Koulutytön päiväkirja 3

23. TOUKOKUUTA JATKUU

Pukeuduimme kaikessa rauhassa rakastelun jälkeen. Rehtori näytti edellisellä kerralla ottamiaan valokuvia. Näyttöpäätteeltä, isossa koossa katsottuna, kuvat eivät tosiaankaan olleet mitään softia. Ne olivat melko härskejä ja saivat minut punastumaan.
- Sinulla on kummallinen voima minuun. En ikinä olisi kuvitellut esiintyväni tuollaisissa kuvissa, totesin Rehtorille. Hän seisoi takanani ja hieroi vielä paljaita rintojani puolihuolimattomasti.
- Ei sinua aivan kamalasti tarvinnut houkutellakaan. Olit oikeastaan aika halukas niihin, kiihotuit kuvaamisesta. Kiihotutko niiden katselustakin? Rehtori kysyi ja nosti hameenhelmaani ylöspäin. Levitin jalkojani, jotta hänen kätensä pääsi vaivattomammin perille pillulleni.
- Sinä olet taas aivan märkä, Rehtori huokasi ihastuneena. Olinhan minä, myönnän, kuvienkin vuoksi kostunut. Suurin osa märkyyttä oli kyllä Rehtorin spermaa. Sanoinkin sen hänelle ja sain hänet naurahtamaan tyytyväisenä.

Rehtorilla oli minulle omalaatuinen ehdotus. Kesken kuvien katselun hän alkoi kysellä kesäsuunnitelmistani.
- Asutko täällä koko kesän vai menetkö takaisin kotipaikkakunnallesi? hän kyseli. Kerroin saaneeni töitä jäätelökioskilta ja asuvani opiskelija-asuntolassa koko kesän. Kotipaikkakuntani oli niin pieni, ettei siellä ollut juurikaan kesätöitä tarjolla.
- Minulla olisi sinulle halvempi asunto tarjolla kesäksi, mahdollisesti ensi talveksikin, Rehtori sanoi.
- Talomme päädyssä on sivuasunto, joka on jäänyt juuri tyhjäksi. Voisin majoittaa sinut sinne. Vuokrasta sinun ei tarvitse kantaa huolta, pääsemme siitä varmasti sopuun. Puhuin sinusta juuri eilen Vaimollenikin ja hän innostui ajatuksesta kovasti. Minä jäin tuijottamaan Rehtoria suu auki.
- Kerroit minusta Vaimollesi! Mitä sinä kerroit hänelle?
- Kerroin löytäneeni ihanan Pikku-nartun, Rehtori naureskeli. Minäkin nauroin. Hetken olin jo luullut, että Rehtori oli oikeasti kertonut minusta jotain Vaimolleen. Kaikkea hullua minäkin kuvittelin. Rehtorin esittämä ehdotus oli kyllä ajattelemisen arvoinen. Opiskelija-asuntola toimi kesällä myös kesähotellina, joten sinne asumaan jääviä opiskelijoita ei katsottu kovin hyvällä silmällä.

Kyselin lisää sivuasunnosta. Rehtori kertoi, että siinä oli pieni keittiö, sauna ja olohuone, jossa oli makuualkovi. Se kuulosti taivaalliselta soluasunnossa asuneen korviin. Hän kertoi myös, että asunto oli valmiiksi kalustettu. Jos kuitenkin haluaisin muuttaa jotain, sekin onnistuisi vallan mainiosti.
- Voit tulla vaikka nyt heti tutustumaan asuntoon. Pääset kyydilläni, Rehtori tuumasi. Minä sanoin haluavani käydä ensin siistiytymässä.
- En kehtaa tulla Vaimosi silmien eteen pillu spermaa tulvien. Jospa käyn ensin asuntolassa pikasuihkussa, voit hakea minut sieltä hiukan myöhemmin. Puolen tunnin kuluttua. Sopisiko se? Rehtorille se kävi päinsä. Hän kertoi jäävänsä koululle siksi aikaa tekemään paperitöitään.
- Soita kännykkääni, kun olet valmis. Haen sinut sitten, Rehtori sanoi. Hän veti minut itseään vasten ja suuteli kiihkeästi ennen kuin salli minut lähteä.

Kävelin reippaasti asuntolalle. Kämppikseni oli päiväunilla, enkä herättänyt häntä. Kävin suihkussa ja mietiskelin äskeistä kokemustani. En voinut käsittää, mikä minuun oli mennyt. Olin aivan hulluna Rehtoriin ja eritoten siihen, kuinka Rehtori osasi rakastellessaan käsitellä minua. Kokemuksella oli varmasti osansa asiassa, mutta Rehtori oli muutenkin varsin charmikas mies. Aikaisemmin olin tosin ajatellut, että hän oli arka ja sangen kiltti, ehkä hieman nahjuskin. Aina ei kaikkea nähnyt ihmisestä ulospäin. Ehkä se oli hyväkin. Katkaisin haaveiluni ja pukeuduin.

Tällä kertaa päätin pukeutua kuten kiltit nuoret ainakin. Valitsin farkut ja sinisen t-paidan. Laitoin jopa rintaliivit päälleni. Hiukset palmikoin kahdelle tiukalle letille. Lisäsin vain huulikiiltoa ja totesin näyttäväni aivan viattomalta Elovena-tytöltä. Tämän näköiselle kyllä uskaltaisi vuokrata asuntonsa. Huomasin kauhukseni kuluttaneeni jo reilun tunnin aikaa, vaikka minun oli pitänyt vain käväistä siistiytymässä. Ehkä saisin tästäkin rangaistuksen? Hymyilin itsekseni soittaessani Rehtorille. Sovimme treffit asuntolan nurkalle parin minuutin päähän. Samoin tein riensin pihalle odottamaan häntä.

Rehtori vei minut kaupungin laidalle, äveriäälle asuinalueelle. Hän ajoi punatiilisen, ison omakotitalon pihaan. Piha näytti hyvinhoidetulta, vaikkeivät istutukset vielä tähän aikaan alkukesästä olleetkaan parhaimmillaan. Vaimo tuli aukaisemaan oven, kun ajoimme pihaan. Hän oli noin nelikymppinen, rauhallisen näköinen, tyylikäs nainen. Hänen hiuksensa olivat siistillä nutturalla ja ruskea neulepuku istui täydellisesti. Hillitty meikki viimeisteli ladymäisen ulkonäön. Vaikka hän ei ollut enää ihan tyttönen, hän oli aivan yhtä hyvin säilynyt kuin miehensä.
- Tervetuloa, Siina. Sehän oli nimesi, eikö ollutkin? Vaimo sanoi ystävällisesti. Kättelin hänet ja myönsin hänen olevan oikeassa.
- Käykää Rehtorin kanssa katsomassa heti nyt aluksi asunto. Voimme sitten jutella kahvikupin äärellä. Vai juotko mieluummin teetä.
- Teetä kiitos, vastasin ujosti. Tunsin väkisinkin itseni hieman paheelliseksi Vaimon läsnä ollessa. Huono omatunto kolkutti sisälläni. Rehtoria se ei tuntunut vaivaavan, hän tuntui hyvin rennolta. Hän jopa suuteli Vaimoaan kevyesti huulille ennen kuin johdatteli minut asunnon ovelle.

Asunto oli kaunis. Olin aivan myyty. Seinät olivat vaaleat ja lattia paneelia. Huonekaluissa ja tekstiileissä oli käytetty pehmeitä sinisen, keltaisen ja vihreän sävyjä. Ne tekivät pienestä asunnosta pirteän ja iloisen näköisen.
- Tämä tehtiin aikanaan sitä silmällä pitäen, että tyttäremme saavat harjoitella itsenäistymistä tässä asuen. Vanhempi asuikin tässä muutaman vuoden, kalustus on sitä perua. Nuorempi muutti jo lukioaikana pois kotoa. Hän halusi itsenäistyä aivan oikeasti. Vuokralaisemme muutti, kuten jo kerroin sinulle, tämän kuun alussa pois kaupungista, joten tämä olisi aivan vapaa.
- Tämä on tosi ihana! Olisin aivan hullu, jos kieltäytyisin ottamasta tätä vastaan. Entä vuokra? kysyin.
- Kuten sanoin, siitä sovimme aivan varmasti, Rehtori sanoi ja veti minut itseään vasten. Hän puristi pakaroitani suudellessamme ja hieroi etumustaan häpyäni vasten. Hänellä selvästi taas seisoi.
- Olet aivan kyltymätön, huokasin hänelle ja hän myönsi naureskellen.
- Sinunlaisesi ihana pikku-pillu saa tällaisen vanhan miehen aivan kuumaksi, hän huokaisi ja otti paitani pois. Hän aukaisi rintaliivini ja päästi rintani vapaiksi liivien kahleista.
- Lupaa, ettet koskaan enää pistä liivejä päällesi. Tissisi ovat niin ihanat pomppiessaan vapaina paitasi alla, hän huokaisi ja imi nännejäni. Ne olivat edelleen hyvin tuntoherkät ja seisoivat kuin kaksi mansikkaa Rehtorin käsittelyssä. Nojauduin vasten tiskipöytää ja annoin itseni luvan nauttia hänen hyväilyistään. Tunsin kuinka pöksyni alkoivat kostua himosta, huuliltani purkautui nautinnon uikutusta.

Rehtori kirosi hiljaa ja irrotti otteensa minusta.
- Luulen, että meidän on parasta mennä juomaan teetä, ettei Vaimo ihmettele, mihin jäimme. Saat toki jäädä hetkeksi vielä tutkimaan paikkoja, jos haluat. Pue päällesi ennen kuin tulet sisälle. Kuten sanoin, rintsikoita et kuitenkaan saa pukea, hän vielä huomautti. Jäin hetkeksi nojaamaan tiskipöytään ja tasasin itseäni. Sitten ajattelin, että saisin kai edes runkata, jos en muuta juuri nyt saisikaan.

Heittäydyin makuulle alkovin vuoteelle. Vuode oli upottavan pehmeä parisänky. Kiskaisin farkkuni ja stringit pois jalastani. Samassa tajusin, että koko alkovin toinen seinä oli pelkkää peiliä. Sänky oli niin iso alkoviin, että vain toisella puolella oli kapea käytävä ja käytävän puoleisella seinällä oli peili. Käännyin peiliin päin ja levitin jalkani. Pyöreät rintani näyttivät kieltämättä kauniilta. Nännit nöpöttivät ja odottivat kosketusta. Posliinipilluni kiilsi kosteuttaan. Aloin hyväillä itseäni. Se näytti kiihottavalta peilistä käsin katsottuna. Toisella kädelläni hieroin kevyesti klitoristani ja toisella kädellä nain itseäni. Paikallakin oli varmasti merkitystä. Ajattelin, miltä Vaimon ilme olisi näyttänyt, jos hän olisi nähnyt minut tässä runkkaamassa. Olin niin kiihottunut, että en tarvinnut montaakaan painallusta klitorikselleni ennen kuin laukesin.

Makasin hetken vuoteella kooten itseäni. Puin vaatteet takaisin päälleni, paitsi ne rintsikat. Työnsin ne kaappiin, jonka ajatteli olevan vaatekaappi. Nopeasti tutkin vielä keittiön kaapit ja totesin, että asunto oli kuin nukkekoti. Kämppä oli siisti ja puhdas jokaista nurkkaa myöden. Siellä oli kaikki valmiina asukasta varten kattiloita ja lautasia myöden. Ruokatarpeita ei sentään ollut valmiina kaapissa.

Soitin ovikelloa ennen kuin menin sisälle. En tosin jäänyt odottamaan, että joku tulisi avaamaan oven. Ovi oli auki. Rehtori ja Vaimo istuivat jo kahvipöydässä odottamassa minua.
- Oliko asunto mielestäsi mukava? Vaimo kysyi ja kaatoi minulle teetä isoon kuppiin.
- Se oli aivan uskomaton! huudahdin ja näin, että Vaimo vaikutti tyytyväiseltä.
- Juttelimme juuri Rehtorin kanssa vuokrastasi. Voisimme sopia, että osan vuokrasta saat anteeksi auttelemalla minua silloin tällöin taloustöissä. Voisit toisinaan vaikkapa siivota täällä kanssani. Pidämme usein isoja juhlia, joiden valmisteluissa myös tarvitsen apua. Näin kesäaikaan pihalla on luonnollisestikin paljon puuhaa. Ison pihamme ruohonleikkuussa menee pelkästään reilu tunti, joten jos huolehtisit siitä nyt kesällä, niin vuokrasi olisi jo siten oikeastaan kuitattu. Miltä se kuulostaisi?
- Kuulostaa oikein hyvältä, ei minulla kovin suuriin summiin olisi varaakaan. Koska saisin muuttaa? En malttanut olla kysymättä.
- Vaikka jo tänään meidän puolestamme, Vaimo naurahti. Pääset nämä viimeiset päivät kätevästi Rehtorin kyydillä kouluunkin.
- Ehkä muutan huomenillalla. Ehdin koota vähäiset tavarani, hymyilin vastaan. Vaimo tuntui tosi mukavalta ihmiseltä. Uskoin, että tulisin hyvin toimeen hänen kanssaan. Niin, tietenkin vain siinä tapauksessa, ettemme Rehtorin kanssa jäisi kiinni tekosistamme.

Sovimme, että Rehtori noutaisi minut ja muuttokuormani huomenillalla asuntolasta joskus kahdeksan aikoihin. Rehtori tarjoutui tuomaan minut nytkin takaisin asuntolalle, mutta torjuin kyydin. Teki ihan hyvää vähän kävellä. Kiitellen molempia poistuin heidän luotaan. Minun oli tosi vaikea kävellä ihan tavallisesti, mieleni teki hyppiä ja pomppia riemusta. Pääsisin aivan ihanaan asuntoon ja saisin viettää koko kesän Rehtorin lähellä! Saattoiko olla ihanampaa päivää kuin tämä?