Niin...miten lesbot oikeesti jaksaa? Miten arkielämä sujuu? Tuoko lesbous paljon ylimääräistä painetta elämään? Musta henkilökohtaisesti tuntuu tosi pahalta tää yhteiskunnan hetero-oletus. Tuntuu että on tosi epäonnistunut ihminen kun sattuu olemaan lepakko. Samalla tosin olen hyvin iloinen ja onnellinen elämääni. Kauhee mylläkkä koko ajan alitajunnassa. Kohta varmaan vatsahaava. Niin ja sitten sellanen juttu, että kun kuuluu joihinkin harrastusporukoihin. Onko kokemusta siitä miten esim. seuratoverit ovat hyväksyneet/hyljänneet kun kaapin rämpsäyttää auki! Pelottaapi!
Miten te jaksatte?
Wilma
182467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minä en jaksa ottaa mitään paineita oman seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi, elämä on niin hektistä ja ihan liian lyhyt tuhlattavaksi sen murehtimiseen, mitä muut ajattelevat lesboudestani :) Jos joku ei minusta pidä ja minua hyväksy sellaisena kun olen, en anna sen vaivata turhan kauan vaan jatkan eteen päin, sillä se ei ole minun tappioni.
Harrastusporukoissa ei ole koskaan ollut ongelmaa,mutta jos jotakin isompaa tulisi, vaihtaisin porukkaa, itsensä piinaaminen sillä että koittaa muuttaa väkisin itseään muuksi vain miellyttääkseen ja sopeutuakseen väkisin porukkaan, ei tuo muuta kuin lisää murheita ja ristiriitaisia tunteita. Jokaisella on paikkansa ja tarkoituksensa tässä maailmassa :)
Missään nimessä älä tunne olevasi epäonnistunut siksi että olet mitä olet, vika ei ole sinussa vaan sen silmissä,joka näkee muun kuin heteromaailman jotenkin viallisena.
Raamatussa sanotaan jotain pahaa lesboista, mutta koraanista en tiedä sanotaanko mitään
En ole uskovainen ja hyväksyn lesbot
iranilaisen ja sanoi ettei heillä tuomita kuin miesten välinen suhde. En tiedä faktaa vai fikitiota.
periaatteessa homoseksuaalisuus on syntiä Islamissa niin kuin kristinuskossakin,
mutta käytännössä Koraanissa ( niin kuin ei raamatussakaan?) mainita mitään naisten välisistä rakkaussuhteista, joten moni vetoaa siihen, että lesbous ei ole syntiä. Itseasiassa koko käsite lesbous puuttuu esim. persialaisesta kielestä, sanaa lesbo ei edes ole, ja ihmisten on vaikea vetää rajaa mikä sitten olisi lesboutta,koska siihen kulttuuriin on aina kuulunut tyttöjen ja naisten läheiset suhteet, ystävykset ( heterot) kulkevat käsikkäin, suukottelevat toisiaan ja sanovat rakastavansa toisiaan ihan avoimesti, joten lesbo ei juuri erotu porukasta... ;) Tämä on tietysti maa ja kulttuuri kohtaista, ja kysymys oli Koraanista ja minä alan tarinoida taas jotain muuta ( joo, kuuluu huonoihin puoliini puhua ja puhua ja höpöttää non stop.....) :S
Paavalin Roomalaiskirjeessä.1:26-27 sanotaan :"Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti"
Jeesus ei kyllä raamatussa tuomitse homoja ja lesboja
että älä murehdi ja ota paineita mutta kyllähän ne niin itsestään tulee eteti niitä pysty ohjailemaan että ottaisko paineita vai ei.
Jossain harrastetoiminnassa kannattaa miettiä miksi kertoisi olevansa lesbo. Miten se muuttaisi asioita?
Mä itse olen tehnyt niin että en ole kertomassa kättelyssä enkä vielä kahvinkaan jälkeen lesboudestani. Ja kun muut puhuu poikaystävistään minä puhun tyttöystävästäni, käytän tyttösytäväni sanan tilalla murua yms.
Jos haluaa että voi olla vapaasti oma itsensä niin oli mikä vain isompi kuin hiusten blondaus niin kyllä niissä on aina miinuksensa ja plussansa. Kyse kai on kuinka "julkisen" elämänsä haluaa olla. Onhan se niinkin että jotkut kertovat kaiken tekemäsnä ja kaiken mitä itsestään muistavat ja toiset ei.
Mä en katso että salailen lesbouttani, en koita leikkiä muuta kuin olen.
Jaksaminen on ihan miten sä itse jaksat, mieti miksi kertoisit ja onko se hyöty/haitta suhde hyväksyttävissä jne vähän niinkuin isojen asioiden teossa hiukan joutuu miettimään että miksi, miten ja kannattaako.
Kun elät niinkuin sinusta hyvälle tuntuu, niin silloin jaksaa parhaiten. Silloin jaksaa antaa itsestään enemmän kun ei ole riekaleina.
jos haluat käsitellä asioita omassa rauhassa, nauti elämästä ja eri asioiden laidoista niin ja kerro sitten joskus muille jos/kun tunnet tarvetta siihen
ja se ei haittaa mitä muut jutustelevat asiasta - eihän juttuja itse tarvitse kuulla
kaikki on ihan ok...
itse en oo virallisesti vielä
enkä oo tuota miettiny miten sitten jos
päivä kerrallaan
Ei ainakaan lesbouden takia ole tullut ongelmia työssä tai urheilupiireissä... En ole salannut lesbouttani, se on niin luonnollinen tilanne mulle. Mutta näin ei ollut aikasemmin, päin vastoin. Jännitin kovasti miten sukulaiset ja kaikki muut läheiset suhtautuvat... Mutta kun tulin ahdistavasta kaapista ulos elämä on ollut paljon aurinkoisempaa... Rohkeutta vaan...
Olin minkälainen olin, niin kuitenkaan en kelpaa Taleban-Suomessa. Silloin olla rauhassa mitä tahansa sillä kaikki on kuitenkin aina väärin.
Rassaa elämä maassa jossa ihmiset eivät ajattele omilla aivoillaan.
lesbot viettää aivan samaa ja normaalia elämää kuin heterotkin...mulla ei ainakaan ole ollut minkäänlaisia vastoinkäymisiä..siis lesbouteen liityen:)
ottakaa ilo irti elämästä:)
Normaalit arkielän huolet ja murheet, kuin myös ilot
Ei kannata välittää ihmisten puheista, jos niitä rupeaa ajattelemaan edessä on loputon suo.
Olen aivan samoilla linjoilla Azizan kanssa. En juurikaan ajattele lesbouttani tässä arkielämässä, koska elämä on tosiaankin niin täynnä kaikkea muuta. Ja miksi murehtia jostakin, joka on hyvää ja itselle täysin luonnollista??
Luulen, että lesbona jaksaa nimenomaan sillä, että elämä ei peilaudu kokonaan lesbouden kautta. Se ei vähennä identiteettiä millään tavalla.
Tuohon kaapin auki räväyttämiseen olen suhtautunut niin, että joka paikassa sitä ei tarvitse edes tehdä. On lukuisia tilanteita, joissa lesboudellani ei ole yksinkertaisesti mitään merkitystä. Asiasta kerron vasta sitten, kun tilanne tulee jotenkin luontevasti eteen. Yleensä se tapahtuu siinä vaiheessa, kun jonkun kanssa lähestytään muutenkin ihmisinä tai joku joskus uskaltautuu kysymään. Vastaanotto on ollut pääosin myönteistä.
Muilla ihmisillä on aina mielipiteitä siitä, mikä on onnistunutta tai epäonnistunutta, joten niitä ei kannata juuri miettiä. Tärkeämpää on selvittää mikä itselle on tärkeää ja mistä itse on ylpeä, elää sen mukaisesti.
Elämässä on hyviä päiviä ja aina ei niin hyviä päiviä. Uskon että samat ongelmat mulla ois elämässä olisin sitten lepakko tai hetsku. Välillä on töissä pientä painetta, mutta sitä on kaikilla ja olen kuitenkin tosi iloinen ja tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani. :)(Eikä paine johdu siitä että olen lepakko).
Sinkkuna eläminen on kaksiteräinen miekka. Iloitsen siitä että saan tehdä itsekseni päätökset, mutta kukapa ei välillä sitä omaa rakasta kaipaisi vierelleen...kaikella on kuitenkin aikansa. Samankaltaisia ongelmia olisi varmasti vaikka olisin hetsku.
On kuitenkin hienoa että välillä on vähän latteampia päiviä elämässä, silloin osaa paremmin arvostaa onnea.
Eli tästä pääsen johtopäätökseen että olen onnellinen lepakko enkä vaihtais päivääkään pois elämästäni. :)
Eli kevättä kohden täysillä !
ainakaan ole asian suhteen mitään paineita. ja kun niitä ei ole itsellä, niin muutkin suhtautuu hyvin.
tapasin nykysen kaverini -89 sillon 25v oltiin niin nuoria ja sitä omaa olemusta hekutetiin kaikille vaan nyt 40v se ei oo enää niin tärkeetä että kaikki tietää mitä mä oon
samat naapurit ollu yli 10v ja kaikki tietää meistä pari ekaa vuotta oli pirumaista vaan nyt on naapuritkin kasvannu ja tuli jopa toistakymmentä onnitelee kun rekisteröidyttiin ja kyselivät hää suunnitelmia
kyllä tää elämä on teitillä helppoa kun ajattelee niitä jotka eli ennen meitä.
kaikki piti salata kattokaa ellu " hiljaiset seinät 2 " kertoo vanhemman parin vuosista 1961 kun suku tulee ja kahmii kaiken yhdessä hankitun taloa myöten piruja ovat ihmiset toisilleen
ei muuta kun hyvää kevättä kaikille luijoile
omat ongelmani, eivätkä ne johtune lesboudesta, omasta tai toisten. Lesbous on ihan hyvä asia. Tuskinpa minun ongelmani heteroudestakaan johtuvat, mutta ehkä tuossa yhteiskunnan hetero-oletuksessa olisi tarkistamisen varaa.
Sanoit, että sinulla on kohta vatsahaava. Mikähän siihen auttaisi? Huolehditko terveellisistä elämäntavoista? Mikä sinun mielenrauhaasi häiritsee niin pahasti, että pelkäät sairastuvasi mahahaavaan? Voisitko ajatella välillä jotakin muuta, että elämäsi rauhoittuu. Ei terveyttään kannata pilata turhalla murehtimisella.
Jos jotkut hylkäävät sinut sen takia, että olet mitä olet, ajattele, että se on heidän heikkouttaan, ei sinun vikasi. Sinä olet ihan hyvä ihminen omana itsenäsi kuten kaikki muutkin tältä osin. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa ja sitä mitä ei voi muuttaa, se pitänee hyväksyä ja opetella elämään sen mukaisesti.
Toivotan sinulle onnea ja voimia, että jaksat selvitellä alitajunnassasi myllääviä asioita. Uskon, että kaikki selviää parhain päin.
lue 15v
Elämä on tässä keski-ikääntymisvaiheessa jo niin tasaista ja tapahtumaköyhää:-) Tai, vastoinkäymisiin suhtautuu vähemmän dramaattisesti eikä ole kovin viitseliäs enää kehittelemään suurempia järkytyskohtauksia:-)))
Minulla on ollut lesbouteni kanssa onni myötä.
Ainoa vastustus on tullut yltiökonservatiivisten vanhempien (tai siis vain äidin) taholta. Sekin on ihan ymmärrettävää. Se eettismoraalinen maailmankuva, mihin minutkin on kasvatettu, ei ole kovin suvaitsevainen eikä syntejä anteeksiantava. Olen itsekin joutunut tekemään hartiavoimin työtä muuttuakseni vähemmän konservatiiviksi ja puritaaniksi elämänkatsomuksellisesti.
Ystävät ovat aina hyväksyneet minut sellaisena kuin olen. Samoin työtoverit ja opiskelukaverit nuoruudessani. Nyt en ole jaksanut edes miettiä, pitäisikö tulla kaapista ulos opiskelupaikassani. Olen kuitenkin 10-15 vuotta vanhempi kuin opiskelukaverini, ehkä se ei ole olennainen asia. Olen muutenkin erilainen, kun olen niin vanha!:-)
En siis välttele aiheita, mutta kun ei ole kukaan kysellyt mitään --- sulaudun niin täysin massaan, että kukaan ei ikinä "bongaa" minua missään!