Tuolla kirmaavat lapset kielellä,
vangiten lumihiutaleita!
Naurua, kompastelua ilomielellä
juostaan pitkin pihateitä.
Punainen haalarityttö jo maassa
sininen pipo jäi pensaikkoon.
paljaana kädet, veli itkevää nostamassa
yhdessä kulkevat portaikkoon.
vangiten lumihiutaleita!
Naurua, kompastelua ilomielellä
juostaan pitkin pihateitä.
Punainen haalarityttö jo maassa
sininen pipo jäi pensaikkoon.
paljaana kädet, veli itkevää nostamassa
yhdessä kulkevat portaikkoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ankea on näky laiturini,
kolean harmaa huurrepeitteinen.
Ja pinta veen kuin hyytynyttä usvaa,
niin harmaa taivas alavireinen.
Ja minä itse takkutukka parka,
seison viluisena kesää kaivaten.
Varis nauraa laahustain kun havahdun
jo tuvan lämpöön vihdoin hakeudun.
Tuolla kirmaavat lapset,
vangiten kielellään lumihiutaleita...?
"Kirmaavatkielellä"
Mikä tuossa oli niin outoa, vai oliko joku kielioppi virhe? Kyllä minunkin nuoruudessa juostiin kieli ulkona suusta, siis pyydystimme lumihiutaleita kielenpäälle ja sitä juoksua voisi runollisesti kuvailla, että kirmasimme..
Sanajärjestyksesi teki tepposen, suotta suutut.
Huomasin pilkun olevan virhepaikassa, ajattelin kirmatkoon nyt kielellään. Kaipa se kieli laahaa joskus tanterettakin kelkkaillessa, ainakin muistan saaneeni lunta suuhuni tolppakelkan mennessä mukkelismakkelis hankeen! Hauskaa vaan oli!