itse joululahjan.
Äiti oli ostanut pussin jouluiseen silkkipaperiin käärittyjä karamellejä. Tein joulupaketin, olin innoissani.
Yöllä jouduin sairaalaan. Jouduin viettämään sairaalassa sen joulun.
Harmitti se kaunis lahjapaketti jäi viemättä.Olin 4-vuotias, kun muutettiin siihen isän rakentamaan rintamamiestaloon.
Ensimmäisenä jouluna tuli hevosella ja reellä kellot kilisten, kaksi ukkoa. Toinen oli pukki ja toinenkin näytti pukilta, kai se oli kuitenkin tonttu.
Jotenkin se kohta jäi mieleen, kun oli kerrottu, ettei pukki taida tullakaan.- RakkaudeIIa
Elettiin 1920-luvun alkua. Perheen lapset, kaksi poikaa olivat saaneet joululahjaksi ainoastaan karvahatut. Toivomuslistalla oli ollut ihan muuta. Pojat menivät vielä illalla leikkimään ulos ja huomasivat 'joulupukin' iltakierroksellaan. Lumi oli sopivan nuoskaista. Mitäpä siinä enää muuta, kuin tarjota pukille vähän haipakkaa ja kiireen voidetta kiitokseksi. Pukki juoksi pakoon pojat perässään. Varmaankin viesti meni perille korvatunturille saakka, kaiken maailman tontuille.🎁
- valokuvaikuisti
Elettiin ensimmäistä joulua ilman isää. Äiti tuli töistä rätti-poikki-puhki- väsyneenä. Oltiin käyty saunassa ja istuttiin keittiössä syötiin pipareita ja äiti vielä jotakin nestemäistä sillä seurauksella, että intoutui laulamaan Tannenbaumia ja ....
- villasukaton
Oli jouluaaton aamu. Ovikello soi ja soittaja tarjosi, että voisi kyyditä meidät hautausmaalle, joka oli yli kahdenkymmenen kilometrin päässä, kun oli itsekin menossa viemään kynttilöitä. Palttoo niskaan ja lähimmät kengät jalkaan. Pakkasta oli parinkymmenen asteen tietämissä. Takaisintullessa ystävälline kyyditsijä esitti, että pistäytysimme heillä jouluglögillä, kun siellä oli muitakin. Äiti lähti. Minä en, koska olin laittanut paljaisiin varpaisiin kotoa kiireessä lähtiessä vain kumikengät. Joten kävelin kotiin viiden kilometrin matkan ja äitini tullessa lämmittelyn jalkojani lämpöpatterissa. Paleltumathan sillä reissulla tulivat jalkoihin.
- oma.on.oma
Olin 6 v kun sisko teki koulussa mollamaijan, jonka sain joululahjaksi. Vuodessa maija repsuuntui ja rispaantui, ennen joulua se katosi. Onneton olin ja etsin. perhe lohdutti, maija tulee takaisin. Sisko korjasi sen ja sain sen uudestaan joululahjaksi, niin seuraavanakin. Olin mahdottoman iloinen lahjasta, koska se oli paras omistamani tavara.
- Mukava-lapsuus
Parhaita olivat kesät.
Sitten kuinka monta joululahjaa oli pukin vasussa.
(Vai odottaako lapsi muka risuja?)
(Kyllä, meillä olio aitoja lahjavasuja, pyykkivasuja, kaikenlaisia vasuja, tuohikonttikin).
Siinäpä tärkeimmät. Kouluista viis hailee. Olin jotain viisvee kun käräytin joulupukin. Pukilla oli samanlaiset nahkasaappaat kun enolla.
Kun poikani oli otain3-4v, isänsä oli pukkina. Kun pukki oli mennyt, poika totesi ´´oli ihan isän näkönen.´´
Ei pukin vaatteet ja parrat oikein hämänneet poikaa.Olen ollut yhtenä jouluna 70-luvulla pukkina naapurissa ja tuttavaperheessä.
Tuttavaperheen tytär tuli seuraavana päivänä sanomaan, että hän tietää kuka oli pukkina,
mistä tunnistit - " sillä pukilla oli samanlaista kynsilakkaa kuin sinulla".
Naapurin rouva tuumasi jokin aika sitten, että olin silloin ollut ainut naapuri, jota lapset eivät aikoinaan tunnistaneet, kaikki muut oli tunnistettu.
- Heikunkeikku
Aatelkaa, että miten ihmeessä mulla oli pienenä tyttönä aina NIIN hyvä tuuri, että kun lappasin risipuuroa lautaselleni ja aloin sitä syömään, niin aina mulle tuli se manteli.
Ottanette huomioon, että manteleita oli vain yksi kappale puuron seassa. Isoo kattilallinen puuroa ja sieltä se vaan osui juurin mun lautaselle.
Se joka mantelin sai, niin sai toivoa jotakin joululahjaksi.
Tätä ette kyllä usko, mutta kun olin manteli suussa tehnyt toivomuksen, niin illalla sain aina sen toivomani lahjan. Eikö erikoisen outoa:)
Toinen joulu joka mieleeni on jäänyt oli se kun sain lahjaksi pianon. Siinä se huoneen seinän vieressä kökötti ja minä en lakannut sitä ihailemasta. Ne koskettimetkin näyttivät niin kiiltäviltä ja niitä oli vieläpä vino pino rivis. Loman jälkeen sanoin Raimolle koulussa, joka istui mun vieressä, että olin saanut joululahjaksi pianon. Meinas kuolla nauruun. Ei millään uskonut, vaikka sanoinkin että kyllä totta puhun. Samainen Raimo sai aikanaan koiran ja kun kysyin, että mikä sen nimi on, niin se sano että "Heikku". Loukkaannuin sydänjuuriani myöten. Ikänä enää en siitä koirasta kysynyt mitään. - Täyttävää-aikaa
Manteli hömppä ei kuulunut meikän lapsuuteen.
Joskus vasta aikuisena kuulin koko asiasta.
Tärkeintä lapsuudessa oli, ettei tarvinnut syödä riisejä suoraan pussista, kuivana.
Perinteiset puurot olivat aitoon lehmänmaitoon, ei lantrattuun.
Eikä ollut margariineja eikä muutakaan vastaavaa skeidaa. Muistan vain, että kun siitä pukista puhuttiin, menin sängyn alle piiloon. Siellä olen vieläkin.....
- uhmakas-onnistuja
Tasan vuotiaana karkasin eli läksin kotoa ja sanoin pitäkää pukkinne. Paukaisin oven kiinni niin, että kuusen neulaset karisivat varmaan viikon.
Sillä reissulla olen edelleen. uhmakas-onnistuja kirjoitti:
Tasan vuotiaana karkasin eli läksin kotoa ja sanoin pitäkää pukkinne. Paukaisin oven kiinni niin, että kuusen neulaset karisivat varmaan viikon.
Sillä reissulla olen edelleen.Panit sitten paremmaksi.
- uhmakas-onnistuja
suvenkorento12 kirjoitti:
Panit sitten paremmaksi.
Noh oikeasti...kun pukki tuli, menin piiloon komeroon vielä kymmenvuotiaana. Vasta kun piti mennä rippikouluun, tulin ulos komerosta ja valehtelin kotiväelle, että lähden naisiin. Vaikka vasta naimalupaa läksin oppimaan.
uhmakas-onnistuja kirjoitti:
Noh oikeasti...kun pukki tuli, menin piiloon komeroon vielä kymmenvuotiaana. Vasta kun piti mennä rippikouluun, tulin ulos komerosta ja valehtelin kotiväelle, että lähden naisiin. Vaikka vasta naimalupaa läksin oppimaan.
Sulla ankea lapsuus, värikäs nuoruus, ja sitten alkoikin tapahtua ;-))
- tytöntypykkä
Se että pelkäsin joulupukkia.
Äiti sanoi että kun istuin hänen sylissään,hän tunsi kuinka mun sydän pamppaili ja olin ihan jäykkänä.
Mies oli kookas ja ne vaatteet,siellä korvessa asuessamme se varmaan näytti hurjalta.
No,myöhemmin selvisi että pukki oli naapurin metsäkämpältä eräs mies,olin jo sanonut että sillä oli samanlaiset saappaat kun ko.miehellä.Lapsen tarkka huomio. Olin ehkä 4 vuotias.Nuo pukkijutut ovat sellaisia, että niistä riittäisi varmasti kerrottavaa itse kullakin. Kun oomat lapsemme, erinäisten sattumusten jälkeen, lakkasivat uskomasta joulupukkiin, keskusteltiin asia selväksi. Sovittiin, että joulupukki on vanha, hauska perinne, jota jatketaan edelleen, mutta nyt kiertävin vuoroin. Kaikki perheemme jäsenet, mummo ja täti, jotka olivat aina joulun kanssamme, pukivat vuorovuosin ompelemani hienot pukinvaatteet partoineen päällensä, ja vetivät koko shown. Niistä vuosista on riemukkaita muistoja. Joskus "pukin" oma lahjakasa kasvoi niin suureksi, että hän meinasi jättää homman kesken, ja syöksyä pakettiensa kimppuun.
Sauvan koputukset, laulut, ja ollaankos täällä oltu kilttejä, vedettiin läpi yksilöllisillä tyyleillä.
- Psykoterapeutitar
Toivoin jouluna, kun olin kolmevuotias, nukkekotia. Joulupukki tuli ja laittoi säkin eteiseen ja katselin säkkiä sillä silmällä, ettei siihen nukkekoti mahtunut, mutta joulupukki sanoikin, että hänellä on vielä yksi paketti rappukäytävässä. Odottelin ovenraossa ja pukki tulikin kantaen isoa nukkekotia ja ajattelin, ettei parempaa lahjaa voinut olla.
Olen edelleenkin joulupukille kiitollinen elämäni parhaasta joululahjasta, joka on minulla edelleenkin ja taas jouluun koristeltuna😍🎅🏻🏠🎄- Myrn
Niin mitä siinä toisessa säkissä oli??
- Psykoterapeutitar
Jotain joululahjoja! Kai! Ei varmaankaan mitään mielenkiintoista, kun en edes ollenkaan muista.
- Myrn
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Jotain joululahjoja! Kai! Ei varmaankaan mitään mielenkiintoista, kun en edes ollenkaan muista.
Kuitenkin se toinen mystinen säkki kertomuksessa varsin keskeisessä osassa, niin ettei tarina laisinkaan sama ilman.
Myrn kirjoitti:
Kuitenkin se toinen mystinen säkki kertomuksessa varsin keskeisessä osassa, niin ettei tarina laisinkaan sama ilman.
Vain siinä mielessä keskeisessä osassa, ettei siihen olisi millään mahtunut se nukkekoti, jota hän odotteli.
- Psykoterapeutitar
Just niin! Säkki ilman nukkekotia ja nukkekoti ilman säkkiä! Toivoin nukkekotia, en säkkiä! Sain nukkekodin, viis säkistä! Nukkekoti on edelleenkin, säkkiä ei missään!😂
- Myrn
Tellukka kirjoitti:
Vain siinä mielessä keskeisessä osassa, ettei siihen olisi millään mahtunut se nukkekoti, jota hän odotteli.
Sekö sitten on tarinassa merkityksetöntä, että joulupukki toi ensin eteiseen säkin, johon nukkekoti ei olisi mahtunut.
Myrn kirjoitti:
Sekö sitten on tarinassa merkityksetöntä, että joulupukki toi ensin eteiseen säkin, johon nukkekoti ei olisi mahtunut.
Ei, kun sillä juuri on tarinassa merkitystä, että se säkki, sisältipä minä roihnaa vain, oli liian pieni sisältääkseen sen tärkeän nukkekodin.
- Psykoterapeutitar
Niin, kolmevuotiaskin jo tajusi, että säkki pieni, nukkekoti iso😂
Tämä ei kyllä kuulune joulumuistoihin mutta kerron silti. Kuulin tämän tarinan äskettäin.
Perheeseen oli syntynyt toinen lapsi, esikoinen oli noin nelivuotia. Esikoinen meni isänsä kanssa katsomaan äitiä ja uutta vauvaa synnytyslaitokselle. Vauvalla oli nimiranneke kädessä kuten asiaan kuuluu. Nelivuotias oli katsonuty vauvaa ja ranneketta ja tuumannut että vittu sitä on sitten käyty särkänniemesäkin :D.Vieläkö tuo vanha tarina kiertää? Paitsi että minun jo vuosia sitten kuulemastani versiosta puuttui tuo v-alkuinen sana. Niin ne tarinat muuttuvat.
Meidän pikkuneiti aikoinaan, muutaman viikon vauvaa, pikkuveljeään seurattuaan totesi: "Tuon voi sitten viedä takaisin sinne, mistä se on ostettukin!" Oli sentään käynyt sairaalan vauvaosastolla tulokasta katsomassa, turvallisesti isän sylissä.Varmaan murrekin tekee oman osansa. Minun kuulemassani versiossa natiainen sanoi: "Ihan epistä, toi on pässy jo käymään Särlkännniemessä!:"
Saman asian eri versioita.
Kun minule täällä pantiin sairaalassa samanlainen ranneke kuukausi sitten, sanoi puoliso: "Ai, ooks´ sääkin jo käyny Särkännimessä?"suvenkorento12 kirjoitti:
Vieläkö tuo vanha tarina kiertää? Paitsi että minun jo vuosia sitten kuulemastani versiosta puuttui tuo v-alkuinen sana. Niin ne tarinat muuttuvat.
Meidän pikkuneiti aikoinaan, muutaman viikon vauvaa, pikkuveljeään seurattuaan totesi: "Tuon voi sitten viedä takaisin sinne, mistä se on ostettukin!" Oli sentään käynyt sairaalan vauvaosastolla tulokasta katsomassa, turvallisesti isän sylissä.Ai onko tuo vanha tarina? Mulle se kerrottiin ihan tuoreena ja tositapahtumana? Mutta minuta hauska kuitenkin ja tuo vee kertoo tuon nelivuotiaan ympäristöstä ja kuuluin tuohon tarinaan olennaisena osana. Mutta hyvä ku sinä tiesit :).
suvenkorento12 kirjoitti:
Varmaan murrekin tekee oman osansa. Minun kuulemassani versiossa natiainen sanoi: "Ihan epistä, toi on pässy jo käymään Särlkännniemessä!:"
Saman asian eri versioita.
Kun minule täällä pantiin sairaalassa samanlainen ranneke kuukausi sitten, sanoi puoliso: "Ai, ooks´ sääkin jo käyny Särkännimessä?"Juu. Sellainekin tarina elää et kun täytät viiskyt pääsee kaikkin laitteisiin :). Vrt seulonnat.
siilivain kirjoitti:
Juu. Sellainekin tarina elää et kun täytät viiskyt pääsee kaikkin laitteisiin :). Vrt seulonnat.
Noin se menee, parhaat vibat. Hyvää Joulua :-).
siilivain kirjoitti:
Juu. Sellainekin tarina elää et kun täytät viiskyt pääsee kaikkin laitteisiin :). Vrt seulonnat.
Kun täyttää 70 latteisiin ei enää pääse. (kutsut loppuu)
- pirremiinapas
suvenkorento12 kirjoitti:
Vieläkö tuo vanha tarina kiertää? Paitsi että minun jo vuosia sitten kuulemastani versiosta puuttui tuo v-alkuinen sana. Niin ne tarinat muuttuvat.
Meidän pikkuneiti aikoinaan, muutaman viikon vauvaa, pikkuveljeään seurattuaan totesi: "Tuon voi sitten viedä takaisin sinne, mistä se on ostettukin!" Oli sentään käynyt sairaalan vauvaosastolla tulokasta katsomassa, turvallisesti isän sylissä.Meidän poika kysyi, että *onhan se vähän minunkin*, kun pikkuista kerroin odottavani 2,5 vuotiaalle. Ei pyytänyt viemään takaisin, toisin kuin erään tuttumme isoveli kyseli, että koskas se viedään pois :)
- SenMuistaaElävästi
Onko kelleen käynyt silleen, että kielenkärki on pakkasella jäänyt rautaan kiinni?
Mulla kävi joskus. Äiti sen tilanteen pelasti. Muistelisin, että lämpimällä vadellä.
Aikaa kulunut niin paljon, etten paremmin muista.
Muistikuva kielestä jossain kiinni, on syöpynyt mieleen.- PikkuKoe
Se tunne kun kärki on kiinni ja suurempi osa alkaa painua kiinni ja sitten on repäistävä..... aaagh. Huuda siinä. Kieli ovenrivassa.
Luulen et kaikille eläväisille penskoille käy joksus noin. Itseni mukaanlukien. Muistan vieläkin sen kirvelyn kun kielestä lähti nahka. Naapurin konttaava mukula konttasi auton taa ja laittoi kielensä auton pakoputkeen. Kesti siinäkin aikansa kun äitinsä haki sisältä lämmintä vettä et sai kielen irroitettua ilman suuremia vaurioita.
- tsypy
Ikävä muisto, enkä siitä mieluusti kertoile siksikään että usuttajana oli pari vuotta vanhempi sisareni, olisi voinut käydä pahemminkin jäisen piikkilanka-aidan kanssa, mutta vähän semmoista oli meno muutoinkin, vaikka ei sentään arkipäivää.
- pirremiinapas
eppu2 kirjoitti:
Mulla kävi joskus. Äiti sen tilanteen pelasti. Muistelisin, että lämpimällä vadellä.
Aikaa kulunut niin paljon, etten paremmin muista.
Muistikuva kielestä jossain kiinni, on syöpynyt mieleen.Minä nuolaisin ulko vessan oven saranaa, itse kielen vedin irti, veri vaan virtasi, ei tarvinnut toista kertaa maistella :)
Minkälaisia nuoleskelijoita te oikein olette olleet pentuna.
Ei minulle kyllä olisi tullut mieleenkään nuoleksia ovenkahvoja, piikkilankoja, huussin saranoita, auto pakoputkea ... silloinkaan kun ei ollut pakkasta.- NoHöh
Tellukka kirjoitti:
Minkälaisia nuoleskelijoita te oikein olette olleet pentuna.
Ei minulle kyllä olisi tullut mieleenkään nuoleksia ovenkahvoja, piikkilankoja, huussin saranoita, auto pakoputkea ... silloinkaan kun ei ollut pakkasta.Ei ole ollut sinussa ainesta testaamaan fysikaalisia ilmiöitä. Pitäähän kokeilla kaikenlaisia juttuja.
- pirremiinapas
Tellukka kirjoitti:
Minkälaisia nuoleskelijoita te oikein olette olleet pentuna.
Ei minulle kyllä olisi tullut mieleenkään nuoleksia ovenkahvoja, piikkilankoja, huussin saranoita, auto pakoputkea ... silloinkaan kun ei ollut pakkasta.Nokun se näytti niin nuoleskeltavalta :)), paksu valkoinen kuura päällä, ja pakkasta paljon, kielihän siihen jäi...
Tellukka kirjoitti:
Minkälaisia nuoleskelijoita te oikein olette olleet pentuna.
Ei minulle kyllä olisi tullut mieleenkään nuoleksia ovenkahvoja, piikkilankoja, huussin saranoita, auto pakoputkea ... silloinkaan kun ei ollut pakkasta.Kattos, kun on pentuna nuoleskellut, ei sitten tartte isona enää.
- flegmaatti
Ainoastaan luonnetta ja fysiikkaa karaisevia muistoja.
Jouluaatto oli poikkeus. Jo aivan pieneä aistin sen väkinäisyyden jolla vanhempani olivat riitelemättä koko aattoillan.
Jokainen joulu tilanne purkautui joulupäivänä rehevän riitelyn ja sättimisen muodossa.
Myönteistä oli se, ettei yhtenäkään jouluna tarvinnut harrastaa vauhdikasta "ulkoilua".
Ensimmäinen, todella nautinnollinen jouluni oli 17 vuotisena läheisen kartonkitehtaan voimalaitoksen jouluremontissa. Pitkät päivät 3 x palkalla. Rento ilmapiiri paskaisesta ympäristöstä huolimatta.
Myös seuraavat joulut menivät vastaavassa ympäristössä kunnes häivyin siitä huushollista. No se ensimmäinen, kun kätilö sanoi, että poika tuli.
- töött
muisto joulupäivältä - jårvenjää oli jo aika vahvassa jäässä -kylan isoilla pojilla oli joukkueet koossa - vain maalivahti puuttui - yksiin hokkareihin rutattiin sanomalehteä sisään ja parit villasukat -- sain olla pelissä maalivahtina - ottelussa ihan reilun pelin henki sain monta kiekkoa torjutuksikin.
Aattoaamuna aikaisin äitini valmisteli ruokia, tuvassa oli leivinuuni josta leipäkuoren sisällä kinkku oli kypsynyt (possuparan kuolema nähtiin , suolaus) - ne tuoksut, Myös kuusi tuotiin sisälle aattona, siihen ripustettiin oikeat kynttilät lippurivistö ym. Lahjat jaettiin joulusaunan jälkeen ja aamulla hevosella kirkkoon, auto tosin tuli piakkoin. Lähisukua kävi kylässä Tapanina ym ym
Maalaismaisema, tapakulttuuri, lasten osallisuus monenlaisessa valmistelussa - kultareunaisia muistoja
- äitirakas
Anteeksi kaikille, tuun droppaa tunnelmaa. Lapsuus - äidin hakkaamana. 6- kymppisten palstalla täällä vieläkin itken. Sattuu niin paljon. Hyvä muisto minulla? Ei ole.
- Psykoterapeutitar
Älä välitä! Onnellisimman ja turvallisimman lapsuusjouluni vietin lastenkodissa. Se oli muutenkin sellainen "hyvän lapsuuden" aika, jolloin välitettiin ja huolehdittiin.
- tytöntypykkä
Muistuuhan niitä lisääkin vaik ei ole joulujuttu. Veljen kans kiivettiin aidan päälle ja hypättiin paksuun hankeen,lumi oli nuoskaista ja sinnehän ne kengät jäi,lähes metrin syvälle.Silloin oli luntakin reilusti.
Toinen juttu oli kun tykkäsin kiipeillä puihin,lähellä kotia oli tosi korkea kuusi,eikun sinne vaan ja mahdollisimman ylös,siellä heiluin ja katselin järven yli,äiti kauhuissaan huuteli alhaalla :pois sieltä ja heti!!
Ja sitten kesään ja mansikoihin,meille veljeni kans oli annettu oma mansikkapuska josta saimme syödä mansikat.Veljeni kävi joka päivä tarkistamassa mansikat ja odotti erään ISON mansikan kypsymistä...mutta se niin houkutteli myös minua ja niinpä se katosi ahneen suuhun.
Kun veljeni huomasi sen-voi sitä meteliä ja itkua ja huutoa,kuka söi sen ison möhkäleen???
En muista miten sovitin tämän raukkamaisen tekoni...:((
Muistoista vielä,se ensimmäinenn tekokuu jota ihmeisssämme katselimme isän kans talvipakkasella yön hiljaisuudessa taivaalta,se oli niin jännittävää.
Ja kun veli syntyi,kuinka onnellinen olin,muistan sen hyvin vaikka olin n.3 vuotias...Joskus lapsena kiipesin ison kiven päälle ja ajattelin, että nyt opettelen lentämään.
Niin sitten levitin käteni ja hyppäsin. No seurauksena nyrjähtänyt nilkka.
Luovuin sitten lentoharjoituksista.eppu2 kirjoitti:
Joskus lapsena kiipesin ison kiven päälle ja ajattelin, että nyt opettelen lentämään.
Niin sitten levitin käteni ja hyppäsin. No seurauksena nyrjähtänyt nilkka.
Luovuin sitten lentoharjoituksista.Minä hypin hetekalla kuten tramboliinilla niin että putosin. Ensin ei kyny kuinkaan mutta kun piti toisille näyttää et iten putosin niin siinä murtui solisluu ja käsi oli kantositeessa muutaman viikon.
Muistan kuinka joulupukiksi naamiopitunut joulumuori riisui tamineensa lahjat jaettuaan ja istuin joulupöytään. Maistui palkkapullosta siivu ja siihen aikaan vielä tupakoitiinkin sisällä. Ei jäänyt epäselväksi että joulupukkia ei ainakaan meillä ollut olemassa :).
Itse olin pukkin a aikoinaan 17 vuotta nuoremmalle sisarukselle. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Sisko istui kiikkustuolissa sylissä ja siinä rupateltiin. Pukki lähti pois lahjat jaettuaan niin sisko oli kysynyt äidiltä että miksi pukilla oli "siilin" sormus ja kädet :D.Joulumuistot ja lapsuus mielessä oikein kieli raudassa kiinni. Kyllä sitäkin on tullut kokeiltua ja meillä olikin siihen sopiva ulko-oven kahva verannalla. Sanotaan, että lapsi oppii kerrasta, mutta meillä oli tapana kokeilla sitä usein, koska aina se ei ollut niin jäinen, että olisi pahemmin edes sattunut.
Itse olen myös kokeillut, kuinka tiukkaan saan imettyä purkin suuni eteen ja sekin onnistui loistavasti, paitsi koko turparustinki olikin sitten sinipunainen ja aamulla oli lähtö elämäni ensimmäiselle laivamatkalle, tosin sisävesilaiva, ei siis mitään ulkomaan reissuja viellä 5-vuotiaana.
Kyllä meillä kävi myös Joulupukki, kun olin aivan pikkuinen ja totta´kai uskoin siihen, vaikka olikin Taavetti-setä. Sitten tuli Pukki poroineen aisakellot kilisten ja sarvet vain raapi seiniä, mutta oli sentään viskannut lahjasäkit lumihankeen, josta isä ne huomasi, kun tuli tallista.
Myöhemmin aikuisena niitä "pukkeja" tuli jopa useita ja kerran sinne oli veljenikin laittautunut mukjaan. Olin ostanut hänelle ison pullon, ai´ niin, täällä ei saanut mainita sitä, mutta jokatapauksessa veljeni nosti innoissaan pakettinsa ylös ja paiskasi lattiaan. Tietysti siinä kävi "ohraisesti", koska paketin ulkomuoto ei paljastanut sisusta, joten siinä kolme pukkia oli maassa kontallaan nuolemassa paperikääreitä. Kukaan ei ryystänyt lasinsiruja, sillä olivat ilmeisesti harjoitelleet ennenkin tällaista hommaa.
No, parempi maassa, kuin jumalattoman suussa.
- pirremiinapas
Ei mitään erityistä, tänään ajatellen, mutta silloin lapsen se kun kuusi tuotiin sisään ja siihen laitettiin karkkeja, niitä kuusenkoriste semmoisia, sekä itsetehtyjä rinkulaketjuja, sekä Suomen lippu koriste joka ylsi kuusen ympäri, kynttilöiden vahtiminen oli tarkkaa puuhaa, ei ollut sähkösellaisia nääs.
Ruokaa oli aina paljon, siitä lemmikksi possusta tehtyä kinkkua ja pelkästä sianlihasta rasvainen ja makea ns. karjalanpaisti..ja melkein ne laatikot olivat samanlaisia kuin, isän sanaan moskula soppa, eli sekahedelmä - rusina soppa. Äiti leipoi ja laittoi, miten lie jaksanutkin..
Joulupukki tuli joka joulu, isä tai naapurista papparainen, ja jotain lahjojakin saatiin, ei niin kuin tänä päivänä mahdottomia määriä, vaan niin että hyvä mieli tuli. Alkoa ei meillä käytetty koskaan jouluna, eikä pahemmin muulloinkaan.
Hyvät ja kiitolliset muistot on lapsuuden Jouluista. - Aikuisenpi-parempi
Ei aika mennyt koskaan palaa
takaisin nuo päivät ei tulla voi...
Miksi niitä muistella? Lapsuutta? Ei vielä oppivelvollisuuttakaan.
Lapsuus -ja kouluaika, normaalia kasvu settiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.1211758Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota1671156Olisi hauska tietää
Koska huomasit pitäväsi minusta? Itse taisin ihastua sinuun heti silloin kun tavattiin ensimmäistä kertaa. Miehelle, jon621123Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?25937En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v76920- 97915
Minun on vaan päästettävä irti
Toiveesta. Satutan vain itseäni😥😔. Toivon sinulle pelkkää hyvää, eläthän elämäsi parasta aikaa, mutta en halua enää k37860Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin61774Kertoisit jo
Rakastatko minua vai olenko käsittänyt väärin onko tämä vaan ystävyyttä tai kaveruutta? En haluaisi enää nolata itseäni42769En koskaan saanut asiattomia kuvia!
Silloin kun olin vielä nuori, kukaan mies ei koskaan lähettänyt minulle asiattomia kuvia itsestään. Jos tiedätte mitä ta156731