Monen vuoden tauon jälkeen tuli Sariola mieleen. Ja se, että hänellä monista arvosteijoiden haukuista huolimatta oli useita mukaansa tempaavia ja mielestäni oman aikansa ulkomaalaisillekin kirjoittajille pärjänneitä kirjoja.
Susikoski-romaanit omasta mielestäni harvoin olivat loistavia. Ehkä kirjailija väsyi niihin aikaisin. Kaksi tosi hyvää saattaisivat olla varhaisen tuotannon Leivätön pöytä on katettu ja 60-luvun lopun Susikosken vaikein juttu.
Muusta tuotannosta löytyy ainakin kaksi todella loistavaa jännäriä: Lavean tien laki ja Sumusta nousee risti. Jälkimmäinen aivan turhaan joidenkin arvostelijoiden Kyllikki Saaren tapauksen toisinnoksi haukkuma.
Esko Laukon nimellä kirjoitetuissa oli useita hyviä, en vain osaa yhdistää enää nimiä ja tapahtumia.
Susikoski-romaanit omasta mielestäni harvoin olivat loistavia. Ehkä kirjailija väsyi niihin aikaisin. Kaksi tosi hyvää saattaisivat olla varhaisen tuotannon Leivätön pöytä on katettu ja 60-luvun lopun Susikosken vaikein juttu.
Muusta tuotannosta löytyy ainakin kaksi todella loistavaa jännäriä: Lavean tien laki ja Sumusta nousee risti. Jälkimmäinen aivan turhaan joidenkin arvostelijoiden Kyllikki Saaren tapauksen toisinnoksi haukkuma.
Esko Laukon nimellä kirjoitetuissa oli useita hyviä, en vain osaa yhdistää enää nimiä ja tapahtumia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mauri Sariola toi esille suomalaisuuden ja suomalaisen sisimmän olemuksen taitavasti ja herkällä tavalla. Ei ihme, että hänellä oli myös kansainvälistä menestystä.
Mauri Sariolalla on monta hyvää kirjaa. Itse pidiän eniten romaanista Ei loitsu eikä rukous.
Sattuu olemaan niin, että se on plagiaatti Bill Ballingerin kirjasta "Kynsi ja hammas". Sariola joutui luovuttamaan Ballingerille kirjan koko tuoton.
Paitsi ettei Ei loitsu eikä rukous ollut Ballingerin plagiaatti vaan eräs Esko Laukon nimellä kirjoitettu ..
Minäkin pidän Ei loitsu eikä rukous -kirjasta. Luin sen monta kertaa lapsena. Olen kuullut, että siinä olisi jotain plagiointia, mutta olisi hauska tietää kuinka paljon. Tuskin kuitenkaan koko kirja on suoraan kopioitu mistään.
Muistin väärin, "Ei loitsu eikä rukous" olikin plagiaatti André Soubiranin teoksesta "Valkeat miehet ".
Bill Ballingerin teoksen "Kynsi ja hammas" Sariola kopsasi kirjaansa "Sen ylitse käy vain tuuli viheltäin". Sen tuoton Sariola joutui maksamaan Ballingerille.
Sumusta nousee risti, Ne viulut vasta maksoi, ym...
Stalinistiset kulttuuriörveltäjät vihasivat Sariolaa ja hänen nauttimaansa suurta suosiota lukijoiden keskuudessa.
Aika surkea tapaus.
Miksi plagioida? Kun pää on saatu auki, voi kirjoittaa paskaa omasta päästään
Miksi ei plagioisi? Sariolalla sanottiin olleen ruhtinaan tulot ja suuriruhtinaan menot. Ikuinen vekselikierre, ja muitakin kierteitä, ja death line-stressi. Kopsailihan Pentti Haanpääkin jopa Joycen tekstejä.
Mauri oli hieno persoona,niitä nykykirjailijoissa ei juuri ole.
Ukkotuomarin viimeinen juttu.
Mauri Sariola oli psykologisesti oivaltava kirjoittaja.
Sumusta nousee risti, Armfelt kirjat, Isänmaan parturit, Ei loitsu eikä rukous, Viiden tien risteys. Sariolan kirjoitus oli ihan mukavaa luettavaa. Vasemmisto vain ei hänestä tainnut pitää, koska kovin ei pokkuroinut veli Neuvostoliittoa- eikä pahemmin sen ajan tunkkaista ilmapiiriä mikä taiteiden piirissä vallitsi.