Valvon itse yleensä puoleenyöhön, katselen telkkaria hiljaisella ja muutenkin kunnioitan naapureideni yörauhaa.
Venäläisten seinänaapurieni pentujen tömistelyn ja kiljumisen vielä kestin, koska itse valvoin, ja sitten tyytyväisenä aloin nukkumaan.
No, siitähän ei tullut mitään. Taloon on muuttanut muutaman kuukauden sisällä uusia asukkaita lähekkäisiin kolmeen asuntoon.
Yhden maissa yöllä rymisi porukka rapussa ja meteli alkoi sisällä. Kolistelu ja huutaminen. Odottelin heidän sammumistaan parisen tuntia, ja melu loppuikin.
Ajattelin vihdoinkin saada unen, ja juuri kun olin siihen vaipumaisillani, niin yläkerran naisasukas, jonka kävelyn rapusta tunnistan hevosenkenkien kaltaisesta kopsutuksesta rapussa, saapui kotiin. Kello oli neljä. Sen jälkeen alkoikin sieltä puolelta kolistelu, huuto ja jatkuva veden laskeminen.
Senpä jälkeen en enää pystynyt nukkumaan, koska hermot olivat taas niin riekaleina ainaisesta, jonkun sellaisen yön vaiheen odottamisesta, jolloin saisi nukkua.
Ennen noita uusia asukkaita talo oli hiljainen ja rauhallinen öisin, nyt siitä on vain ihana, hiljainen muisto jäljellä.
Kumma kolistelu nytkin, koko ajan, vaikkakin päivällä, mutta tarpeeton metelöinti osoittaa joidenkin ihmisten jääneen kehityksessä apinan tasolle, eikä edenneen kerrostalotasolle.
Olinkin jo kiitollinen, että uudet naapurit olivat kotimaisia, mutta nähtävästi ihan samaa paskaa älämölöä tuottavat hekin kuin muutaman vuoden takaiset painajaissomalivuokralaiset.
Tai, totta puhuen , siihen helvettiin ei voi kyllä verrata mitään, eikä ketään.
Kylmät väreet käy vieläkin...
Ja pelko kuristaa kurkkua, että jos niitä tulee...taas...
Venäläisten seinänaapurieni pentujen tömistelyn ja kiljumisen vielä kestin, koska itse valvoin, ja sitten tyytyväisenä aloin nukkumaan.
No, siitähän ei tullut mitään. Taloon on muuttanut muutaman kuukauden sisällä uusia asukkaita lähekkäisiin kolmeen asuntoon.
Yhden maissa yöllä rymisi porukka rapussa ja meteli alkoi sisällä. Kolistelu ja huutaminen. Odottelin heidän sammumistaan parisen tuntia, ja melu loppuikin.
Ajattelin vihdoinkin saada unen, ja juuri kun olin siihen vaipumaisillani, niin yläkerran naisasukas, jonka kävelyn rapusta tunnistan hevosenkenkien kaltaisesta kopsutuksesta rapussa, saapui kotiin. Kello oli neljä. Sen jälkeen alkoikin sieltä puolelta kolistelu, huuto ja jatkuva veden laskeminen.
Senpä jälkeen en enää pystynyt nukkumaan, koska hermot olivat taas niin riekaleina ainaisesta, jonkun sellaisen yön vaiheen odottamisesta, jolloin saisi nukkua.
Ennen noita uusia asukkaita talo oli hiljainen ja rauhallinen öisin, nyt siitä on vain ihana, hiljainen muisto jäljellä.
Kumma kolistelu nytkin, koko ajan, vaikkakin päivällä, mutta tarpeeton metelöinti osoittaa joidenkin ihmisten jääneen kehityksessä apinan tasolle, eikä edenneen kerrostalotasolle.
Olinkin jo kiitollinen, että uudet naapurit olivat kotimaisia, mutta nähtävästi ihan samaa paskaa älämölöä tuottavat hekin kuin muutaman vuoden takaiset painajaissomalivuokralaiset.
Tai, totta puhuen , siihen helvettiin ei voi kyllä verrata mitään, eikä ketään.
Kylmät väreet käy vieläkin...
Ja pelko kuristaa kurkkua, että jos niitä tulee...taas...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos sinulle makeista nauruista. Jotenkin koomisia nämä turhan valittajat, kun jopa kenkien kapinasta tai veden laskemisesta kyetään kehittämään valituksen aihetta. Joidenkin koko elämä näyttää olevan muiden kyttääminen.
Tuskin se mitään kyttäämistä on,jotkut vaan eivät ole KUUROJA.
Kyllä se on kyttäämistä.
Äänet kuuluu kerrostaloon, muttei niiden laskeminen ja kyttääminen. Joka ainoa päivä kerrostaloissa lasketaan kymmeniä miljoonia kertoja vettä pelkästään Suomessa. Vain sairaimmat pitävät kirjaa naapurien veden käytöstä tai niistä kenkien kopinoista.
Sairaalta kuulostaa myös valitus näistä muista kolisteluista, aloittaja ottaa nämä normaalit äänet riidan haastamisena, kuten Aku Ankka. Vielä, kun saataisiin naapuriksi Teppo Tulppu, niin sota olisi valmis.
Kyllä ne elämisen äänet on kerrostalossa kestettävä tai muutettava mökkiin maalle. Kyllä sinäkin mölyät joskus. Et ole niin näkymätön ja ikävä ihminen, jos valittaa aina jokaisesta ja kaikesta. Niihin elämisen ääniin kuuluu lasten naurut, veden laskeminen, vessan vetäminen, askeltaminen ...
Päin vastoin, häiriköt laitetaan muualle, jos eivät ymmärrä kunnioittaa toisten rauhaa. Menkööt häiriköt johonkin korpeen mellastamaan, jossa ei ole naapureita lähimaillakaan.
Asunnon haltuunotto omistusasunnon osakkaalta taloyhtiölle on todella helppo tehdä, joten taloyhtiön kanssa ei kannata lähteä tukkanuottasille, vaan sopeutua järjestyssääntöihin, ja muutenkin elää siististi yhteisöasumisessa.
Helppoa joo, mutta voi tulla taloyhtiölle todella kalliiksi.
Mutta kerroppa millä noista vastaamasi viestin "häiriköinneillä" sinä olisit valmis ottamaan asunnon haltuun, "Niihin elämisen ääniin kuuluu lasten naurut, veden laskeminen, vessan vetäminen, askeltaminen ..." Nuo olivat kuitenkin ne perusteet, millä väitit asunnon haltuunoton olevan helppoa. Toivottavasti hallituksessa ei ole muita yhtä tyhmiä kuin sinä, ettette aiheuta taloyhtiölle suurta vahinkoa.
Juu, mutta huuto ei kuulu. Miksi pitää aina tulla tänne palstalle väheksymään? Onko jotenkin paha olo ja kukaan ei kuuntele?
Entäpä naapurisi äänekkäät puhelut, joissa hän kertoilee kamuilleen naapurinsa eli meikän elämästä, työstä, työpaikasta, sairaudesta, tekemättä jättämisistä, mitä pitäisi tehdä, mitä ei saisi tehdä, miten pitäisi elää, ääneenpuhumisesta itsekseen, vessan vetämisestä klo 5 aamuyöllä … ihan kaikesta Alkaa mitta täyttyä, kun itse kuulee osan näistä jutuista ketään kuuntelematta, kun naapuri puhuu lujalla äänellä.
No, sitten vaan koputat lujaa. Näin teki eräs todella mukava naapuri, jolle kukaan ei soittanut ja joka istui kotona kun tatti.
Sepä se, kun naapurille ei soiteta, vaan hän on se, joka soittelee päivät pitkät ...
Noo ihminen on laumaeläin siinä missä vaikkapa kana. Ihminen tuntee olonsa sitä turvallisemmaksi, mitä enemmän sillä on laumassa valtaa. Usein se saa valtaa muita nokkimalla ja tekee näin läheistensä, naapuriensa ja muiden elämästä helvettiä ainoastaan omaa asemaansa pönkittääkseen.
Ehkäpä hänellä on omassa elämässään jotain pahasti pielessä, kun pitää toisten asioita setviä ja juoruta niistä.
Ainako mie vemppaan Kunilla Vääkenil ni kuolaan puuskutan ja mylvin ranneliikkeem tahdissa. Joskus ovi rappuunki "unehtuu" auki ni saam yleisööki. Mie oom Patman ja Ropin.