Dementian estoa

Minulla oli tekemistä ottaa kaapista palaleipää ja pistää paahtimeen.
Laiskuus laiskuus laiskuus.

Mun "vartalolle" ei varmaankaan sopisi pyöritellä kourissa pienen pikkuruisia kipenö-palapelipaloja.
Se vaatii kärsivällisyyttä ja mahdottoman paljon innostusta. Mulla ei kärsivällisyyttä olisi niin paljon.
Niinku ei myöskään ohuella langalla virkkaaminenkaan. Ehei, ei mun heiniä.

Mutta monet kokoaa palapelejä ja hienoja niistä tulee ja varmasti saa aivotoimintaa ja tyytyväisyyden tunnetta.

Muistipeli on myös mainio dementian estämiseen. Niin ja ristikkojen ratkomiset.
Ihan tavallisilla pelikorteillakin saa aivonsa raksuttamaan, jos pelaa semmosta peliä, jossa pitää vastustajaa hämätä ja yrittää pelata juonikkaasti.

Oivallinen aivojumppa on myös älykkyystestit. "Mikä-tulee-edellisten-jatkeeksi"-tehtäviä.
Mensamaisia kimurantteja tehtäviä. Niistä minä tykkään.

Mulla pelaa pää kuin vanha Singerin ompelukone.
Juuri eilen kokosin yhden palapelin alle 10 tunnissa!
Ja kuitenkin laatikon kyljessä oli teksti: "3-4 v".

On kyllä kauan kun olen palapeliä koonnut. Tuolla jossain kaapin pohjalla on 500- 1000- ja 1500palan pelit.
Nyt mulla on pähkinä purtavana, kun pojantytär laittoi mulle joulupakettiin kirjan,
Siinä on kysymyksiä, jotka alkaa lapsuudesta, kulkien läpi vuosien, valokuvan ja kertomusten sivuja. Sen nimi on: Isoäiti, kerro minulle.
Tyttö oli kirjoittanut mukaan kortin, että tämä on sellainen lahja, jonka hän nyt antaa, että hän haluaa sen sitten takaisin.
Siinä sitä onkin muistin pinnistämistä, kun sitä kirjoittelen.
Luin muuten jostain, että hyvää dementian estoa on sekin, kun tekee joka päivä yhden asian eri tavalla, kun tavallisesti. Vaikka ihan pienenkin.

Selkäni takana on minulla kaksi Kitaraa.
Toinen on raaka ja sähköinen Lankku.
Toinen herkkä ja helläinen Akusti.
-
Musiikki on sointujen Pala-Peli.
Kielen kosketus mielen riimien ruokko ja elatus.

H.

999

Joskus kakarana sain tuhannenpalan palapelin joulahjaksi. Sinnikäs tapaus, en oikein edes tehnyt sellaisia, mutta sain kasaan, aikaa meni hitosti. Niinno, yks pala kateissa. Löytyi joskus aikanaan pihalta, kai mennyt mattojen mukana. Jotenkin vaan jäi fiilis, palapelit ei ole mun juttu.

Kandeis tehdä jotain muuta, luovempaa, ei tollasta tavallaan mekaanista hommelia. Sanaristikot, kuin palapelitkin tavallaan mekaanista ajattelua vaativia. Opettele vaikka kiinankieltä, sellaisessa pitää käyttää aivojaan monipuolisemmin. Noh, mainittu jotain virkkaamista tms, nekin toimeliaampia aivoille, kuin palapelit.

Visailut jne, ne keskittyy lähinnä muistiin. Ihan ok, että dementikollakin muisti säilyy, mutta kun pitäis valjastaa uusia alueita aivoista tuhoutuvien tilalle....

Noh, kirjoitin tämän vähän siitä syystä, yks kaveri potee levyn kappaletautia, suunnalleen sama, kuin parkinson. Tympee katella, kun ennen hyvinkin terävä ja järkevä mies muuttuu hiljalleen tomaatiksi. ei se ikinä ole palapelejä koonnut, mutta muuten koittanut ajatella. Nyt vaan muutkaan keinot ei auta.

Tää ei ollut mitrnkään "avautuminen", että trollit mäkeen. Mutta pirret, hunkit ja muut demarit vois niinkuin mietti., jos net ei olleet teräviä nuorempanakaan, miten net vois olla sitä loispummeina?

=DW=

Joskus tulee mieleen, että olisi kiva koota joku useamman tuhannen palan palapeli ja liimata se tauluksi johonkin toisarvoiseen tilaan. Vaatisi vaan niin suuren joutilaan pöytätason ja sellaista ei ole.

Palapelin sijaan sudokuja ratkoin töissä, kun ei töitä ollut. Zeitin sivuilta, vain schwer ja sehr-schwer.
Tiedä sitten niiden vaikutuksesta muistiin, kun nytkin takkuilee. Kaupassa muistaa, että jotain piti ostaa niiden normitavaroiden lisäksi, mutta mitä.

Sudokuihin olen addiktoitunut.
Kryptot ovat kivoja, mutta jos on liian helppo, niin ärsyttää.
Palapelejä tein joskus takavuosina.
Voisi kuvitella, että jokin korttipeli, missä pitää taktikoida, jumppaisi aivoja.
Jos virkkaminenkin auttaa, niin sain iäisyysneulomukseni valmiiksi: neuletakki tuubi vihdoinkin, joten ehkäisty on.
Hyvät unet.
Musiikki, liikunta ja kielet.