Kiusaaminen - haloo ryhmien ohjaajat

Omat lapset on nyt aikuisia, joten ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kokemuksista vanhempana ja junnujoukkueen valmentajana kiusaamisen saralta.

Maailma muuttui radikaalisti 70-80 luvulta 2000-luvulle tultaessa yhteisöllisyyden osalta. Yksilön oikeuksien korostaminen huipulle nousun takeena loi narsismia suosivan, jopa kunnioittava, ilmapiirin. Yksilön vastuu joukkueelleen unohdettiin. Teknologian kehitys loi valtavat uudet mahdollisuudet - ja houkutuksen - kiusaamiselle. Samalla työelämä vei yhä useamman vanhemman ja huomion lasten arkipäivästä.
Tähän muutokseeen olisi tarvittu - ja tarvitaan jatkossa - osaavia ja välittäviä opettajia, ryhmänohjaajia ja valmentajia.
Oman kokemukseni mukaan kovin moni lastenohjaaja ei oikeasti tunne ryhmäänsä. Ryhmän leikkeihin, toimintaan ja oleskeluun pitää välistä mennä mukaan. Esim oheistreeni , pukukoppi ja treeniin valmistautuminen - moni valmentaja toimii näin: antaa ohjeen suullisesti ja käskee kapteenin valvoa, minkä jälkeen menee kahvilaan kahville jajuttelemaan. Argumentti: lapset oppivat näin kantamaan vastuun.
Ei toimi! Välillä pitää olla mukana, valvoa, ohjata, jutella ja seurata - vaikka sataisi,
Koulussa opettajilla olisi myös syytä olla ryhmänsä touhuissa mukana välillä - välkällä jutella ja seurailla; välillä myös koulun jälkeen järkätä joku yhteinen tapahtumaleikki, peli tms, jossa voi seurata ryhmäytymistä.
Joukkuejaot peleissä ja leikeissä pitäisi aikuisen tehdä; leikin seuranta sivusilmällä myös tärkeää: sorsitaanko jotakuta? Häviääkö jokin joukkue tahallaan, kun joukkueessa ei ole neiti x tai koska siinä herra y? Eikö jonkun kanssa leikitä, vaikka on joukkueessa? Havaintojen pohjalta sitten sopivia toimia ja keskusteluja.
Käytösnumeroon pitäisi vaikuttaa paljon juuri se, miten lapsi edistää koko ryhmän hyvinvointia ( silmänpalvojia on paljon ns ”hyvissä tyypeissä” ja heidän lankaansa menin itsekin välillä).

Tämä ohjaajan työ on hyvin vaativaa, mutta niin tärkeää ja antoisaa. Varsinkin kun ajattelee omaksi tehtäväkseen pallon potkimisen tai matikan opettamisen lisäksi reilun, itsevarman, ja hyvän nuoren ihmisen kehittämisen. Ensi kerralla jätä kahvi väliin ja lähde mukaan touhuun!

Tsemppiä kaikille lapsille ja ohjaajille!