Luominen vai tuhoaminen?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieti sitä!
Pystyykö "Hoidot" läpikäynyt lisääntymää kummassakaan sukupuolessa?
Pystyykö kaikki ei-transsukupuoliset lisääntymään? Haluaisivatko hoitamattomat transihmiset lisääntyä? Onko ihmiselämän tarkoitus ja korkein päämäärä lisääntyä?
Kukaan ei lähde sukupuolenkorjaushoitoihin noin vain. Ei ole pikkuasia piikittää itseensä loppuelämän ajan vastakkaista hormonia, mitä oma keho luonnostaan tuottaisi. Ei ole pikkuasia selitellä sukulaisille, ystäville ja tuntemattomille siitä mitä olet. Ei ole pikkuasia mennä kalliisiin ja riskialttiisiin leikkauksiin.
Jokainen sukupuoltaan korjaava on varma siitä, että hän tarvitsee hoitoja tunteakseen itsensä normaaliksi ja omaksi itsekseen. On totta, että transsukupuolisen kehossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, vaan syy on aivoissa. Nykytiede ei kuitenkaan pysty vaihtamaan ihmisen aivoissa tapahtuvia tuntemuksia toisenlaisiksi, siksi hormonihoidot ja leikkaukset ovat ainoa vaihtoehto transsukupuolisille.
Aikoinaan kun transsukupuolisuus on ollut tabu, monet transsukupuoliset ovat tehneet itsemurhan. Hormonihoidot ja leikkaukset ovat ikäviä, mutta ne ovat myös aivan mahtava mahdollisuus ja pelastus ihmiselle joka ei tunne kehoaan omakseen.
Se ettei transsukupuolinen saa biologisia lapsia, on aivan toissijainen asia. Tärkeämpää on, että jokainen saa olla sellainen kuin itse haluaa. Elämä ei ole elämisen arvoista jos se on päivästä toiseen yhtä kärsimystä ja kaapissa olemista.
Transsukupuolisilla elämä on vaikeaa. Eihän tehdä sitä enempää vaikeaksi vaan autetaan ja tsempataan parhaamme mukaan?
Onhan noita biologisia lapsia syntynyt minullekin kolme kappaletta. Se on vaan hoidettava ennen transitiota tai pienin kikkailun sen jälkeenkin. Joillakin transsukupuolisilla psyyke ei kestä biologisten lasten saantia "väärillä vehkeillä", mutta silloin on mahdollisuus adoptioon.
"Transsukupuolisilla elämä on vaikeaa. Eihän tehdä sitä enempää vaikeaksi vaan autetaan ja tsempataan parhaamme mukaan?"
Tuota en allekirjoita kokonaan. Elämä ennen transitiota oli vaikeaa, nyt se on psyykkisesti helpompaa oikeassa sukupuolessa. Siihen nähden haitat ovat hyvin vähäisiä.
Olen siinä vaiheessa, että joko uskallan tai tämä kaikki loppuu.
Itken koko ajan ja on kuin olisin pyörremyrskyssä, humisee vaan. Muisti ei toimi kun mikään muu, kuin naiseus vaan kiinnostaa.
Olen vain kasa tahdotonta lihaa.
Noh ompas disforia joskus ilkeä :/