TTunturin biisijalostamo ...

ttunturi

Yes, avaan täten ketjun, jonne aion lähinnä omia tekstejä laittaa. Toivon kovasti, että turhaa mölisemistä, ja nuorisomaista räpeltämistä, tai mielikuvitussatuja, ei tänne ilmaannu, vaan että ne pysyisi muissa ketjuissa. Muuten kommentoiminen toki sallittu, jopa hyväksyttävää.
Palautetta ja muuta keskustelua, vaikka kysymyksiäkin saa esittää, ehkä niihin jollakin ajalla voin vastatakin. Enkä nyt sitäkään suoraan estä, jos vaikka joku muukin jotain omia tekstejä tähän ketjuun laittaa (vaikka otsikko on "TTunturin biisijalostamo"), mutta sen sijaan turhan tyylisuunnista(&-sisällöistä) keskustelun voisi jättää pois. Ei itsellenikään kaikki tyylisuunnat aina aukene, mutta jos joku on päättänyt kirjoittaa vaikkapa arkiveisuja, tai afrobeatia, tai british invasionia, tai balladeja, tai ties mitä, niin sitä kuuluisi aina arvostella ja arvottaa sen tyylilajin mukaan. Jos ei siis ymmärrä tyylilajia, niin ei mielestäni kannata siitä kirjoittaa hyvää eikä pahaa, mutta muuten saa niin kehua kuin esittää kritiikkiäkin, perustelut on aina toki silloin paikallaan !

13.1.-19

"Haukka"

kuin katse tuo on
haukka liitää ohi auringon
kun katseeni tuo vuoriston
kohoaa, en taas mä unta saa

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi

kuin liitäen lailla haukka tuo käy
ylitse arojen, ei saalista näy
ja jossain vielä tunteen ja saalistaen
säälittä käy se kiinni turkkiin aropupujen

kuin katse tuo on
haukka liitää ohi auringon
ja ylväinä sen siivet käy
missä olisin jos itsekin liitäisin
vaan eikö missään saalista näy

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi

ja unien lailla kai joskus liitää voi ihminen
se on ehkä ainut vapaus, mutta haaveilla saa jokainen
ja yllä tuon aron ja vuoristojen
tuosta vapaudesta yhä haaveilla voi jokainen

ei missään voi ehkä pian niin liitää
kun aika kuin myrskyä tuo
ja aika kuin lailla vuosien kiitää
silti palata voi niiden haaveiden luo

ja vapaus
se on haave kai jokaisen
ihminen, joka haaveilla vielä voi
unet kai hänet vielä kerran tänne toi ...

sanat: TTunturi

7

<50

    Vastaukset

    • Ja jatkoa seuraa. Jos joku on peuran joskus nähnyt luonnossa, niin ehkä tämä seuraava avautuu hänelle vähän paremmin. Ainakin niillä seuduilla, joilla itse olen liikkunut on aika harvinainen ilmestys, mutta jonkun kerran olen nähnyt peuran luonnossa, ja on jännä homma miten se on samaan aikaan sekä siro, että ylväs eläin. Tässä voisi jotain eräjuttuja kertoa ehkä enemmänkin, mutta ehkä moni kyllästyisi. En itse kyllä metsämies eli metsästäjä ole, joten tämä ei ole näkökulmana omakohtainen sikäli, tosin aika aniharvoin kirjoitankaan kyllä suoraan omakohtaisesti, vaikka jollain lailla omakohtaisia tosin kaikki omat tekstit nyt kai ovat!?
      Ja sitä voi toki kysyä, että ampuuko tämä biisin metsämies saaliinsa vai ei?! Sitähän ei suoraan tässä kerrota:

      "Peuraemo"

      yö on niin utuinen
      heijastus kuin jostakin
      joka pinnan alla vielä hengittää
      miksi jokin on niin tärkeää?
      ei kaikkea aina kerralla nää

      ja kauan sitten metsämies
      kukaties jossakin
      kun näki peuraemon
      sai sn tähtäimiin
      eikö niin
      saalista
      ja saalistaja

      miten voisi ollakaan
      mietti metsämies
      ja kukaties
      siitä riittäisi saalista ja
      kuin jokin hetki, oivaltaja
      ennen pientä liikettä
      viimeistä

      hän näki jotakin
      kun tähtäsi
      ja jossain kahahdus
      toinenkin
      havahdus
      ilmestyi
      pieni peura myös tähtäimeen
      mietti metsästäjä mitä teen
      ja ennen pientä liikettä viimeistä

      oli kuin sumuinen
      yö niin utuinen
      heijastus kuin jostakin
      joka pinnan alla vielä hengittää
      miksi jokin on niin tärkeää?
      ei kaikkea aina kerralla nää

      ja palasi tuo metsämies
      myöhemmin
      retkeltään
      jokin aina on, mitä eivät toiset nää
      jossakin
      muualla kuin tähtäimen
      on jotain vielä, jäljellä toivo jälkeen sen viimeisenkin ...

      Sanat:TTunturi

    • No, tänään 13.1.on kaunis talvinen päivä, ei tuule enää liikoja, ja pakkasta on noin 9 astetta. Näistä tunnelmista tuokio vain, tyylisuunta on arkirealismia, tai voisi olla myös lapsille suunnattua lyriikkaa, joka on se vaikein alue, en itsekään sitä ole tottunut kirjoittamaan, vaikka siinähän se iso haaste sitten olisikin. Toisaalta voihan talvista telmimistä harrastaa kuka vaan (lähes):

      "lumihanki mua kutsuu"

      liidän jäällä
      lumihanki mua kutsuu
      on taas tänään ja täällä
      tuo talvinen suu

      on kuin kelkkamäen
      alla sen laakson ja harjanteen
      en eilen edes tiennyt
      että sinne tänään taas meen

      on kuin kavereita taas
      eilispäivän täällä odotamassa mua
      se on kuin lumisotaa tässä maas
      ja se talvinen suu kutsuu sua

      liidän jäällä
      lumihanki mua kutsuu
      taas tänään ja täällä
      tuo talvinen suu

      on jotain mitä odottaa
      kun kuusesta päällensä oksien lumet saa
      vaan ei saa koettaa
      niin onneaan
      jos lumisodassakin sillä tavoin voittaa
      ja sillä tavoin haluaa

      miksi erheitä etsin
      on eilisien murheet poissa täältä
      kun on taas kunnon talvi
      ja ei tarvitse olla enää pois edes jäältä

      liidän jäällä
      lumihanki mua kutsuu
      taas tänään ja täällä
      tuo talvinen suu ...

      sanat: TTunturi

    • Tämä kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, luottamuksesta, ja kaipauksesta sen jälkeen kun luottamus on menetetty. Ehkä tämä siis kertoo jollakin tavalla myös nuoruudesta, ainakin sellainen tunne itselle välistä tuli. Vähitellen oppii, että omat tekemiset vaikuttaa myös muihin, ja mennyttä voi olla kovin vaikea korjata, mikään ei tule takaisin, jos kerran on lähtenyt. Mutta oppia silti kaikki:

      "jäinen harso"

      taas meitä jäinen harso erottaa
      taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

      ei ole kuin tuuli talvinen niin
      siitä on jo niin kauan kun me erottiin
      ja jossain yhä sattuu niin, sydämeen
      en koskaan pois luotasi lähtenyt, vaan yhä meen

      ja puhaltaa tuo tuuli kovaa yhä vaan
      ja jossain toivon että takaisin sut saan
      on ääretön tämä elämä, ja mahdollisuuksia aina tuo
      ei ole aika viivasuora, ei aina tule kohti mahdollisuudetkaan nuo

      taas meitä jäinen harso erottaa
      taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

      kulkee aika kuin talvinen tuuli, ja kuulen sinusta taas
      jossa kaukaa kuin tuulesta, tai luottamuksesta tässä maas
      miksi vertaa täytyy hakea, ja miksi tuulen täytyy kuljettaa?
      onko luottamusta yhä, vai täyttyykö vain uskottomuudesta tämä maa?

      kauan luottettiin ja ymmärrettin, niin luultiin
      jos jotain toisin käsittettiin, niin ehkä vain väärin kuultiin
      mutta kun olit jo poissa ja kauas jo mennyt jonnekin
      toivoin niin että tulisit sittenkin tänne takaisin

      taas meitä jäinen harso erottaa
      taas kuulen tarinaasi, kerro vaan

      ja kuin jääkiteitä ikunaan loi jäinen harso välillemme
      miksi en sinua niin kuunnellut kun olit vielä täällä ystävämme?

      Sanat: TTunturi

    • Tiedä sitten, että pitäisikö näitä alustaa ja selitellä näitä lyyrisyyksiäni. Parempi saattaisi olla, että jokainen saisi mielessään miettiä, ja kutoa omia mielikuviaan, mitä näistä sanojen rytmeistä kullekin nyt mieleen tuleekaan. Kuitenkin sanotaan nyt ja tässä sen verran, että tämähän kertoo toki siitä että elämän kuuluukin olla sattumanvaraista tietyllä tavalla, jos elämästä tekee liian rutiininomasta ja konemaistaa tunteensa ja itsensä, niin ei sillä tavalla koskaan päädy minnekään, eikä nauti mistään. Mitään ei siis voi, eikä pidä luoda valmiiksi, on jätettävä tilaa sattumalle, sattumanvaraisuudelle, sille että elämä ympärillä hengittää. Joo, on tässä kai paljon optimismia:

      31.1."elämäni vesiputous"

      jossain raikas syöksy
      vesiputouksen lailla ja noilla
      on kuin kultaa vuolisin
      jossain pimennoissa tai aavikoilla

      ei nuoleni mun johtanutkaan sinne maaliin johon pyrin
      tai itse ehkä rajoitin vain liikaa, ja tahallani sitten tyrin
      jotain on niin raikasta ja se on elämän sattumanvaraisuus
      siksi vesi päälleni putoaa, kuin elämän nyt salaisuus

      vieläkin voin tähdätä, ja tähtäänkin uudelleen
      mutta jossain tie yksi taas umpeutuu, ja seitit rakoilee
      kuin tiellä elämän ympärillä, sinuakin nyt paremmin kuunnelleen
      tai jos se verkko verkalleen taas kudotaan tai pakenee
      mut ei kaikkea voi luoda loppuun asti, se vain siihen umpeutumaan kerran taas johtanee

      jossain raikas syöksy
      vesiputouksen lailla ja noilla
      on kuin kultaa vuolisin
      jossain pimennoissa tai aavikoilla

      ja ehkä kaivoksen pimennossa jotain löydän yhä arvokasta
      kuin elämän nuo laulut tuudittavat taas ihmisenkin lasta
      aroilla ja aavikoilla, yli vuorien ja putousten verkalleen ja vasten pintaa
      ei asioita voi suunnitella koskaan loppuun, silloin niille tulee liikaa hintaa

      maailma kuin ympyrä, tai päättymätön, mikä lie
      kun kuulen taas tuon solinan johtaa taas vesiputokselle tie
      ja vaikka joskus mutkainen, niin ehkä on elo tarkoitettukin
      jos liian viivasuoraan kulkisin, unohtaisin elämäni solisevan virran, vesiputoksen

      jossain raikas syöksy
      vesiputouksen lailla ja noilla
      on kuin kultaa vuolisin
      jossain pimennoissa tai aavikoilla

      sanat: "TTunturi"

    • Sen verran tähänkin täytyy kommentoida, että yleensä monta tekstiä olen kirjoittanut, jossa "yö" ja "varjot" siinä on (kielikuvina) ystäviä, tässä taas pimeyttä, ihmisen väärien valintojen tuloksena syntynyttä pimeyttä itsensä sisällä, joka johtaa yhä enenevästi harhaan, siihen mikä on itsensäkin kannalta sitä ei - toivottua, josta tulee turhaumia ja sen sellaista. Sanoma siis on, että haaveisiin kannattaa uskoa, ja pitää niistä kiinni, ja sallia myös toisten ihmistenkin haaveet, totta kai (ainakin sikäli jos ei toivota tähtiä taivaalta, eli siis liikoja):

      31.1."älä usko yön varjoihin"

      jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
      jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

      jossain vielä arki elämän, jatkaa hiljaa kaikkialla kulkuaan
      jossain vielä viivasuoraan, johtaa tie yksi kohti ainoata kohtaloaan
      jossain kaunis utu harson välistä tänne yhä laskeutuu
      jossain kuin kulkisi yksi vielä koditon, jonka kipu sielun sopukoihin saakka heijastuu

      jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
      jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

      jossain, mutta missä tiedä en, olen itse piilossa varjojen tätä maailmaa
      jossain ja ehkä kaikkialla se ympärilläni pauhaa liikaa, ja siksi en edes unta saa
      vaikka uni onkin elämän, se johtaa eteiseen ja jatkumoon
      jossain vailla todellista, kun haaveilla voi, niin yhä enemmän kiinni mä elämässä tässä oon

      jossain varjot elämäni mua taas yöhön kuljettaa
      jossain kaukaa näkyy valoa, ja taas lumeen peittyy maa

      jossain vain ja vieläkin jotain toivoa sopii ja uniansa kannattaa niin
      jossain sillä puolen epätoivo vallitsee, jossa unista ja haaveistamme kerran erottiin
      älä koskaan lakkaa uskomasta mitä sisälläsi uskot, näet, ja kuulet
      sillä silloin sä vain uppoat niihin yön varjoihin, joita pian sitten todeksikin luulet ...

      sanat: "TTunturi"

    • Yes, täällä taas ollaan. Laitan kaksi perinteisentapaista rakkauslaulua tähän peräperää. Saa nähdä että laitanko jatkossa miten lisää, kun kuumaa keskustelua ei ole syntynyt, ja muutenkaan ei täältä nyt mitään ylimääräisiä tilaisuuksia tunnu heruvan, ei edes marttakerhon teekutsuille ole tullut kukaan pyytämään laulamaan näitä :(
      No edelleen näitä syntyy ja tänne olen nyt pyrkinyt laittamaan lähinnä tälläistä aiheeltaan yms.perinteikkäämpää, joka kai kuitenkin tarttuu moniin, vaikka ketä täällä nyt kohdeyleisönä lienee, sitä en tiedä kun hiljaista on tässä ketjussa ollut, itse taisin kyllä aloitusviestissä pyytää nuorisoa pysymäänkin hiljaa jos ei aiheesta keskustelua synny, eli tämmöinen on tämä keskustelukulttuuri edelleenkin tässä maassa sitten kaiketi?! Tässähän taas nämä:

      5.2."Yksi ruusu"

      vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
      uudestaan sen verran, että näin sen vielä

      ei elämässä siitä asti kun toista voi ymmärtää
      hämärässäkin voi polku yhteen johtaa, niin ettei toiset nää
      ja siellä hämärässä lyhty antaa valoaan
      varjot kauniisti sen ruusun varjot yhä seinään heijastaa

      vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
      uudestaan sen verran, että näin sen vielä

      kuin leikit lapsuuden tai metsän arvoitusten poluilla kerran kohtaa
      missä kerran olimmekaan, tai minne voi tuo polkumme taas johtaa?
      jonnekin missä kukki saniaiset, vaikka se mahdotonta lienee
      mutta koska täynnä kaikki arvoitusta meille on, tai sen aika vienee?

      vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
      uudestaan sen verran, että näin sen vielä

      niin tärkeää on ymmärtää, ja arvostaa
      niin monta valhetta, petosta täynnä on tämä maa
      ei ystäviä ole liikaa, ehkä joskus ystävällisyyttä vieläkin
      ja siinä arvoituskin yksi heijastuu poluiltamme, niinkuin ehkä tiedätkin?

      vain kerran kuljin, ja yksi ruusu kasvoi siellä
      uudestaan sen verran, että näin sen vielä

      on vain yksi siellä ruusu, ja yksi on se aamun maa
      ei poluille voi kukaan tulla, ei kukaan koskaan toista arvoitusta sinne saa
      ja noilla poluilla joilla käy varjot ja uudestaan
      muistan ainiaan kuinka vielä kerran sen yhden ruusun nähdä saan ...

      sanat: "TTunturi"

      5.2. "Anna rakkaudelle tilaa hengittää"

      anna rakkaudelle tilaa hengittää
      näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

      onko huuma vahva, miksi rakkaus liian usein vaihtuu?
      jonnekin vain onnemme ja sen hinta, katoaa ja haihtuu
      kaukana kuin ajatus on rakkautemme ranta ääretön
      ehkä liian itsekästä on kun rakentaa vain siitä yhden keskiön

      anna rakkaudelle tilaa hengittää
      näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

      toteutuuko kallis onni vaiko miten myöhemmin kaikki käy?
      onko ranta yhtä aava, eikö ulapalla muita näy?
      jos se jaetaan, niin kuin yhteen kuuluu salaisuuksin öin ja päivisin
      niin se vain on että silloin jäisin vaikka lähtisin

      anna rakkaudelle tilaa hengittää
      näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

      aamun uuden yhä aukaisen nuo verhot ja valon nään
      siksi tilaa haluan tai nään käyvän tunkkaiseksi huoneen tään
      kai on niin että onnellakin on yksi pieni salaisuus
      se on antaa tilaa toisellekin, ettei tarvitse tulla koskaan välille se onni uus

      anna rakkaudelle tilaa hengittää
      näe se miten eivät toiset sitä välttämättä nää

      siis ymmärrä se miksi jokin on niin tärkeää:
      anna rakkaudelle tilaa hengittää !

      sanat: "TTunturi"

    • Hoh ! Kun lukee noita aikaisemmin laittamia tekstejä, niin huomaa, että (monet) tarvitsisi jokseenkin tiivistämistä vielä. Mutta ei se mitään haittaa, niinhän se ajan oloon on, ja kaikkea ei voi kerralla huomatakaan. Paljon maailmassa on muutakin tekstiä jota olisi pitänyt jo aikoja sitten tiivistää, ja niin edelleen, eli samalla tekniikalla lisää vettä myllyyn, ja tulta takkaan !
      Nyt vähän koetan valita "einiintraditionaalista" lyriikka, kun yleensä tänne olen laittanut:

      "Elämän barrikadi"

      miksi elämä niin tärkeää
      eikö valintojen mukaan jää
      niin vain käy
      vaikka ei se näy
      enää iltaruskoakaan tummenevaan
      johonkin käy niin unelmaan

      jossakin on polku lumottu en siltä rauhaa mä saa
      ja siksi kai sydän harhailee, etsii ymmärrystään tai johtajaa
      ja jos koskaan täyttyvi nuo: oudot mun määräni päät
      en silloin enää koskaan lähtisikään, vai pelkäänkö että sinäkin jäät?

      aina yhtä urhea tai liehuu kuin vallankumous vain
      onko siis tuo lumous yhtä kuin unelmani ainiain
      eikö elämän barrikadi ole se polku ja suuremmat haaveet
      vaan väärät valinnat ja virheet niin, kulkee mukana kuin menneisyyden aaveet

      miksi elämä niin tärkeää
      eikö valintojen mukaan jää
      niin vain käy
      vaikka ei se näy
      enää iltaruskoakaan tummenevaan
      johonkin käy niin unelmaan

      tuhat sanaa on sanottu, eikä vielä loppua näy
      katson kuin tuhatjalkaista, joka pitkin puunrunkoa käy
      on kuin sinertävä iltarusko kohti taivaan harmaan
      viimein jos pääsen satamaani perille, toteutan ne unelmanikin varmaan

      mutta jos aika loppuu, ei riitä vallankumous sydämien
      laulukin lakkaisi soimasta, vai kuulisiko menneisyydestä sen rukouksen?
      vaikka taivas vastaa merkeillään, merkillisillä siitä miten valitsen
      olen vain niin kasvanut, mutta huomaanko piilevän totuuden?

      miksi elämä niin tärkeää
      eikö valintojen mukaan jää
      niin vain se käy
      vaikka ei näy
      enää iltaruskoakaan tummenevaan
      johonkin käy niin unelmaan

      "TTunturi"

      "Harhaileva soturi"

      taistelen vuoksi sen ystävän
      joka sisälläni yössä keinuen
      miksen olisi soturi elämän
      joka vuokseni mun harhailee

      kaukaisuuden meren taistelun äänet, enteet haastavat tai kytevät vain
      miksen sitä sutta jonka sisältäni kiinni sain, kesyttänytkään ainiain?
      olenko siis itse se soturi, joka peto itsekin on vaikka toiset surmaa?
      haaveilenko vain niin turhaan paremmasta, vaikka himoitsenkin sisälläni turmaa?

      välillä ihmisten on kytevä routa, kylmää sisältä mutta pohjaan kiinni palaa
      miksei ihmiset ole yhtään avoimia enää, vaikka paljon puhuvat, sitä enemmän ne salaa?
      tuska tuulessa hehkuu kiveä joka sydämeni kylmä niin on
      maan hehku kuin routa poutaisella säällä, kiiltää vaikka kylmyys on loputon

      taistelen vuoksi sen ystävän
      joka sisälläni yössä keinuen
      miksen olisi soturi elämän
      joka vuokseni mun harhailee

      villi on lapsi mutta ei se riitä kuin aikuiseksi kasvaa pian saa
      niin lämpöinen on koti mutta murhetta maksettavaksi, koska täällä jokainen paeta saa
      eikä lopultakaan voi kuin juosta kauemmaksi, ja palata sinne missä vielä liekit palavat
      jos siis soturi oletkin niin se on elämäsi apinahäkki, sen näet miten ne jotain lopulta salaavat

      taistelen vuoksi sen ystävän
      joka sisälläni yössä keinuen
      miksen olisi soturi elämän
      joka vuokseni mun harhailee

      kuin kilpi jolla torjun sen ystäväni, ja tunteetkin sisälläni
      olisitpa vielä vierellä mun ystäväni, etkä palanut, niin kylmennyt
      kuin olisi myös se pedon harja nuollen pelon, joka oli vielä esi-isälläni
      mutta se olikin silloin, kun itsekään et ollut vielä palanut, etkä jäätynyt ... "TTunturi"

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vastaamon omistajat miljonäärejä

      https://www.iltalehti.fi/talous/a/3c760edc-f921-4bd9-8d2c-622719ab8e2e Yksityinen firma, josta myytiin iso siivu pääomasijoittajille. Ahneusko ajoi
      Maailman menoa
      241
      7788
    2. Stefulla miljoonavelat

      Seiska kertoo Stefun lainanneen hurjan summan pokerimiljonääri jens kyllöseltä. Stefulla saattaa mennä kuulemma kymmeniä tuhansia strippibaareihin. Ku
      82
      3855
    3. Korona ei tartu julkkiksiin?

      Selittäkää mulle, miksi nimenomaan nää julkut ryntäävät nyt ulkomaille. Tuttavistani en tiedä ketään, joka nyt lähtisi matkoille. Ei edes työmatkalle
      Kotimaiset julkkisjuorut
      83
      3839
    4. Vastaamon potkut saanut toimitusjohtaja tiesi turva-aukosta 1,5 vuotta

      Tietoturvaskandaalissa rypevän Vastaamon toimitusjohtajalle potkut – yhtiön hallituksen mukaan pimitti tietomurtoa 1,5 vuotta: https://yle.fi/uutiset/
      Maailman menoa
      81
      2169