Kaadun lumeen. Hautaudun, mutta silti oloni on lämmin.
Katson taivaalle. Se on täynnä tähtiä, yhtä kirkkaita kuin sinä.
Oloni on levoton. Jotkut viisaat ovat kutsuneet sitä kaipuuksi.
Mitä minä oikeastaan täällä teen?
Mikä on suuntani? Ja määränpääni?
Oletko sinä se, joka opastaa minua?
On aika nousta, ei saa antaa periksi.
Seuraan sinua... kaipuutani.
Katson taivaalle. Se on täynnä tähtiä, yhtä kirkkaita kuin sinä.
Oloni on levoton. Jotkut viisaat ovat kutsuneet sitä kaipuuksi.
Mitä minä oikeastaan täällä teen?
Mikä on suuntani? Ja määränpääni?
Oletko sinä se, joka opastaa minua?
On aika nousta, ei saa antaa periksi.
Seuraan sinua... kaipuutani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et saa, et saa kulkea perässäni.
Käänny, ja mene toista teitä.
Et kuulu perääni, et saa olla varjoni.
Mitä sinä täällä teet?
En tiedä, luulet minun olevan vain kaipuusi,
väärin, olen myös kohtalosi.
Suuntasi on väärä, niinkuin kaikkien muidenkin,
Näet - olen myös todellisuus.
Määränpääsi on varjojen peitossa,
Aurinko paistaa sitten vasta kun on sen aika.
Olet oikeassa, on aika nuosta.
Älä jää siihen, mutta älä tule peräänikään.
Jos olet kiinni kohtalossasi,
kaipuussasi, todellisuudessasi,
kapua vierelleni, älä jää jälkeeni.
Minun polkuni ei ole kapea,
niinkuin ihmiskunnan.
Kuuntele mitä ympäristö sinulle sanoo
ja huomaat kuinka oikeassa olet
kun kävelet väärään suuntaan.
-Ristiriitaisuus.
Kirjoittanut, minä, n.s. kaipuusi.
(Jeah, minä se olen,
runo vain on kaipuusi silmin kirjoitettu,
omistettu sinulle, minun sanoin.)