Tälläistäkin tulee mietittyä,mikä on ystävä ,ystävyys.
Onko ystävä samanlainen kuin itse olet,siis miten ystäväksi tullaan ?
Mitä se vaatii ihmisiltä,luottamusta ,empatiaa ,kykyä elää toisen elämää läheisesti?
Onko ystävä hyväksyvä ,eli antaako hän sinun pitää mielipiteesi,vai yrittääkö muuttaa tapojasi?
Entä ero ystävän ja ystävyyden välillä,mitä se sitten on.?
Entäs kun ystävä ei olekkaan ystävä ?
Miten selviät?
Vielä ,
onko virtuaali maailmassa ystäviä,vai ollaanko
täällä vain ystävällisiä ?
Taisinpa tehdä sekavia kysymyksiä,mutta olisiko teillä jotain selventävää ,erittelyä,selvää jakaumaa asiaan.
Onko ystävä samanlainen kuin itse olet,siis miten ystäväksi tullaan ?
Mitä se vaatii ihmisiltä,luottamusta ,empatiaa ,kykyä elää toisen elämää läheisesti?
Onko ystävä hyväksyvä ,eli antaako hän sinun pitää mielipiteesi,vai yrittääkö muuttaa tapojasi?
Entä ero ystävän ja ystävyyden välillä,mitä se sitten on.?
Entäs kun ystävä ei olekkaan ystävä ?
Miten selviät?
Vielä ,
onko virtuaali maailmassa ystäviä,vai ollaanko
täällä vain ystävällisiä ?
Taisinpa tehdä sekavia kysymyksiä,mutta olisiko teillä jotain selventävää ,erittelyä,selvää jakaumaa asiaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eino Leino se näin runoili.
Ystäväpiirikin muuttuu iän karttuessa: työtoverit jäivät töihin ja ikätovereita näkyy tuontuostakin kehyksissä sanomalehdissä.
Uusia "ystäviä" ovat sentään nämä paperinuket eli pinnalliset nettiystävät!
Jos sukua ei oteta huomioon, lapsuudenystävät ja koulutoverit ovat läheisin viiteryhmä.
Ystävyys on luontevaa ja monimuotoista: yhteiset matkat esim. Viron kylpylöihin ja GC:n dyyneille ovat ne parhaimmat. Korttipelikin luistaa.
Solidaarisuus ilmenee postikortteina ja e-maileina.
Ystävyydessä on tärkeintä mielestäni luottamus, että voi luottaa toiseen täysin, niin ettei tämä väärinkäytä ja levitä luottamuksella kerrottuja asioita eteenpäin.
Alustuksesi on niin kattava, että mitäpä siihen sitten sanoisi.
Tuohon vielä kiinnitin huomioni, että saako ystävä yrittää muuttaa tapojasi. Visainen kysymys: ainakin kasvavalle polvelle, nuorelle ystävälle, tekisi mieli joskus kertoa, miten hän voisi hioa olemustaan edullisempaan suuntaan jossakin asiassa. Siinä tuleekin sitten vastaan ongelma, miten sanansa asettelisi, että voisi sen sanoa mahdollisimman hienotunteisesti ja siten, että ystävä tajuaisi, että tuo nyt ainakin yrittää minun parastani.
Jotkut eivät edes päästä ketään lähelleen, vaan torjuvat ystävät ja ystävyyden. He ovat itse tiensä valinneet ja ovat kai sitten siinä onnellisia.
Aika sekava vyyhti minun tarinani on ystävyydestä, mutta sen tiedän, että hyvät ystävät ovat tärkeitä ja että ystävyyssuhteita tulee hoitaa vastavuoroisesti.
vietin erään entisen työkaverini ja ystäväni kanssa.
Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin emme olleet tavanneet kahteen vuoteen muuten kuin puhelimessa puhuen ja s-postin välituksellä.
Eli emme olleet nähneet toisiamme kahteen vuoteen.
Omituisinta siinä on se kun meillä on välimatkaa kotiemme välillä vain noin viitisenkymmentä kilometriä.
Se ystävyys mikä välillemme aikinaan muodostui on kuitenkin kestänyt ja totesimme eilen, että harvoin voi puhua niin paljon ja kaikesta kuin ystävättäreni kanssa puhuimme eilen myöhään yöhön asti.
Erotessamme tänään vannoimme, että tapaamme jatkossa useimmin ja säännöllisesti.
Siinä 'vannoessamme' aloimme kumpikin nauraa kun totesimme, että se säännöllinen usein tapaaminen saattaa taas hyvinkin jäädä, mutta tiedämme, että meillä on toistemme ystävyys, mitä vuosienkaan erossa olo ei ole muuttanut.
Se on sitä sielujen sympatiaa, luottamusta ja kaikkea mitä ystävyys pitääkään sisällään.
Itsestäni on pakko sanoa, etten pidä kaikista ihmisistä ja jos joku väittää rakastavansa lähimmäisiään niinkuin itseään, niin pikkuisen kyllä epäilen.
Ystävällinenhän kuuluukin olla kaikille, mutta ystävä ei voi kaikkien kanssa olla...ei millään vaikka tahtoisikin.Eikä kyseessä ole välttämättä mikään vaikea ja hankala lähimmäinen. Ei vaan synkaa, ei millään. Siinä on varmaankin sitten kysymyksessä se henkilökemia.
Tuli tuossa mieleen,kun luin ellumarin ystävyydestä mieleeni oma jo lapsuudessa oluut ystävyys.
Lapsena 10 vuotiaina olimme naapureita ,yhteiset leikit ja kisailut,ystäviä silloin olimme.
Maailma sitten vieroitti ja kului 40 vuotta ennekuin ystäväni tuli käymään synnyinseuduillaan,etsi minut käsiinsä, ja yhteys tuntui heti,välittömyys tuli esiin.
Nyt olemme silloin tällöin kirjoitelleet ja ensi sunnuntaina hän tulee luokseni,menemme teatteriin ja odotan vierailua innolla.
Uskon että pohjalla on luja yhteinen tuntemus siitä ,että luottamus on niinkuin ystävillä on oltava.
Toinen tapaus,olin sairaalassa vuonna 52 ja tutustuin siellä vuotta vanhempaan neitoseen.
Kumpikaan emme olleet vielä naimisissa,ja kirjoittelimme sairaalasta päästyämme,sitten se loppui, minä menin naimisiin ja hän tahollaan.
Kului noin 25 vuotta,emme tieneet mitään toisistamme ,kunnes hän oli etsinyt tietoni ja kirjoitti minulle.
Nyt tätä kirjeenvaihtoa on ollut hyvinkin tiiviisti ,olemme käyneet toistemme luona ja yhteys jatkuu.
Tämän ystävän kanssa olen purkanut suruni ,iloni ja koskaan ei välillämme ole ollut kielteistä yhteydenottoa.
Tämänlainen ystävyys on pyytetön ,ymmärtäväinen ja hyväksyvä,olen hyvin kiitollinen hänen olemassa olostaan.
Kovin monta sydänystävää en omista ,ja eihän niitä monta tarvitakkaan,mutta ystävä/ystävät on mielestäni rikkaus ,joista en toivon mukaan joudu luopumaan milloinkaan.
Täällä missä elelen minulla on ystävä,hänelle ei tarvitse selitellä, tuiskahtelen ,suutahdan ,hän samoin,mutta asiat korjaantuvat ja ystävyys vahvistuu.
Täälläkin koen nämä tutuiksi tulleet virtuaaliystävät kovin tutuiksi ja läheisiksi.
Iloinen olen teistäkin , minun elämääni olette kaikki värittäneet.
uutta kahvipirttiä"toivontupaa" tonttipaikka on joskus tiukassa,SKILLAN varmaan hoitaa asiaa parhaillaan,ystävät odottavat...kynsiä purren:))...
halaan sinua )))))D
löytöeläintenpäivä!pienet ystävämme tarvitsevat meitä!menen käymään huomenna hoitolaan josta vartin sain,kuulostelen heidän tarpeita ja vien kahvipirttiläisten puolesta rahallisen lahjan,laitoin tämän otsikonalle asiani - mistä ystävän tuntee,- ....
virhe pujahti edelliseen, vertti koirani-ei-vartti-..vaikka-vartti-verttikin-kuulostaa hauskalta;))))
Minä olen myös menossa kissatalolle,siellä on löytö ja heitteille jätettyjä kissoja,jos löytyisi nellille hupulaisen apulainen.
Myös koiratarhalla menen käymään,pidämme kirpputori myyjäiset eläinten hyväksi.
ja ymmärtäväinen sydän Malla sinulla,toivon paljon asiakkaita sinne kirpputorille!vie terveisiä meiltä sinne!