Olen sinkkumies ja täälläkin (tai oikeastaan sättipuolella) nykyään sillä silmällä että jos se oikea vastaan tulee, niin eikun kohtaamaan, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka "oikeatäällä" olisi myös "oikeatodellisuudessa". Njoo, alunperin eksyin palstalle muista syistä, mutta siitä toisen kerran.
No eihän tuossa vielä ole keskusteluun kirjoittamisen aihetta, mutta miettimistä se aiheutti siinä mielessä mikä on oikea? minkälaista kumppania haet/hait aikanaan. Onko niin että erilaisuudet täydentävät toisiaan, vai pitääkö vastapuolen olla samanlainen kuin sinä henkisiltä ominaisuuksiltaan ja kenties fyysisiltäkin, vai olisiko niin että totuus löytyy jostain väliltä.
Toinen asia, arvelen että jokainen hakee aina itseään hieman parempaa kumppania tasollisesti, tyytyy suunnilleen samantasoiseen tai heikompaan. Arvelisin että naiset ovat tässä suhteessa vaativampia ja miehet tyytyvät helpommin vaatimattomampaan kumppaniin. Tuohan sinänsä tukee toinen toisiaan, tällöin naiset saavat hyvän kumppanin ja miehet tyytyy siihen mitä saa. Jos kumppani naisilla ei ole tasollisesti oikea, niin erohan siitä tulee yleensä. Toinen asia on tietysti tuo, miten kumppani muuttuu matkan varrella. Kestääkö rakkaus vasta ja myötämäet. Hmmm.. kaiken tuon seurauksena parhaat naiset siis jäävät vanhoiksi piioiksi?? jos ei sitten rima alene.
Eipä ole tainnut kukaan muu pohtia samaa?
No eihän tuossa vielä ole keskusteluun kirjoittamisen aihetta, mutta miettimistä se aiheutti siinä mielessä mikä on oikea? minkälaista kumppania haet/hait aikanaan. Onko niin että erilaisuudet täydentävät toisiaan, vai pitääkö vastapuolen olla samanlainen kuin sinä henkisiltä ominaisuuksiltaan ja kenties fyysisiltäkin, vai olisiko niin että totuus löytyy jostain väliltä.
Toinen asia, arvelen että jokainen hakee aina itseään hieman parempaa kumppania tasollisesti, tyytyy suunnilleen samantasoiseen tai heikompaan. Arvelisin että naiset ovat tässä suhteessa vaativampia ja miehet tyytyvät helpommin vaatimattomampaan kumppaniin. Tuohan sinänsä tukee toinen toisiaan, tällöin naiset saavat hyvän kumppanin ja miehet tyytyy siihen mitä saa. Jos kumppani naisilla ei ole tasollisesti oikea, niin erohan siitä tulee yleensä. Toinen asia on tietysti tuo, miten kumppani muuttuu matkan varrella. Kestääkö rakkaus vasta ja myötämäet. Hmmm.. kaiken tuon seurauksena parhaat naiset siis jäävät vanhoiksi piioiksi?? jos ei sitten rima alene.
Eipä ole tainnut kukaan muu pohtia samaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Millainen on tasollisesti parempi kumppani?
Millä kriteereillä ihmisiä jaat parempiin tai vaatimattomampiin?
varmaan monikin on pohtinut/pohtii. Itse olen tullut siihen tulokseen sen osalta, onko erilainen vai samanlainen kumppani parempi, että ehdottomasti samanlainen. Samanlaiset elämänarvot, samat suunnitelmat tulevaisuuden varalle, samanlaiset mielenkiinnon kohteet harrastusten yms. osalta, jne... Itse olen tälläisessa liitossa ja onnellisia ollaan. Tsemppiä sinullekkin!
asiaa pohtinut.
JOS minulle tulisi ko. tilanne eteen nyt, niin etsisin sellaista miestä, joka on lähinnä itseni kaltainen. Nyt minulla on sellainen kaveri, ollut monta vuotta. Häntä ennen jaksoin nipin napin hampaat irvessä toistakymmentä vuotta elää lähes täydellisen vastakohtani kanssa! Se oli yhtä kinaamista, oli sietämätöntä jakaa elämä niin fanaattisen mustavalkoisen ja liian vilkkaan ihmisen kanssa. Itse otan asiat aina niinkuin ne vastaan tulee, joskus jopa flegmaattisesti, mutta eipä ole tarvinnut katua, koska jotain hyvää on kaikessa ollut. Korjailen epäkohtia itsekseni, sen minkä tarve vaatii ja olen ollut henkilökohtaiseen elämääni tyytyväinen. Sen sijaan, kun jouduin väkisin ottamaan kantaa ja puuttumaan väkisin asioihin jotka minua ei olisi voineet vähempää kiinnostaa, olin tulla hulluksi.
Sanotaan että vastakohdat täydentää toisiaan, mutta enpä tiedä.
Tällä iällä luulisi jokaisen jo oppineenkin jotain toisen ihmisen persoonallisuuden kunnioittamisesta. Ei ole järkeä ruveta muokkaamaan kaveria itselle sopivaksi.
Nyt on tasainen hyvä elämä, ei olla liian kiinni toisissamme, mutta ajatukset ja periaatteet ja tavat on suunnilleen samanlaiset. Kummallakin kuitenkin oma harrastus. Samantasoinen koulutus, älykkyystaso, makumieltymykset, nautinnot jne. Silti ollaan pikkuisen erilaisia, ei vastakohtia kuitenkaan. Älyllisesti mielestäni pitää olla samalla tasolla.
Ovatko naiset vaativampia kuin miehet jne. liittyy näillä keskustelupalstoilla velloviin ikuisuuskysymyksiin miehistä ja naisista (paremmuuksista ja huonommuuksista)...ja ajattelin ensi olla kommentoimatta sitä, mutta yksi juttu: tosiaan, miksi edelleen olen vanhapiika, onko rima liian korkealla? Luulen että fokus vaan on ollut väärä, nimittäin tapasin miehen, joka ei ole 'minun tyyppiäni'. Tällainen etukäteen tyypittely on ehkä estänyt minua aikaisemmin tutustumasta kiinnostaviin miehiin. Olen pitänyt rimaa korkealla älykkyyden ja 'matalalla' ulkonäön suhteen.
Minusta on tärkeää kokea olevansa saman arvoinen. Jos molemmat ymmärtävät toistensa harrastuksia ja työtä sen verran että osaavat arvostaa sitä, ja esim. suoda toiselle harrastukseen käyttämän ajan se on suhdetta lujittavaa.
Älyllinen samantasoisuus on mielestäni oleellista. Samoin 'energiataso', jos toinen on pomppiva kumipallo ja toinen valuva räkä niin se saattaa olla molemmista yksinkertaisesti raivostuttavaa.
Uskalla satsata erilaiseen kumppaniin,elämä ei silloin tule niin yksitoikkoiseksi!
ollaan niin erilaisia että mennä viuhdotaan kumpikin erisuuntaan. Kokemus oli sekin.
Ei avioparin kaikea tarvitse tehdä aina yhdessä eikä edes olla samoista asioista kiinnostunutkaan kynhan vain kunnioitetaan toinen toistaan sinä henkilönä johon rakastuttiin eikä yritä muokata häntä oman mallinsa mukaiseksi!
muokatakkaan, kun löytyy sopiva kumppani; valmiiksi muokattu/muokkaantunut! :)
varmaan särmät hioutuvat kummastakin matkan varrella...Sen olen kuulut sanottavan, että poikalapsi "hakee" äitinsä kaltaista kaveria ja tyttölapsi isänsä..en tiedä, pitääkö paikkansa..kyllähän ne vastakohdatkin vetävät toisiaan, mutta kyllä se ihmisten samanarvoisuudessa piilee se "juju"..ja että harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ovat samat...ystävyys mielestäni vankka pohja lähteä rakentamaan muuta....tosin, voiko ystävillä olla seksiä?.....
Itselläni on haussa itsensä ja ne kaappiin piilotetut luurankonsa tunteva mies. Sellainen pystyy hyväksymään minutkin vikoineni ja heikkouksineni.
Ne paremmuudet on sitten sivuseikkoja. Mitä paremmuutta tarkoitit? Palkka, koulutus, älykkyys, sympaattisuus, ulkonäkö, tanssitaito, suku. Millekäs janalle ihmiset mielestäsi pitää laittaa?
Oiskohan se noiden kaikkien asioiden summa. Ensimmäinen asia joka tulee vastaan, on tietysti habitus, sitten älykkyys, varallisuus, seksuaalisuus, jne... vähemmän merkittäviä (tai kenelle on kenelle ei, esim. koulutus,suku,tanssitaito?!)
Emme ole kukaan täydellisiä, paitsi tietty tietyt naiset... , mutta he jäävätkin elämään kissojensa kanssa.
kysymys. Mielestäni tähän tasoeroon on aika hienovaraisesti piilotettuna kysymys vallasta. Kumpi ohjaa suhdetta, missä kaaappi seisoo, alistuvuus kysymykset jne...Suhteen rakentaminen lähtee kumminkin tasavertaisuuden pohjalta.
Milestäni suhde rakentuu paljolti ihmisen sisäisten ominaisuuksien pohjalle. Arvot samanlaiset ja sitoutunut toteuttamaan niitä, kyky kantaa toisen kuormaa, negatiivisen puolen hallitseminen toisen osalta, kyky antaa ja vastaan ottaa rakkautta, rehellisyys, osaa antaa anteeksi jne...
Tuossa luettelin jotain siitä, minkä varaan voisi luottamuksen asettaa ja uskonpa, että siltä pojalta myös rakkaus kukoistaisi.