Matkani alku
tuntui
kuin olisin
karannut
vanhojen maisemien
vaihtuessa uusiin
elävien kuvien
kasvattaa lihansa
osana katoavaisuutta
osana luurankojen
pullistella
syttyvää miehuuttaan
alastoman avuttomana
himon tunteen
koskettaa ja
kosketella
elämän hiljaisen
todistajan tapaan
juoda nälkäänsä,
syödä janoonsa
ja silti sitoa
siveellisyytensä
kuten suhteemme
sidotaan panssariin
ettei se
katoaisi ja
rikkoisi opittuja kaavoja
tekemällä meistä
esi-isiemme kaltaisia,
jotta peilistä
katsoisi katseen kestävä
samankaltaisuus
-
en antanut nuoruuden
ja koskemattomuuden
tehdä
pesäänsä
en antanut jumalan
luoman lahjan
pukeutua intohimoon
vaikka tiesin,
että saisin
myöhemmin
sen lahjan käyttää
-
kuinka
aistieni
pyydykset huokasivat
kuinka ne himon
neulaset pistelivät
vain syöttääkseen
ihanteensa
taivaan tuuliin
tunsin kuinka se
maailman kieli ja
suudelmissa
palava kaipaus
halusi valaista
tätä
antaumuksellisuuden
pimeää
olinhan kohdannut
monenlaista
mikä oli tämän
ymmärryksen yläpuolella
mikä johdatti kaiken suuren
niin pieneksi ja
silti tunsin sen tulevan
sydämestä
koska tiesin,
pyyteettömyyden ja
himon asuvan ilman
kasvoja
ilman että
rakkauden tarvitsee
palaa kiirastulensa
ääreksi
-
olin alkuun
puhtauden ja
hengen rajusta
lennokkuudesta johtuen
liian vakaatahtoinen
yritin selittää
sanat kuviksi,
yritin nostaa kunnianhimon
korkeimmalle jalustalle
rikkomatta yhtään
käskyä,
edistämättä
omaa hyvääni
enkä osannut
punnita yhtään
kohtaloa,
yhtään ihmistä
ilman etten olisi
katsonut hänen tekojaan
kunnes totuus ja
oikeus haavoitti
sydämeni,
se perkeleen
viini juotti
kauneimpien sanojen
seppeleen
pilkkasi ja ärjyi koko
maailmaa,
kohtuullisuus
heitti naamionsa,
vapautti ylpeytensä
ja oliko se
paholaisen soittama
lempeys ja
puheen sovittelevuus,
joka riisui
kirkkaat silmäni
tunsin kuinka
olin pettänyt uskoni,
minä tunsin
jättäneeni totuuden
hyljättynä karsinaansa
ja oikeamielisyyteni
oli lentänyt
jonnekin tuntemattomuuteen
-
nukkuessani
tunsin sen,
kuinka joku puhutteli
et taida oikein
tuntea maailmaa,
jokaisella on
kiinnostuksensa
mutta kenelläkään
ei ole ehdottomuutta
hallussaan
eikä sitä siten
kukaan pysty hallitsemaan,
eikä sillä
ole ymmärrystä,
jolla voisi
vain ratsastaa
ja valloittaa
ja siksi kaikki
vastakohtaisuudet
aina kohtaavat
ne kohtaavat
sielusi perukoilla
ja saavat
kohtaamisiensa
jälkikasvun
sydämessäsi
tuntien ettei
mikään voisi olla
voittamatonta
-
olin nyt käyttänyt
sen toisen
lahjan
ajatellut
tuota aina
niin epäilevää omaatuntoa
lauseitten kauneutta ja
tunsin että
elämää olisi selkeästi
vielä edessä
kuohuvaa merta
ja sen
helmeilevää kosketusta
kuinka kirkasta se
vesi osaakaan olla
kuinka se toimeliaisuuden
peitto vedetään korville
ja riisutaan pois
jättäen jäljelle halua,
joka osasi kietoutua ajatuksiin
jotenkin tietoisuus
elämästä, usko johonkin
joka määritellään
sydämessä
hetkellisyys, joka
jättää sanattomaksi
ja vain viitoittaa
tulevaa
-
jotain värisevää,
jotain mitä
on ennalta jo
tuntenut
jotain mitä unet
olivat tuoneet ja
hyväilyjen julmuus
ja raavaanomaisuus
olivat vieneet
mennessään
silloin se sanottu
nimikin kuulostaa
onnellisuudelta
silloin se maanvetovoima
tekee selvää
ja vastustamattomuudella
naulitsee katseen
ihmisen koskemattomuus
kohtaa koskettavuuden
äären
kohtaa huulen ja
kun se
eroaa suudelmasta
irtoaa jotain muutakin
samalla irtoaa se
ikävä,
kauneus,
arkuus
joka on saanut
tiedon istuttamaan
itsensä aistiensa
nautintoon
-
se on myös
irrottanut vapauden,
kuinka se
olikin lihonut
kaikki ne vuodet
maallistunut ja
paukutellut henkseleitään
tuntui
kuin olisin
karannut
vanhojen maisemien
vaihtuessa uusiin
elävien kuvien
kasvattaa lihansa
osana katoavaisuutta
osana luurankojen
pullistella
syttyvää miehuuttaan
alastoman avuttomana
himon tunteen
koskettaa ja
kosketella
elämän hiljaisen
todistajan tapaan
juoda nälkäänsä,
syödä janoonsa
ja silti sitoa
siveellisyytensä
kuten suhteemme
sidotaan panssariin
ettei se
katoaisi ja
rikkoisi opittuja kaavoja
tekemällä meistä
esi-isiemme kaltaisia,
jotta peilistä
katsoisi katseen kestävä
samankaltaisuus
-
en antanut nuoruuden
ja koskemattomuuden
tehdä
pesäänsä
en antanut jumalan
luoman lahjan
pukeutua intohimoon
vaikka tiesin,
että saisin
myöhemmin
sen lahjan käyttää
-
kuinka
aistieni
pyydykset huokasivat
kuinka ne himon
neulaset pistelivät
vain syöttääkseen
ihanteensa
taivaan tuuliin
tunsin kuinka se
maailman kieli ja
suudelmissa
palava kaipaus
halusi valaista
tätä
antaumuksellisuuden
pimeää
olinhan kohdannut
monenlaista
mikä oli tämän
ymmärryksen yläpuolella
mikä johdatti kaiken suuren
niin pieneksi ja
silti tunsin sen tulevan
sydämestä
koska tiesin,
pyyteettömyyden ja
himon asuvan ilman
kasvoja
ilman että
rakkauden tarvitsee
palaa kiirastulensa
ääreksi
-
olin alkuun
puhtauden ja
hengen rajusta
lennokkuudesta johtuen
liian vakaatahtoinen
yritin selittää
sanat kuviksi,
yritin nostaa kunnianhimon
korkeimmalle jalustalle
rikkomatta yhtään
käskyä,
edistämättä
omaa hyvääni
enkä osannut
punnita yhtään
kohtaloa,
yhtään ihmistä
ilman etten olisi
katsonut hänen tekojaan
kunnes totuus ja
oikeus haavoitti
sydämeni,
se perkeleen
viini juotti
kauneimpien sanojen
seppeleen
pilkkasi ja ärjyi koko
maailmaa,
kohtuullisuus
heitti naamionsa,
vapautti ylpeytensä
ja oliko se
paholaisen soittama
lempeys ja
puheen sovittelevuus,
joka riisui
kirkkaat silmäni
tunsin kuinka
olin pettänyt uskoni,
minä tunsin
jättäneeni totuuden
hyljättynä karsinaansa
ja oikeamielisyyteni
oli lentänyt
jonnekin tuntemattomuuteen
-
nukkuessani
tunsin sen,
kuinka joku puhutteli
et taida oikein
tuntea maailmaa,
jokaisella on
kiinnostuksensa
mutta kenelläkään
ei ole ehdottomuutta
hallussaan
eikä sitä siten
kukaan pysty hallitsemaan,
eikä sillä
ole ymmärrystä,
jolla voisi
vain ratsastaa
ja valloittaa
ja siksi kaikki
vastakohtaisuudet
aina kohtaavat
ne kohtaavat
sielusi perukoilla
ja saavat
kohtaamisiensa
jälkikasvun
sydämessäsi
tuntien ettei
mikään voisi olla
voittamatonta
-
olin nyt käyttänyt
sen toisen
lahjan
ajatellut
tuota aina
niin epäilevää omaatuntoa
lauseitten kauneutta ja
tunsin että
elämää olisi selkeästi
vielä edessä
kuohuvaa merta
ja sen
helmeilevää kosketusta
kuinka kirkasta se
vesi osaakaan olla
kuinka se toimeliaisuuden
peitto vedetään korville
ja riisutaan pois
jättäen jäljelle halua,
joka osasi kietoutua ajatuksiin
jotenkin tietoisuus
elämästä, usko johonkin
joka määritellään
sydämessä
hetkellisyys, joka
jättää sanattomaksi
ja vain viitoittaa
tulevaa
-
jotain värisevää,
jotain mitä
on ennalta jo
tuntenut
jotain mitä unet
olivat tuoneet ja
hyväilyjen julmuus
ja raavaanomaisuus
olivat vieneet
mennessään
silloin se sanottu
nimikin kuulostaa
onnellisuudelta
silloin se maanvetovoima
tekee selvää
ja vastustamattomuudella
naulitsee katseen
ihmisen koskemattomuus
kohtaa koskettavuuden
äären
kohtaa huulen ja
kun se
eroaa suudelmasta
irtoaa jotain muutakin
samalla irtoaa se
ikävä,
kauneus,
arkuus
joka on saanut
tiedon istuttamaan
itsensä aistiensa
nautintoon
-
se on myös
irrottanut vapauden,
kuinka se
olikin lihonut
kaikki ne vuodet
maallistunut ja
paukutellut henkseleitään
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemattomuus
kosketteli ja
tunsi poven halullaan
mureneva haave
vapautta oli kohdannut
alastoman totuutensa
siinä ovat
kehojen kaiut
lähentyen
suuta ja muuta
maallista mantua
ymmärtämätön kohtasi
kohtalonsa,
sanoja, sanoja
heikkoutensa oli
sokaistunut hellyydestä ja
antoi palavien silmien
katsoa lävitseen
oliko se rakkaus,
oliko se pimeys
joka valui yli
ja ruumiillisti
henkensä
näkymättömän näkyväksi
-
en tiennyt
mitä pelkäsin
hiljaisuuttako
vai kauneutta
noituutta, joka
varjostaisi kaiken
ja kulkisi rovionsa
loppuun
päästäsi tietoisuuden
kylkiluistaan,
sellaisen
kylmyyden avaruuden
mietiskelynsä syvyyteen
minä viisauteni korkeuksissa
minä, joka
olin hetkessä
ilman rajattomuutta
minä joka
en enää
tunnustanut
vanhaa totuutta,
sanoja jotka
olivat merkkejä
tunteettomia jonoja
jostain menneestä
-
suloinen tuli,
suloinen ja
voittoisa maailma
en halunnut
voittaa elämää,
mutta tunsin
että jotakin särkysi,
jos en antaisi
kosketuksesi viiltää
onnellisuutta
antaisi veden
pestä maalausta,
joka peittää
kasvosi
-
jokin merkillinen
saavuttamaton
oli löytänyt ihmisen
rajallisuuden maailma
on rikkonut
sydämeni
toteuttaen kohtaloni
kiintymykseeni
onnen oikullisuuden
sokeaan sattumaan
-
pyydä mitä
haluat,
naura elämän turhuutta
mutta anna
vapautesi
tahtoon ja
tarkoitukseen
anna ajatuksesi
sitoa tahtoasi,
olethan kuitenkin
ihmisen verta
niin kuin valon
houkuttamat yöperhoset
hakevat valaistusta
polttavat
itsensä rakkautensa
kohteena
-
se hulluus
palaa silmissä
pieni
onnellisuuden
siru ja
tunnun näkeväni
sen aina
ensimmäistä kertaa
kuun ja auringon
vetävän sitä
samaa vettä
-
ne aallot
voi kuulla,
meren, valon
rakkauden
valuvan hiekkaan
pienen
pienen
hetken maailma
tuntuu ehyeltä
ja sen voi tuntea
niin kuin
tänne olisi tultu
palavaa vettä varten
ja silti emme
voi koskaan tietää
onko maa
etäällä merestä
palaako aamu yön sammuttua
--
https://www.youtube.com/watch?v=T7Aa7-9CIPI
"se hulluus
palaa silmissä"
Hmmm... Todella harvoin, jos koskaan tapaa ihmisen jonka silmät loistaa. Kun ne loistaa, loiste sammuu oikeastaan samantien. Heti kun hetki tai tilanne on ohi.
Mulla on mahdollisesti eri kokemus hulluudesta. Tästä saa vähän osviittaa
https://www.youtube.com/watch?v=wUW1wjlKvmY
"polttavat
itsensä rakkautensa
kohteena"
Hmmm... mitä jos itse onkin ensin poltettava (tuhottava). Ns. sivutuotteena syntyy (palautuu) rakkaus
Hello, sinä joka tuulena tulet.
Olen tiedostanut systemaattisuutesi ja muistan kirjoituksesi egoon ja kaikkeen turhuuteen liityyen. Kaikkeen "roskaan", jotka ovat tiellämme ja erottavat meidät hyvänolontodellisuudesta, jotta voisimme vain olla ja rakastaa.
Kerrotko jotain konkreettista, miten elät, työskentelet tai rahoitat elämäsi voidaksesi luopua mm. siitä egosta, kilpailusta and you name it.
Haluaisin kuulla tarinaasi. Miten päädyit rakkauteesi ja miten se toimii ja näkyy jokapäiväisessä elämässäsi. Tämä on minulle tärkeää, jotta voisin yrittää paremmin ymmärtää mitä haluat minulle sanoa. Muistan senkin, että ymmärtäminen, viisastelu ja liika miettiminen on myös pahasta, mutta ei keskitytä nyt minuun vaan miten tuulesta tulee tai on tullut rakkaus.
Pidän tavastasi ajatella ja tuoda asioita esille. Sinussa on paljon minua, osaat vain paremmin pukea ajatuksesi sanoiksi. : )
Minusta tuntuu, että koen rakkauden samoin, mikäli olen yhtään lukemaani ymmärtänyt.
Ihminen, joka sanoo "ei keskitytä nyt minuun", saa ainakin itseltäni niskavillat pystyyn, koska kahden ihmisen välisessä kommunikoinnissa tai missä tahansa kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa kaiken pitäisi olla vastavuoroista. Kannattaa olla varovainen, jos toinen ei halua itsestään antaa mitään. Fiksuna ihmisenä varmasti tiedostat tuon itsekin.
Rakkaudellista elämää sinulle tuulena.tulen. :)
Kiitos ystävällisistä sanoistasi ja huolenpidosta IchBinVaiMikäLie :)
Rakkautta matkalla todelliseen Itseesi! :)
Hello DArtagnan
Oikeastaan kyse ei ole systemaattisuudesta vaan valitusta tiestä (Muistatko Valitse vielä kerran). Ymmärtäminen, liika ajattelu ja viisastelu ruokkii pääasiassa egoa ja lopputuloksena saattaa olla egon henkistäminen. Se ei ole jutun juju paitsi jos haluaa henkistää egon. Se on silloin valheessa elämistä. Valheessa eläminen on vuorotellen mielihyvää, tuskaa ja murhetta.
"Kerrotko jotain konkreettista, miten elät, työskentelet tai rahoitat elämäsi voidaksesi luopua mm. siitä egosta, kilpailusta and you name it." Olen työelämässä, mutta teen töitä omilla ehdoillani. Egosta säilyy aina pieni osa, jotta voi halutessaan toimia ns. normaalisti. Jotenkin kummallisesti asiat myös järjestyy ikäänkuin itsestään. Asioita ei tarvitse murehtia, enkä tiedä pystyisinkö siihen edes enää. Menneisyys on myös hyvin vahvasti pyyhkiytynyt pois mielestäni. Mikä edesauttaa sitä ettei tarvitse kantaa kaunaa :)
Olen hyvin tietoinen jäljelläolevasta egosta ja sen tarinoista, jotka näyttäytyy lähinnä huvittavina. Toivottavasti sait jotain valaistusta.
Kiitos! Olet auttanut minua paljon :)