Ääni on Jaakobin ääni

Tell
Meille luettiin kirkossa v. 1973 vihkivala.
Muistaakseni siinä pappi puhui uskollisuudesta kuolemaan asti.
Jospa Vantaan pappi oli tempaissut omasta päästän koko litanian.

kylmä
Olimme mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta.

Ensimmäiset 11 vuotta olivat myrskyisiä ja äärettömän sopeutumista vaativia.

Kun sitten mentiin vihille, tilanne muuttui.
Nyt olimme lupautuneet pitämään toisistamme huolta hyvinä ja huonoina aikoina ja kunnioittaa toista.

Kun mieheni sairastui vakavasti, häntä oltiin myöhemmin siirtämässä vanhainkotiin, 67 vuotiaana.


Utelias
Hän kuoli keuhkoveritulppaan vuonnna 2013

utelias
Mieheni sairastui vakavasti v. 2012.
Sitä ennen vietimme meille yhdessä sopivaa elämää.
Ei yhdeksänvuoren ikäero missään tunnu.

Kaikki on totta, mikä nettiin on vuodatettu!

Omat on jalat ja omat on kädetkin,
enkä kehtaa enää kyyristellä, iskee pian iskias.

Siitä olen varma, ettei kukaan täällä linssiin viilaa,
uskon kaiken, mitä tänne kirjoitetaan,
kuka nyt kehtais omiaan sepostella.
Kirjoittajalle se saattaa olla kimurantimpaa
kun itekkin pian uskoo mitä höpinöitää tänne kirjoittaa.

Toivottavasti ei kukaan. Mutta myönnettävä on, että aloitus nauratti.

Minä otan todesta tänne vuodatetut ja vastaan niihin yhtä tosissani. Jos eivät ole totta niin sitten eivät ole. Vastaan, jos asia on mielenkiintoinen tai itseä koskettava tai mikäli omalla elämänkokemuksella osaan jotain auttavaa vastata. Ja sillä hyvä. Jos olen totuudella valheeseen vastannut, eipä ole iso asia. Olen saanut käyttää aivojani, ehkäissyt dementiaa, ilmaissut itseäni ja siirtynyt muihin asioihin.

Aloitus pätee loistavasti sellaisiin poliitikkoihin,jotka vuodesta toiseen onnistuvat uskottelemaan kansalle olevansa "hyvällä asialla" kuten varmaan moni huomaa P Risikon "avautumisesta" ..
Tai Sipilän/Bernerin/Orpon tapaisten globalistien "halu auttaa kansaa" lienee omassa lajissaan törkeimmästä päästä.

Kuka ottaa todesta, kuka ei, jokainen saa itse päättää.
Voihan palstaa lukea kuin satukirjaa, huisin hauskoja, joskus jännittäviäkin juttuja.
Liirumlaarumia, mitä väliä, antaa kirjoittajien avautua, omista tai keksimistään tapahtumista.

Minulla on niin tavistylsä elämä, ettei juttujani kenenkään luulisi keksityiksi epäilevän.

En kyyristele, enkä köyristele. Miksi?
Onhan täällä monensorttista aloitusta ja oikeastaan siitä ja aloittajan kommenteista yleensä näkee kirjoitetaanko/odotetaanko kirjoitettavan vakavalla naamalla vai skepsis-keikkaa.
Uskominen on jokaisen omaa: onko jokin mahdollista.
Mutta oikeastaan kandeis kirjoittaa: en uskomtuota tai vaikuttaa hutulta.

Entäpä tälläinen "Jaakobin ääni"
Kaikki mitä sanomalehdessä lukee on totta..

Kädet ovat Paloman kädet ja ääni on Paloman ääni ja jutut on Paloman juttuja, mutta suomi24 ei halua niitä tunnistaa.
No se siitä. Jokainen joka minut tietää tuntee tekstini ensimmäiseltä riviltä saakka. Ne joita evvvk niin mitään haittaa ei ole tapahtunut.

Yrittänyt rekisteröityä uudelleen puolet aamupäivästä. Vähemmästäkin turhaantuu.