Ratkaisuja yksinäiselle

Ole tyytyväinen. Tuossa iässä on hyvä saada olla rauhassa ylimääräisiltä seuranhakijoilta. Matkutaminenkin yksin on yksinkertaisempaa.

Kyllä se raha ja varsinkin sen puute vaikuttaa myös "ystävien" saantiin, siitä on omakohtaista kokemusta. Kun vähävaraisena ei ole varaa liiemmin maksullisiin rientoihin niin eipä seurani kiinnosta alkua pitemmälle....eläkeläisyhdistyksessäkin katsottiin vähän karsaasti kun en ostanut arpoja enkä pullakahvia joka viikko.....mieluummin säästän nekin roposet matkakassaan että edes johonkin välillä pääsee......jotkut ovat sitäkin mieltä että rahat menee hukkaan kun en matkusta johonkin etelään vaan ihan tyydyn tähän kotimaahan......

ei ikääntyneeä raha ystävien saamiseen niin paljon ratkaise, on niitä "köyhiä" naispuolisiakin, melko tavallinen ns. tyyni elämäntapa, ulkoilut, kaupassakäynnit, lukemin ja keskustelu kirjoista, tv.-ohjelmista, yms. on varsin hyvää elämäntapaa. Eiköhän sitä useammat ole jo sen ns.menovaiheen menny, seesteisempi elämäntyyli voi olla myös laadukasta, parempi kuitenkin kaksin kuin yksin, niin se vaan on useimmille

Olen yli 70 leskimies ja lukemisen lisäksi toinen, ehkä vielä mieluisampi harrastus on matkailu.
Yleensä harrastan kaukomatkoja sillä Kanarian aurinkolomat eivät suuremmin nappaa.
Viimeksi reissailin Aasiassa ja siellä muutamat kyselivät, että matkusteletko todella yksin. No yksinäisen äijän matkustelu on tietyllä tavalla helpompaa kuin naisen.

Mutta sitä kaipaa usein juttuseuraa kun tuntuu siltä,että seinät kaatuvat päälle. Olen jonkun kerran harrastanut nettideittejä ja olen sitä kautta tavannut todella fiksuja naisia. Tavallaan tämän ikäisellä on se etu, että naisia on huomattavasti enemmän palstoilla kuin meitä miehiä.

Se ihmetyttää kun tanssiminen pitäisi olla itsestään selvää mutta kun olen kertonut, etten tanhua enkä oikeastaan välitä lemmikkieläimistä niin silloin tuo ehto rajaa jo muutamia pois. No joo.

Mutta sitä toisinaan kaipaa juttuseuraa sillä yksinäisyys alkaa ahdistaa jo ehkä hieman liikaakin.
Tietysti keskustelua voisi harjoittaa "anonyymisti" sillä hyvä keskustelu on kuin elämän shakkilauta ja siinä tapahtuvat siirrot.

Ei ole minullakaan yhden yhtä ystävää.

On totta, että yksinäisyys on aika paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Ihmisiä tapaa menemällä ulos, osallistumalla vaikka vapaaehtoistyöhön tai muuhun itseään kiehtovaan järjestystoimintaan tai etsii yhdistyksen, jonka kautta voisi tutustua uuteen harrastukseen! Kotoa ei tule kukaan hakemaan, kylmä kova klisee sinällään. Maailmassa on kuitenkin paljon kivoja ja ystävällisiäkin ihmisiä ja niihin saa yhteyden kun tekee jotain mikä itseään kiinnostaa. Oli se sitten internetissä tai oikeassa elämässä.

Onko sulla joku syy, miksi ystävyyssuhteiden luominen on hankalaa? Nettideittailu, kirjeenvaihto sähköisesti tai perinteisesti ovat myös hyviä vaihtoehtoja saada tuttuja ja sitä kautta myös ystäviä. Mutta silloinkin on se ensimmäinen ilmoitus jonnekin tehtävä itse, kun kukaan ei sitä sun puolesta tee.

Myös esim. on olemassa facebook-ryhmiä yksinäisille, joista saa varmasti keskusteluseuraa, jos uskaltaa vaan tehdä aloitteen. :)

Tapoja riittää, jos vaan uskaltaa ja kykenee tekemään sen aloitteen oman tilanteensa muuttamiseksi. Tai jos on oikeasti vaikeuksia tehdä aloitteita tai löytää ystäviä, niin sitten esimerkiksi jokin matalan kynnyksen apua tarjoava järjestö voisi auttaa pääsemään alkuun: esimerkiksi vaikka tukinet.net.

Kyllä sä varmasti seuraa saat, jos vaan itse haluat olla aktiivinen tai pystyt olemaan aktiivinen.

kaikilla ei ole taloudellisesti varaa ravintolapäivällisille, tms. menoihin ??
60 mieluummin ihan melko tavanomaista arkielämää.

Itse tykkään kokkailla, ulkoilla/ kesä-talviharrastukset, kodin hoito, siisteys, somistaminen, kukkasia, yms.
Vaan: kenelle sitten kokkailee, ei yksinäisenä voi ahtaa kakut, ruoat, jne?? Yksinäiselle jää AIKAA niin paljon enemmän, kun ne yhden henkilön työ, touhut ajasta vie ??

Tuo on niin totta että kaikilla ei ole ketään kenen luona voisi käydä tai kuka kävisi luonani. Minäkin olen niin yksin kuin vain olla voi kun ei ole ketään ihmistä edes juttelu kaveria onko sekin liikaa pyydetty. Kumpa sekin ihme vielä tapahtuisi että saisin ilmielävän ystävän. Olisihan se minulle parempi kuin lottovoitto.

täällä myös 60 v. nainen.

Yksinäni, en ole nyt aktiiviesti hakenut, - baareista en missään tapauksessa "etsi", ne jotka siellä istuu, todennäköisesti istuu siellä, oli kumppani tai ei.

niin, paremmin löytää ihan nettitreffeiltä.
Vaatimuksenikaan ei kai liian suuret, kun edes siisteys, huoliteltu pukeutuminen, yms.

mä en lähde "ventovieraitten" kaiken maailman retkille.

- jotenkin tykkään, ystävien, mahdollisesti kumppanin kanssa ihan omatoimisesti, enkä ole täysin yksinäinen, joitakin ystäviä vuosien varrelta on, huomaa vaan tässä kun ikää tulee, että enää ei samalla tavalla kyläillä, kaikilla jo se oma elämä muovautunut.

no, sitä parisuhdettahan ei nyt tällä hetkellä ole, että oltava, mentävä yksin, ja joskus naistuttavan kanssa.