TTunturin biisijalostamo ...

ttunturi

Yes, avaan täten ketjun, jonne aion lähinnä omia tekstejä laittaa. Toivon kovasti, että turhaa mölisemistä, ja nuorisomaista räpeltämistä, tai mielikuvitussatuja, ei tänne ilmaannu, vaan että ne pysyisi muissa ketjuissa. Muuten kommentoiminen toki sallittu, jopa hyväksyttävää.
Palautetta ja muuta keskustelua, vaikka kysymyksiäkin saa esittää, ehkä niihin jollakin ajalla voin vastatakin. Enkä nyt sitäkään suoraan estä, jos vaikka joku muukin jotain omia tekstejä tähän ketjuun laittaa (vaikka otsikko on "TTunturin biisijalostamo"), mutta sen sijaan turhan tyylisuunnista(&-sisällöistä) keskustelun voisi jättää pois. Ei itsellenikään kaikki tyylisuunnat aina aukene, mutta jos joku on päättänyt kirjoittaa vaikkapa arkiveisuja, tai afrobeatia, tai british invasionia, tai balladeja, tai ties mitä, niin sitä kuuluisi aina arvostella ja arvottaa sen tyylilajin mukaan. Jos ei siis ymmärrä tyylilajia, niin ei mielestäni kannata siitä kirjoittaa hyvää eikä pahaa, mutta muuten saa niin kehua kuin esittää kritiikkiäkin, perustelut on aina toki silloin paikallaan !

13.1.-19

"Haukka"

kuin katse tuo on
haukka liitää ohi auringon
kun katseeni tuo vuoriston
kohoaa, en taas mä unta saa

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi

kuin liitäen lailla haukka tuo käy
ylitse arojen, ei saalista näy
ja jossain vielä tunteen ja saalistaen
säälittä käy se kiinni turkkiin aropupujen

kuin katse tuo on
haukka liitää ohi auringon
ja ylväinä sen siivet käy
missä olisin jos itsekin liitäisin
vaan eikö missään saalista näy

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi

ja unien lailla kai joskus liitää voi ihminen
se on ehkä ainut vapaus, mutta haaveilla saa jokainen
ja yllä tuon aron ja vuoristojen
tuosta vapaudesta yhä haaveilla voi jokainen

ei missään voi ehkä pian niin liitää
kun aika kuin myrskyä tuo
ja aika kuin lailla vuosien kiitää
silti palata voi niiden haaveiden luo

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi ...

sanat: TTunturi

7

<50

Vastaukset

  • Ja jatkoa seuraa. Jos joku on peuran joskus nähnyt luonnossa, niin ehkä tämä seuraava avautuu hänelle vähän paremmin. Ainakin niillä seuduilla, joilla itse olen liikkunut on aika harvinainen ilmestys, mutta jonkun kerran olen nähnyt peuran luonnossa, ja on jännä homma miten se on samaan aikaan sekä siro, että ylväs eläin. Tässä voisi jotain eräjuttuja kertoa ehkä enemmänkin, mutta ehkä moni kyllästyisi. En itse kyllä metsämies eli metsästäjä ole, joten tämä ei ole näkökulmana omakohtainen sikäli, tosin aika aniharvoin kirjoitankaan kyllä suoraan omakohtaisesti, vaikka jollain lailla omakohtaisia tosin kaikki omat tekstit nyt kai ovat!?
    Ja sitä voi toki kysyä, että ampuuko tämä biisin metsämies saaliinsa vai ei?! Sitähän ei suoraan tässä kerrota:

    "Peuraemo"

    yö on niin utuinen
    heijastus kuin jostakin
    joka pinnan alla vielä hengittää
    miksi jokin on niin tärkeää?
    ei kaikkea aina kerralla nää

    ja kauan sitten metsämies
    kukaties jossakin
    kun näki peuraemon
    sai sn tähtäimiin
    eikö niin
    saalista
    ja saalistaja

    miten voisi ollakaan
    mietti metsämies
    ja kukaties
    siitä riittäisi saalista ja
    kuin jokin hetki, oivaltaja
    ennen pientä liikettä
    viimeistä

    hän näki jotakin
    kun tähtäsi
    ja jossain kahahdus
    toinenkin
    havahdus
    ilmestyi
    pieni peura myös tähtäimeen
    mietti metsästäjä mitä teen
    ja ennen pientä liikettä viimeistä

    oli kuin sumuinen
    yö niin utuinen
    heijastus kuin jostakin
    joka pinnan alla vielä hengittää
    miksi jokin on niin tärkeää?
    ei kaikkea aina kerralla nää

    ja palasi tuo metsämies
    myöhemmin
    retkeltään
    jokin aina on, mitä eivät toiset nää
    jossakin
    muualla kuin tähtäimen
    on jotain vielä, jäljellä toivo jälkeen sen viimeisenkin ...

    Sanat:TTunturi

  • No, tänään 13.1.on kaunis talvinen päivä, ei tuule enää liikoja, ja pakkasta on noin 9 astetta. Näistä tunnelmista tuokio vain, tyylisuunta on arkirealismia, tai voisi olla myös lapsille suunnattua lyriikkaa, joka on se vaikein alue, en itsekään sitä ole tottunut kirjoittamaan, vaikka siinähän se iso haaste sitten olisikin. Toisaalta voihan talvista telmimistä harrastaa kuka vaan (lähes):

    "lumihanki mua kutsuu"

    liidän jäällä
    lumihanki mua kutsuu
    on taas tänään ja täällä
    tuo talvinen suu

    on kuin kelkkamäen
    alla sen laakson ja harjanteen
    en eilen edes tiennyt
    että sinne tänään taas meen

    on kuin kavereita taas
    eilispäivän täällä odotamassa mua
    se on kuin lumisotaa tässä maas
    ja se talvinen suu kutsuu sua

    liidän jäällä
    lumihanki mua kutsuu
    taas tänään ja täällä
    tuo talvinen suu

    on jotain mitä odottaa
    kun kuusesta päällensä oksien lumet saa
    vaan ei saa koettaa
    niin onneaan
    jos lumisodassakin sillä tavoin voittaa
    ja sillä tavoin haluaa

    miksi erheitä etsin
    on eilisien murheet poissa täältä
    kun on taas kunnon talvi
    ja ei tarvitse olla enää pois edes jäältä

    liidän jäällä
    lumihanki mua kutsuu
    taas tänään ja täällä
    tuo talvinen suu ...

    sanat: TTunturi

  • Tämä kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, luottamuksesta, ja kaipauksesta sen jälkeen kun luottamus on menetetty. Ehkä tämä siis kertoo jollakin tavalla myös nuoruudesta, ainakin sellainen tunne itselle välistä tuli. Vähitellen oppii, että omat tekemiset vaikuttaa myös muihin, ja mennyttä voi olla kovin vaikea korjata, mikään ei tule takaisin, jos kerran on lähtenyt. Mutta oppia silti kaikki:

    "jäinen harso"

    taas meitä jäinen harso erottaa
    taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

    ei ole kuin tuuli talvinen niin
    siitä on jo niin kauan kun me erottiin
    ja jossain yhä sattuu niin, sydämeen
    en koskaan pois luotasi lähtenyt, vaan yhä meen

    ja puhaltaa tuo tuuli kovaa yhä vaan
    ja jossain toivon että takaisin sut saan
    on ääretön tämä elämä, ja mahdollisuuksia aina tuo
    ei ole aika viivasuora, ei aina tule kohti mahdollisuudetkaan nuo

    taas meitä jäinen harso erottaa
    taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

    kulkee aika kuin talvinen tuuli, ja kuulen sinusta taas
    jossa kaukaa kuin tuulesta, tai luottamuksesta tässä maas
    miksi vertaa täytyy hakea, ja miksi tuulen täytyy kuljettaa?
    onko luottamusta yhä, vai täyttyykö vain uskottomuudesta tämä maa?

    kauan luottettiin ja ymmärrettin, niin luultiin
    jos jotain toisin käsittettiin, niin ehkä vain väärin kuultiin
    mutta kun olit jo poissa ja kauas jo mennyt jonnekin
    toivoin niin että tulisit sittenkin tänne takaisin

    taas meitä jäinen harso erottaa
    taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

    ja kuin jääkiteitä ikunaan loi jäinen harso välillemme
    miksi en sinua niin kuunnellut kun olit vielä täällä ystävämme?

    Sanat: TTunturi

  • Tiedä sitten, että pitäisikö näitä alustaa ja selitellä näitä lyyrisyyksiäni. Parempi saattaisi olla, että jokainen saisi mielessään miettiä, ja kutoa omia mielikuviaan, mitä näistä sanojen rytmeistä kullekin nyt mieleen tuleekaan. Kuitenkin sanotaan nyt ja tässä sen verran, että tämähän kertoo toki siitä että elämän kuuluukin olla sattumanvaraista tietyllä tavalla, jos elämästä tekee liian rutiininomasta ja konemaistaa tunteensa ja itsensä, niin ei sillä tavalla koskaan päädy minnekään, eikä nauti mistään. Mitään ei siis voi, eikä pidä luoda valmiiksi, on jätettävä tilaa sattumalle, sattumanvaraisuudelle, sille että elämä ympärillä hengittää. Joo, on tässä kai paljon optimismia:

    31.1."elämäni vesiputous"

    jossain raikas syöksy
    vesiputouksen lailla ja noilla
    on kuin kultaa vuolisin
    jossain pimennoissa tai aavikoilla

    ei nuoleni mun johtanutkaan sinne maaliin johon pyrin
    tai itse ehkä rajoitin vain liikaa, ja tahallani sitten tyrin
    jotain on niin raikasta ja se on elämän sattumanvaraisuus
    siksi vesi päälleni putoaa, kuin elämän nyt salaisuus

    vieläkin voin tähdätä, ja tähtäänkin uudelleen
    mutta jossain tie yksi taas umpeutuu, ja seitit rakoilee
    kuin tiellä elämän ympärillä, sinuakin nyt paremmin kuunnelleen
    tai jos se verkko verkalleen taas kudotaan tai pakenee
    mut ei kaikkea voi luoda loppuun asti, se vain siihen umpeutumaan kerran taas johtanee

    jossain raikas syöksy
    vesiputouksen lailla ja noilla
    on kuin kultaa vuolisin
    jossain pimennoissa tai aavikoilla

    ja ehkä kaivoksen pimennossa jotain löydän yhä arvokasta
    kuin elämän nuo laulut tuudittavat taas ihmisenkin lasta
    aroilla ja aavikoilla, yli vuorien ja putousten verkalleen ja vasten pintaa
    ei asioita voi suunnitella koskaan loppuun, silloin niille tulee liikaa hintaa

    maailma kuin ympyrä, tai päättymätön, mikä lie
    kun kuulen taas tuon solinan johtaa taas vesiputokselle tie
    ja vaikka joskus mutkainen, niin ehkä on elo tarkoitettukin
    jos liian viivasuoraan kulkisin, unohtaisin elämäni solisevan virran, vesiputoksen

    jossain raikas syöksy
    vesiputouksen lailla ja noilla
    on kuin kultaa vuolisin
    jossain pimennoissa tai aavikoilla

    sanat: "TTunturi"

  • Sen verran tähänkin täytyy kommentoida, että yleensä monta tekstiä olen kirjoittanut, jossa "yö" ja "varjot" siinä on (kielikuvina) ystäviä, tässä taas pimeyttä, ihmisen väärien valintojen tuloksena syntynyttä pimeyttä itsensä sisällä, joka johtaa yhä enenevästi harhaan, siihen mikä on itsensäkin kannalta sitä ei - toivottua, josta tulee turhaumia ja sen sellaista. Sanoma siis on, että haaveisiin kannattaa uskoa, ja pitää niistä kiinni, ja sallia myös toisten ihmistenkin haaveet, totta kai (ainakin sikäli jos ei toivota tähtiä taivaalta, eli siis liikoja):

    31.1."älä usko yön varjoihin"

    jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
    jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

    jossain vielä arki elämän, jatkaa hiljaa kaikkialla kulkuaan
    jossain vielä viivasuoraan, johtaa tie yksi kohti ainoata kohtaloaan
    jossain kaunis utu harson välistä tänne yhä laskeutuu
    jossain kuin kulkisi yksi vielä koditon, jonka kipu sielun sopukoihin saakka heijastuu

    jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
    jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

    jossain, mutta missä tiedä en, olen itse piilossa varjojen tätä maailmaa
    jossain ja ehkä kaikkialla se ympärilläni pauhaa liikaa, ja siksi en edes unta saa
    vaikka uni onkin elämän, se johtaa eteiseen ja jatkumoon
    jossain vailla todellista, kun haaveilla voi, niin yhä enemmän kiinni mä elämässä tässä oon

    jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
    jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

    jossain vain ja vieläkin jotain toivoa sopii ja uniansa kannattaa niin
    jossain sillä puolen epätoivo vallitsee, jossa unista ja haaveistamme kerran erottiin
    älä koskaan lakkaa uskomasta mitä sisälläsi uskot, näet, ja kuulet
    sillä silloin sä vain uppoat niihin yön varjoihin, joita pian sitten todeksikin luulet ...

    sanat: "TTunturi"

  • Yes, täällä taas ollaan. Laitan kaksi perinteisentapaista rakkauslaulua tähän peräperää. Saa nähdä että laitanko jatkossa miten lisää, kun kuumaa keskustelua ei ole syntynyt, ja muutenkaan ei täältä nyt mitään ylimääräisiä tilaisuuksia tunnu heruvan, ei edes marttakerhon teekutsuille ole tullut kukaan pyytämään laulamaan näitä :(
    No edelleen näitä syntyy ja tänne olen nyt pyrkinyt laittamaan lähinnä tälläistä aiheeltaan yms.perinteikkäämpää, joka kai kuitenkin tarttuu moniin, vaikka ketä täällä nyt kohdeyleisönä lienee, sitä en tiedä kun hiljaista on tässä ketjussa ollut, itse taisin kyllä aloitusviestissä pyytää nuorisoa pysymäänkin hiljaa jos ei aiheesta keskustelua synny, eli tämmöinen on tämä keskustelukulttuuri edelleenkin tässä maassa sitten kaiketi?! Tässähän taas nämä:

    5.2."Yksi ruusu"

    vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
    uudestaan sen verran, että näin sen vielä

    ei elämässä siitä asti kun toista voi ymmärtää
    hämärässäkin voi polku yhteen johtaa, niin ettei toiset nää
    ja siellä hämärässä lyhty antaa valoaan
    varjot kauniisti sen ruusun varjot yhä seinään heijastaa

    vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
    uudestaan sen verran, että näin sen vielä

    kuin leikit lapsuuden tai metsän arvoitusten poluilla kerran kohtaa
    missä kerran olimmekaan, tai minne voi tuo polkumme taas johtaa?
    jonnekin missä kukki saniaiset, vaikka se mahdotonta lienee
    mutta koska täynnä kaikki arvoitusta meille on, tai sen aika vienee?

    vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
    uudestaan sen verran, että näin sen vielä

    niin tärkeää on ymmärtää, ja arvostaa
    niin monta valhetta, petosta täynnä on tämä maa
    ei ystäviä ole liikaa, ehkä joskus ystävällisyyttä vieläkin
    ja siinä arvoituskin yksi heijastuu poluiltamme, niinkuin ehkä tiedätkin?

    vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
    uudestaan sen verran, että näin sen vielä

    on vain yksi siellä ruusu, ja yksi on se aamun maa
    ei poluille voi kukaan tulla, ei kukaan koskaan toista arvoitusta sinne saa
    ja noilla poluilla joilla käy varjot ja uudestaan
    muistan ainiaan kuinka vielä kerran sen yhden ruusun nähdä saan ...

    sanat: "TTunturi"

    5.2. "Anna rakkaudelle tilaa hengittää"

    anna rakkaudelle tilaa hengittää
    näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

    onko huuma vahva, miksi rakkaus liian usein vaihtuu?
    jonnekin vain onnemme ja sen hinta, katoaa ja haihtuu
    kaukana kuin ajatus on rakkautemme ranta ääretön
    ehkä liian itsekästä on kun rakentaa vain siitä yhden keskiön

    anna rakkaudelle tilaa hengittää
    näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

    toteutuuko kallis onni vaiko miten myöhemmin kaikki käy?
    onko ranta yhtä aava, eikö ulapalla muita näy?
    jos se jaetaan, niin kuin yhteen kuuluu salaisuuksin öin ja päivisin
    niin se vain on että silloin jäisin vaikka lähtisin

    anna rakkaudelle tilaa hengittää
    näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

    aamun uuden yhä aukaisen nuo verhot ja valon nään
    siksi tilaa haluan tai nään käyvän tunkkaiseksi huoneen tään
    kai on niin että onnellakin on yksi pieni salaisuus
    se on antaa tilaa toisellekin, ettei tarvitse tulla koskaan välille se onni uus

    anna rakkaudelle tilaa hengittää
    näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

    siis ymmärrä se miksi jokin on niin tärkeää:
    anna rakkaudelle tilaa hengittää !

    sanat: "TTunturi"

  • Hoh ! Kun lukee noita aikaisemmin laittamia tekstejä, niin huomaa, että (monet) tarvitsisi jokseenkin tiivistämistä vielä. Mutta ei se mitään haittaa, niinhän se ajan oloon on, ja kaikkea ei voi kerralla huomatakaan. Paljon maailmassa on muutakin tekstiä jota olisi pitänyt jo aikoja sitten tiivistää, ja niin edelleen, eli samalla tekniikalla lisää vettä myllyyn, ja tulta takkaan !
    Nyt vähän koetan valita "einiintraditionaalista" lyriikka, kun yleensä tänne olen laittanut:

    "Elämän barrikadi"

    miksi elämä niin tärkeää
    eikö valintojen mukaan jää
    niin vain käy
    vaikka ei se näy
    enää iltaruskoakaan tummenevaan
    johonkin käy niin unelmaan

    jossakin on polku lumottu en siltä rauhaa mä saa
    ja siksi kai sydän harhailee, etsii ymmärrystään tai johtajaa
    ja jos koskaan täyttyvi nuo: oudot mun määräni päät
    en silloin enää koskaan lähtisikään, vai pelkäänkö että sinäkin jäät?

    aina yhtä urhea tai liehuu kuin vallankumous vain
    onko siis tuo lumous yhtä kuin unelmani ainiain
    eikö elämän barrikadi ole se polku ja suuremmat haaveet
    vaan väärät valinnat ja virheet niin, kulkee mukana kuin menneisyyden aaveet

    miksi elämä niin tärkeää
    eikö valintojen mukaan jää
    niin vain käy
    vaikka ei se näy
    enää iltaruskoakaan tummenevaan
    johonkin käy niin unelmaan

    tuhat sanaa on sanottu, eikä vielä loppua näy
    katson kuin tuhatjalkaista, joka pitkin puunrunkoa käy
    on kuin sinertävä iltarusko kohti taivaan harmaan
    viimein jos pääsen satamaani perille, toteutan ne unelmanikin varmaan

    mutta jos aika loppuu, ei riitä vallankumous sydämien
    laulukin lakkaisi soimasta, vai kuulisiko menneisyydestä sen rukouksen?
    vaikka taivas vastaa merkeillään, merkillisillä siitä miten valitsen
    olen vain niin kasvanut, mutta huomaanko piilevän totuuden?

    miksi elämä niin tärkeää
    eikö valintojen mukaan jää
    niin vain se käy
    vaikka ei näy
    enää iltaruskoakaan tummenevaan
    johonkin käy niin unelmaan

    "TTunturi"

    "Harhaileva soturi"

    taistelen vuoksi sen ystävän
    joka sisälläni yössä keinuen
    miksen olisi soturi elämän
    joka vuokseni mun harhailee

    kaukaisuuden meren taistelun äänet, enteet haastavat tai kytevät vain
    miksen sitä sutta jonka sisältäni kiinni sain, kesyttänytkään ainiain?
    olenko siis itse se soturi, joka peto itsekin on vaikka toiset surmaa?
    haaveilenko vain niin turhaan paremmasta, vaikka himoitsenkin sisälläni turmaa?

    välillä ihmisten on kytevä routa, kylmää sisältä mutta pohjaan kiinni palaa
    miksei ihmiset ole yhtään avoimia enää, vaikka paljon puhuvat, sitä enemmän ne salaa?
    tuska tuulessa hehkuu kiveä joka sydämeni kylmä niin on
    maan hehku kuin routa poutaisella säällä, kiiltää vaikka kylmyys on loputon

    taistelen vuoksi sen ystävän
    joka sisälläni yössä keinuen
    miksen olisi soturi elämän
    joka vuokseni mun harhailee

    villi on lapsi mutta ei se riitä kuin aikuiseksi kasvaa pian saa
    niin lämpöinen on koti mutta murhetta maksettavaksi, koska täällä jokainen paeta saa
    eikä lopultakaan voi kuin juosta kauemmaksi, ja palata sinne missä vielä liekit palavat
    jos siis soturi oletkin niin se on elämäsi apinahäkki, sen näet miten ne jotain lopulta salaavat

    taistelen vuoksi sen ystävän
    joka sisälläni yössä keinuen
    miksen olisi soturi elämän
    joka vuokseni mun harhailee

    kuin kilpi jolla torjun sen ystäväni, ja tunteetkin sisälläni
    olisitpa vielä vierellä mun ystäväni, etkä palanut, niin kylmennyt
    kuin olisi myös se pedon harja nuollen pelon, joka oli vielä esi-isälläni
    mutta se olikin silloin, kun itsekään et ollut vielä palanut, etkä jäätynyt ... "TTunturi"

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.