Miksi en osaa???

Olen 63 v.mummeli Silleen sairas et tarviin ns avustajaa.Tämä avustajani on hellari.Hän pitää oikeutenaan puhuaminulle uskosta ..vaikka se on kielletty työaikana.Olen sanonut hänelle.että en ymmärrä raamatusta mitään,,en osaa sitä lukee niin et ymmärtäisin siitä jotain.

Nyt kerron hikan enemmän elämästäni..siis olen 63v.lapsia on kolme poikaa heilla kuus lasta yhteensä.Minulta otettiin ns mummous pois..miniäni ja hänen äitinsä tahotlta,,Ensimäistä lastani halusin usein lapsen yökylään kun hän oli jo kävelevä.Ihmettelin aitten ku pyyntöni jälkeen oltiin hiirenhiljaa ..ikkääku syyllisii.Sitten asia selvisi kun oli tulossa avioero.siinäsanasodassa poiknai paljasti asian miksi minä en ole saanut lapsia hoitoon.
Tottakai tiedän että en voi nostella lapsia,siksi pyysinkin vasta sitten kun livat käveleviä ja se asia ei mielestäni edes kuulu anopille joka osana ol päättämäs.
siitä seuras etten koskaan ole uskaltanut pyytää muidenkaanlasteni lapsia yökylään enempää ku muuhunkaan.. kieltävää vastausta peläten..
Mieheni kuoli reili 12v käsivarsilleni kesken lauseen.tuli ns puuntakaa.Minut oli leikattu toukokuussa ja olin mieheni hoidossa syyskuun alkuun saakka.hän kuoli heinäkuun15.
menipä kaik matot alta kerralla,,uus elämänpettelu alkoi ja sitä opetteluu jatkuu edelleenkin. Poikani avioero ajoi elämäni lopunkin raiteiltaan 2v.mieheni kuoleman jälkeen.
Ensin en tajunnut.että opikani on itsekkin terapiantarpeessa.
Alkoi kaikenlainen valehtelu ja rahankerjääminen,,vähitellen huomasin et hänellä on jonkinlainen addiktio.. hänen housuissaan on reijät.
Tämä kulunut vuosi on nyt ollut kaikenhuippu, hän sai hääädon,,työpaikkaa ei ole,,toiset poikani ovat yrittänee auttaa ja puhua häntä,,mutta syy on muissa hän ei nää omaatilaansa syy on aina muissa.
Itse asun pienessä yksiössä tänäkesänä jouduin pyörätuoliin,,en voi kieltää poikaani kiletää tänne tulemasta ei ole sydäntä ajatella et on tuolla pakkasten keskellä.
tiedän että paras ois antaa hänen olla,,sydän sanoo toisin. Nyt sitten tähän hellariasiaan...Olen pyytänyt avustajaani et hän rukoilisi puolestani ja poikani pulesta,,et hän sai elämänsä ojennukseen sehän ei käy hetkessä mut hänellä muuta olekkaan kun aikaa.Toivottavasti joskus vielä voin elää edes yhdenpäivän vailla huolta..tietän että kaik hyvin
Tämä avustajani on ns ahne on sen myöntänytkin..tässä kohden en jaksa kirjoittaa siitä,,ja toisaalta sehänen oma asiansakin.Näin Joulunalla toivon teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua....elämää se on tämäkin vai onko??