ystävyyden tilan. Jos kaikki on kunnossa kumpikin osapuoli lähettää tervehdyksen. Jos elellään välimailla, vastataan toisen lähettämään tervehdykseen. Hiipumisen merkki on, ettei mitään kuulu. Toinen vaihtoehto on muistisairaus, mikä tän ikäisillä alkaa olla todellinen tilanne.
Joulutervehdys kertoo
ainakinvastaan
2053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllähän sen noinkin voi tulkita, varsinkin jos aina on Joulutervehdyksellä muistettu. Meillä on siirrytty jokunen vuosi sitten lähimille soittamiseen, tai suvun kesken Facebookissa terkkujen vaihtamisiin.
Kyllähän harvemmin soittaessa iäkkäimille, saattaa huomata pientä taantumusta, sillehän ei ihminen paljoakaan voi, kuulokin saattaa aiheuttaa hankaluuksia huomasin, kun Menierin tauti on haittana. Mutta yleensä on kyetty kommunikoimaan, ja iloinen nauru oli entisensä!
Tapaamiset kuitenkin on ne mieluisammat, nähdä omaisiaan, ja niiden lämpimien halaustenkin muistoilla elää taas pitkään!
Sunnuntaina onkin jo loppiainen, eilen juuri tyttärentyttärelle nauroin, kun en ollut raatsinut tyhjentää pöydältä joulua, vaan pidän vielä koreana sunnuntain yli :)
Vieraista lepään nyt tosin kestittyäni jo tarpeeksi, omissa oloissa on nyt leppoisaa!
Hyvää Loppiaista!
Sanoin lapsenlapsille, että nuuttina kuusi riisutaan. Joulutervehdyksenä koen kaikenlaisen viestinnän, facebook ei ole mun juttuni.
Ai että korteilla mitataan mitataan ystävyyden tila ? Jos näin on,
lähinnä se on sitten vuosittainen ilmoitus toinen toisilleen, että ollaan vielä hengissä.
Vuosikymmenien rituaaleista tulee pakkorituaaleja. Kun on paljon ystävän kanssa yhteydessä, ystävyys elää, voi hyvin ja on olemassa,
vaikkei tulisi kortin korttia - joulunakaan.
totuus joulu- ja pääsiäiskorteista!
Joku on niin jumittunut omiin vanhoihin raiteisiinsa,
että luulee kaikkien niissä pysyttäytyneen!
En ole väittänyt, että jonkun muun pitäisi tehdä kuten minun. Kyllä varmaan monelle muullekin on käynyt niin, että kanssakäyminen vähenee ja sitten hiipuu. Ajat sitten minua sanottiin vanhanaikaiseksi, kun lähetin kortteja ulkomailta. Uusia ystäviä on tullut. En esim. seinänaapurille lähetä korttia jouluna. Muuten vaikea oli löytää uuden vuoden kortteja. Vieläkin on niin, että joskus joulun alla on kiireitä, en ehdi lähettää joulukortteja. Eikä tarvitse olla niin pirskatin kelpo, että mollaa toisen ajatukset. Valitettavasti täällä on joillakuilla sellainen tapa, eipä taida monia ystäviä olla, joille jotain lähettäisi?
Ivaa taustalla? Kyllä se joulukortin tulo on viimeinen oljenkorsi, johon yhteydenpito loppuu. Minulla on esim. eduskunnassa kansanedustajia, joiden tukiryhmässä olen kauan sitten ollut. Mieltä lämmittää, kun muistavat joulukortilla, vaikka en ole edes samassa vaalipiirissä.
Joulutervehdyksillä rahastetaan siinä määrin, etä ole saanut siitä tarpeekseni jo vuosia sitten. Aikaisempina aikoina ostettiin edullisia pahvikortteja, postimerkit olivat halpoja ja kortit kulkivat nopeasti perille. Oli myös uudenvuodenkortit, pääsiäiskortit, onnittelukortit . . kaikkia käytettiin.
Eräänä vuonna huomasin, että joulutervehdyksiin meni kukkarostani enemmän rahaa kuin harmaasuolatusta kinkusta. Ja silloin panin topin. Korttienhan pitää nyt olla kuoressa, kaksiosaiset, monikieliset, painatus korkealuokkaista. Monta euroa kappale, Niitä kun ostat ne entiset 30 kipaletta, maksat postimerkit ja kiikutat ne joulukuun alussa postiin, niin hiki tulee - tuskahiki. Rahat ja kukkarot menee ennen kuin on ensimmäistäkään lanttua looraan ostettu.
Olen pannut merkille, että karsintaa ovat muutkin tehneet. Korttien määrä on takavuosista huomattavasti vähentynyt.
Sähköpostilla muistan niitä, joiden osoitteen tiedän, samoin FB:n kautta. Joskus ihan soitan puhelimella ja kuulen ihmisäänen.
Hauskaa vuoden jatkoa nyt tässä kaikille tutuilleni, joita en ole muistanut joulun aikoina! :)
Ikäväkyllä,
olen muuttanu vakituista rutiinia radikaalisti,
en ole lähettäny tänäjouluna joulukotteja kenellekkää ,
kaikki entiset ystävät lapsuudesta asti elävät sydämessäni muistoissani,
maailma on meidät erottanu,
jos luoja suo ehkä tapamme vielä joskus,
taisitten ehkä ei,
jos ei muualla niin jonkun hautajaisissa,
tai sitten ei sielläkää,
ehkä atressilla muistaen,
Aistin hiukan haikeaa surumielisyyttä tekstissäsi,
tunnen itsekin vähän samalla lailla,
eli kirjoituksesi herätti tunteita ja niihin on helppo samaistua.
Maailma erottaa,
muttei sydämessä.
Ystävävyys pysyy sydämessä,
molempien.
Hyvää mieltä sinulle !
Kiitos samoin sinulle,
kiitos korista ! ? ( sain muutaman kortin )
sori kun itse en laittanu enään kortteja kellekkää,
lämpimät ajatukset ei sydämessä kuole koskaan,
muistot ovat ikuisia,
vaikka elämä erottaaki,
Niinpä niin, vuodet vierii ja kukin taaplaa tyylillään. Vaikka olen eläkkeellä, en ehtinyt lähettää kaikille joulukorttia. Lähetin sitten uudeksi vuodeksi.
Maailma on muuttumassa sellaiseksi, että tälläiset toivottelut alkaa jäädä historiaan.
Kuten monella muullakin tavalla muiden huomioiminen.
Muutamia on vielä, jotka pitää tästä traditiosta kiinni ja lähettää joka joulu, joulutervehdykset ja muistaa läheistensä merkkipäiviäkin. Lähettävät kortin, elleivät pääse henkilökohtaisesti onnittelemaan. Sen verran kylmäksi ihmisten nykytyyli on mennyt, että jotkut ei laita edes läheistensä hautajaisiin adresseja, saati saapuisivat vainajaa saattamaan.
Poisjäämistä perustellaan, milloin milläkin verukkeella. Sama juttu, jos saadaa kutsu syntymäpäiville, tai muihin juhliin.
Koetetaan keksiä jotain, ettei tarvitsisi osallistua. Silloin yritetään korvata se osallistuminen,
edes sillä kortilla. Omatkin juhlat halutaan jättää väliin. Ei haluta käyttää rahaa tarjoiluun, eikä nähdä vaivaa tilaisuuksien järjestämisessä.
Se jää jokaisen päätettäväksi, millaista arvoa antaa näille postintuomille joulutervehdyksille, tai syntymäpäiväkorteille ja muille muistamisille. Jos ei niille anna mitään arvoa, tuskin itsekään niitä lähettää. Mutta selvästi tälläinenkertoo ihmisten sydänten kylmenemisestä ja jonkinlaisesta lisääntyneestä itsekkyydestä. Se näkyy haluttomuutena pitää yhteyttä muihin. Miksi ihmiset on sitten tälläisiksi muuttuneet? Se on ainakin minulle mysteeri.
Ei ihminen ikänsä jaksa osallistua kaikkeen, vaikka haluaisikin.
Se on vaan niin. Voimat vähenee. Aktiivisuus vähenee. Ei se ole synti.
Se on luonnon laki.
Tulee saamattomaksi. Suunnitelmia ja toiveita on, mutta toteutus jää.
Kukin tekee voimiensa mukaan.
Se riittää.
on kuulla armollinen kannanotto.
Totta, että ihmisten yhteydenpito on vähentynyt paljon, jopa sukulaisten kortteihin ei vastata tai lähisukulaista ei muisteta tämän merkkipäivänä.
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan. Lähetän yleensä melko paljon kortteja. Noin vuosikymmen sitten olin kurssilla ennen joulua ja lähetin kortin kaikille kurssilaisille. Yksi mies soitti ja kiitti kortista, hällä oli tällainen tapa, ei lähetellyt kortteja. Se puhelu johti neljän vuoden yhdessäoloon, hienoa aikaa elämässäni. Suhde päättyi kumppanin kuolemaan. Joten yks kortti voi johtaa tällaiseenkin. Myöhemmin vastaavan homman en tehnyt kirje eli vanhanaikaisuutta ei kannata kokonaan tyrmätä.
Jos kortti koetaan merkkeineen jo kalliiksi ja hankalaksi, niin eipä tunnu meilailu olevan sen helpompi.
Jossain tapauksessa kyse on oikeastaan sivistömättömyydestä. Joskus kauan sitten eieläkeläisenä lähetin luentomuistiinpanot toiselle kurssilaiselle, ei kiittänyt. Sukututkijalle lähetin pienen pätkän sukututkimusta, ei kiittänyt. Nykyään esim. sähköpostin välityksellä asiat hoituvat helposti.
on tullut vastaan minullakin. Sähköpostilla on selkeämpi kommunikoida.
Se lisääntyy Suomessa.