onko tämä niin mielekästä ,vaikka monet sanoo että kun on eläkkeellä saa tehdä mitä haluaa ja yrittävät näyttää urheilta, mutta eihän enää voi kuitenkaan, kun tämä ikä jarruttaa,vaikka on lapsenlapset ,matkustelut, harrastuksetja tuo ihana mieskin mutta sittenkin :ONKO TÄMÄ MASENNUSTA vai onko muitakin tylsistyneitä tähän ikään,kun kaikki alkaa olla takana
onko tämä ikä niin mukavaa
sii
191365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on,kun on eläkkeellä,saan tehdä mitä en ennen ehtinyt,ja sanoisinko että seksi paranee iän mukana!!!
Ikälisiähän ne ovat nuo vaivat. Kyllä seksi maistuu ja maistuisi vieläkin paremmin, mutta kun. Niin, mutta kun!
suuri ylellisyys,jos,,,,
Olen pari kuukautta meinannut vaihtaa verhot ikkunoihin.Hartiat ovat niin jumissa että ei tee mieli aloittaa.
Lisäksi joku vaivaa selässä ei meinaa päästä tuolista ylös kun istuu esim. koneella.
Yritän harrastaa liikuntaa mutta kipujen vuoksi on vaikeata.
kun on aina ollut terve on vaikea sopeutua iän mukanaan tuomiin muutoksiin.
on tärkein,jos jonkun päivän sairastan niin makaan että paranisin nopeammin,ei ole vielä tulleet vaivat ,tai ovat tulleet huomaamatta,kannattaa ottaa flunssapiikki,ja monet vaivat hormoonin puutekkin tekee,olen liikkunut niin paljon että, lihakset oli rautaa nuorena ehkä ne kestää sitten loppuelämän,vaikka tekisi kipeääkin niin pitää liikkua,uimisesta on hyvä aloittaa,piti käydä hierojalla,istumisen vuoksi,
hierojalla kävit oikei mistäpä hieroi ja mitenkä auttoi pehmenikö lihakset ;)))))
nuorehko mies,ylävartalo tietenkin ,eihän koneella jalat rasitu ,paranee kohta kun mulla loppuu, ilta-viikonloppu netti, enkä saa kirjoitella ennenkuin laajakaista asennetaan,pitää seitsemän viikkoa odottaa,että elisa ehtii laittaa, vasta ovella sanoi lähtiessä kun olin tehnyt sopimuksen,siitä on kulunut neljä, kolme jäljellä,
iässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Tässä iässä on vain pakko sopeutua siihen, että ikuista nuoruutta ei olekaan. Ihminen on siitä kummallinen otus, että vaikka on annettu järkeä ja ymmärrystä enemmän kuin muille luojanluomille, niin ei tahdo oppia näitä lahjojaan käyttämään. Elää mieluummin illuusioissa. Ajatus ajallisen matkanpään lähestymisestä masentaa, mutta ei pidä jäädä siihen "piehtaroimaan". Itse pistän silloin "usvaa putkeen" ja eikun eteenpäin, niin kauan kuin jalka vippasee! Kaikenlaista remppaa kyllä tulee matkaan (sille ei voi mitään) enenevässä määrin, mitä vanhemmaksi tulee. Toisille vähemmän, toisille enemmän. Mutta eletään mahdollisimman täysillä jokainen päivämme, joka meille kullekin on elettäväksi annettu. Sii, "häntä pystyyn", älä anna masennuksen asettua taloksi!
Eletään päivästä päivään, kyllä elämä tästä menee. Yksi päivä on parempi, toinen ei aivan yhtä hyvä.
Kyllähän laduilla menee kerralla yli 25 km, mutta nuoremmat menevät järjestään ohi. Vanhempia ei taida siellä paljoa liikuskellakaan.
Muuten, käykö joku muu hiihtämässä?
Hiihto on mieliharrastuksiani, tosin tällä hetkell' joudun valitsemaan melko tasamaahiihdon.
Harmittaa, olin hiihtämässä ja suksi luisti hyvin ja ohitin paapparaiset (n 70-75v) jolloin kuului perässäni:"Pahkeisen mummo kun yrittää näyttää hyvää kuntoaan ja on varmaan ainakin lähellä 80v."
Vauhdin takasi juuri pohjustetut ja hyvin voidellut sukset, maksoi muuten 10€.
nuo tahtoo tehdä että ei kun eelle vaikka kieli roikkun melkein vyötäröllä ja täällä kyllä on tasamaata että vapaata ei saa ei muuta kuin tyrki vaan ;))
Kyllä olen käynyt tuolla ladulla melkein päivittäin.Mutta en nyt sentään noin pitkiä matkoja.Hiihdän aikaa.Kerralla menee n.2 tuntia.
Pitoteipit pohjissa vähän jarruttavat ja kaipa tuo ikäkin.Nutta mukavaa on.
siitäkin milloin,miten täältä joutuu lähtemään.
Kuoleman hetken kohdanneena ,ei välty ajatelemasta milloin minä ja miten.
Haluaisin lähteä ,niinkuin mieheni 10 minuuttia ja omalle sohvalle vaipui.
No sehän ei ole omissa käsissä ja sitä tuntematonta, on vai tyydyttävä hiljaa odottamaan.
Nyt vielä kun elän,yritän myös elää täysillä.
Tuo sanontasi" yrittävät näyttää urheilta" pitää
varmaan monenkin kohdalla paikkansa,mutta mitään tuomiota emme tiedä,on paras yrittää olla miettimättä moista.
Minulla on taipumus ylireakoida niin iloja kuin suruja,mieli heittelehtii,masentuu ja taas olen
iloinen ,innokas.
Olen myös etukäteen eläjä,mietin mitä tulee ,miten selviän,ja tavallaan olen sitten valmis kohtaamaan tulevan,olen pehmentänyt "laskun".
Tämäkään ei ole hyvä tapa,ei pitäisi surra tulevaa,mutta minkäs luonteelleen voi.
Ymmärrän kysymyksesi tylsyydestä, missä tällä iällä elämme,mutta mietippä, oliko elämä nuorenpanakaan niin onnellista,sitä vain oli touhua ehkä enemmän ja piti hoitaa velvollisuuksia ja niin edelleen.
Nyt on aika pysähtyä ,tehdä itselleen selväksi,miten loppuelämä olisi hoidettava.
Etsittävä sisältöä arkiseen elämään,nautittava luonnosta ,tutkiskellen vaikka lintujen elämää ,puuhastella sellaista ,mikä saa mielen iloiseksi.
Keksittävä jotakin uutta.
Nyt on aika elää itselleen ja sinun tapauksessa miehesi mukaan ottaen.
Kyllä sisältöä löytyy,kun ei anna periksi,voin vakuutta,että elämää vielä on.
Salli myös itsesi miettiä tätä "tylsyyttä",mutta älä jää siihen,vaan lähde siitä paikasta, vaikka kampaajalle,jopa tuli parempi olo.
Pinnallinen neuvo,,myönnän,mutta sekin on parempi kuin jäädä liikaa pohtimaan.
Tulipas taas pitkä sepustus,en osaa sanoa mitään pienesti)))))DDD
kiitoksia kaikille ihanista neuvoista ja on se hyvä että muillakaan ei elämä ole aina yhtä juhlaa,minun täytyy kyllä tunnustaa että lähdemme kuukauden lomalle,mutta meillä on sattunut kyllä pienkoneella kuljetus suomeen ,ja kaikkea muuta lomilla ,mutta taas vaan mennään ,ehkä se pelottaa vähän......
se on tietenkin nähtävä
Olen matkalla tältä jonnekin , en tiedä mistä tulen ja minne olen menossa, matka on ollut vaihteleva, synkimmistä syövereistä, kirkkaaseen valoon. En tiedä tarkkaan tarkoitusta tai merkitystä, mutta tiedän että osani onkulkea tämä matka loppuun joskus haluaisin luovuttaa, päästä helpommalla joskus elämä kulkee niin voimakkaasti lävitseni, etten tiedä mihin riemuni purkaisin,
olen matkalla täältä jonnekin, jonnekin joka on salaisuuksia täynnä. ;))
.......... sano Akka ku peiliin vilikas.
Vilkaiskaapa, ystävät, Tauno Karilaksen (toim.) teosta "Kultaisen iän kirja".
Sen mukaan huumori on yhtä tärkeä kremppojen hoidossa kuin lääkkeetkin.
Itse kuntoilen parhaani mukaan ja yritän juosta karkuun sukurasitusta. En lannistu, vaikken sitä voitakaan.
Peilejä taitaa olla markkinoilla ja käytössä monenlaisia. Mistäkö johtuu, joissakin sovituskopeissa on todella ikävät peilit jotka näyttävät lisää kiloja. Kauneushoitoloiden peilit näyttävät niin nuorekasta kaunista hipiää ettei todeksi tahdo uskoa. Hiotaanko peilejä eri tavoin näyttämään ja korostamaan eri asioita.
Olen usein miettinyt kun peiliin katson, olisiko jossakin uusia naamoja myytävänä, kertokaa vihje.
Peilin puhdistus voi auttaa.
Puhdista peili magneesian ja spriin tai sammutetun kalkin ja spriin sekoituksella. Lopuksi hangataan puhtaaksi pehmeällä nahkalla. (Jokanaisen Niksikirja (s.449)
puhdista peiliäs. Mitä pirskattia varten joka ryppy ja kurttu pitäis nähdä oikein tarkasti. Siitä tullee vain paha mieli.
Minä muistan aina ottaa silmälasini pois ennen peiliin katsomista. Silmälasit saavat olla hyllyllä myös siivotessa.
Jollei sinulla ole silmälaseja, vaihda peilin luo himmeä lamppu.