Kumpi määrää, hinta vai kotimaisuus

Ei tehdä mitään muuta kuin tuotetaan ulkomaalaisille palveluita, tämä on suvakkiuden suurvalta.

Alkuperämaalla on harvemmin merkitystä minulle. Yritän arvioida tuotteen laatu/hinta suhteen.
Talvella suosin ehdottomasti espanjalaisia tomaatteja koska ne ovat tuntuvasti halvempia ja maukkaampia kuin talvella keinovalossa ja rutkan hukkalämmön ohessa kasvatetut kotimaiset.
Lähimarketin luumutomaatit ovat nyt halpoja ja kohtuullisen maukkaita verrattuina kotimaisiin.
Tosin viimeiseen kotimaiseen on jo aikaa mutta kasvatusolosuteiden älyttömyys sanelee jo valinnan.

On tosiaan aika vaikeaa "suosia kotimaista" eli työllistää suomalaisia,
koska Suomessa ei tehdä enää paljon mitään mitään,
mitä kauppareissuilla voisi ostaa.

Näinkö Suomi tyhjeni kulutustavaroitten valmistajista ?
Tehdäänkö lähes kaikki tavarat nykyään Aasian "hikipajoissa" ?

Vain kaksi kotimaista tuotetta kodissani tuli mieleen:
Korvassa oleva kuulolaitteeni ja kylpyhuoneen Sini-vessaharja,
joka onkin kätevin käytössäni olleista,
harja on puolipallon muotoinen, sillä pystyy puhdistamaan pöntön syvemmältä.
Täytynee riemuita tästä ainoasta kotimaisesta "innovaatiosta".
Myös moppi on Sini-tuotteen kotimainen, erittäin kätevä ja monipuolinen.
Vai saiko tuotemerkkejä sanoa ?
Eli saako suomalaista tuotetta kehua ?

Tuntuu erikoiselta havahtua huomaamaan, että slogan "Suosi suomalaista"
on menneitten talvien lumia.

Ostan yleensä hiemankin arvokkaammat ostokset netistä EU alueelta joten hinta on minulle tärkein tekijä. Saksasta ostaessa esimerkiksi rahti kotiin tuotuna on usein ilmanen tai max 5€ 35kg saakka, edes lnja-autolla ei oikein pääse nuihin hintoihin liikkumaan saati raahaamaan tavara kotio.

Myös hinnat ovat yleensä todella paljon halvempia saman merkkisissä ja mallisisssa tuotteissa, ja takuut pelaavat åaremmin, kuin Suomesta ostaessa, minun kokemuksella, pienillä tuloilla ei varaa sympatisoida yhteiskuntaa...

Kokonaisuus hinta edellä.

Köyhänä pienellä eläkkeellä toimeentulevana
hinta ratkasee ostokset,
katson kyllä laatuaki,
yleensä kauppiaat ostaa liikeisiinsä laaduksta, mutta edullista,
joten hinta on määräävässä asiassa,

Pienellä eläkkeellä on ajateltava tavaran tai materiaalin kestävyyttä,
pitkäikäisyyttä eli laatua ja hinta-laatusuhdetta, mutta joskus pettyy silti.
Saman merkin laatu on voitu laskea, (että voittoa tulisi enemmän)
vaikka päällisin puolin näyttää samalta.
Luulin (hölmö) ostavani samanlaiset saman valmistajan talvilenkkarit,
jotka minulla oli kestäneet aika kauan.
Uusista meni pohja poikki kahden kuukauden jälkeen.
Materiaali oli vaihdettu huonompaan.
Liike ei suostunut enää vaihtoon tai hyvitykseen.
Ei voi olla enää varma laadustakaan.

Lidlin vaatteet on muuten hyviä kestämään ja pysyvät hyvinä.
Hinta-laatusuhde on erinomainen.
Saksalainen ei huonoa huoli eikä osta.
Valikoima on tietysti rajallinen,
mutta ajattomat koti- ja kylävaatteet ovat kestäneet
kymmenenkin vuotta eikä hinta päätä huimaa.
Ei edes kiinnosta enää lähteä "ostoshelvetteihin",
vähälläkin pärjää ihan hyvin.

Hyvin suuri osa ostettavista "tavaroista" tulee jostakin "kiinasta" mutta elintarvikkeissa ykköskriteeri on laatu sitten hinta/laatu ja hyvin harvoin pelkkä hinta. Aina katson joka tapauksessa yksikköhinnan eli ns. kilohinnan. Ja jos en tiedä pakatun tavaran laatua (aiempi kokemus) niin hinta ratkaisee.

Mieluummin minä kannan Hugo Bossin kuin Valintatalon kassia.

Meikäläinen ostaa useimmiten hinnan perusteella. Ei tule ajatelluksi edes hinta-laatu-suhdetta. Lähtökohtana on se että jonkinlainen laatuhan tuotteilla pitää aina olla ja - vanhan rallin sanoja mukaillen - väliaikaista kaikki on vaan.

Suomalaista tulee ostetuksi, kun se on hinnaltaan kilpailukykyistä. Jos kaikki tekisivät sillä tavalla, kotimaisten tuotteiden olisi pakko tulla hinnaltaan kilpailukykyisemmiksi. Kun nykyään kehotetaan väen väkisin ostamaan suomalaista, niin ymmärrettävästi se edistää kotimaisten tuotteiden kallistumista. Sen seurauksena suomalaiset tuotteet eivät tee kauppaansa ulkomaillakaan.

Kirpputoreilta tulee kyllä ostetuksi niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin tuotteita.

Kyllä joka tapauksessa mieluummin kantaa Pierre Cardinin kuin Tokmannin kassia.

Supsutan muuten Chanel 5 korvan viereen.

Eihän sitä kissankusta kukaan muu käytäkään enää.

Kotimaisuus, sillä vältän sitä.

Yleensä hinta/laatusuhde ratkaisee. Ruuissa tietysti myös omat makutottumukset. Saksalainen ruoka kelpaa (Lidl ja S-ryhmä). Kelpaahan monelle myös saksalainen auto.
Vain maidon ja maitotuotteet ostan Valion valikoimasta vaikka vähän kalliimpaan hintaan, ihan vain periaatteen vuoksi. Valiolta määrättiin valtiolle 70 miljoonaa sakkoa, että ulkomaiset toimijat paremmin Suomessa pärjäisivät, ja nyt lisäksi vaativat 43 miljoonaa vahingonkorvausta siksi, että Valio pärjää paremmin.
S-ryhmän maitopurkeissa lukee isoilla kirjaimilla kotimainen. Itse aine voi olla kotimainen, mutta kaikki meijerit eivät täysin. Esim. Sipoon meijeri, entinen Ingman, taitaa olla täysin Arlan.
Valio on täysin suomalainen, osuuskuntien kautta maitotilayrittäjien omistama firma.
Minun puolestani saa ulkomainen yritys menestyä Suomessa, jos se onnistuu ilman sakkoja ja vahingonkorvauksia.

Ostan yleensä kotimaista. Hinta/laatu ero tulee olla huomattava ulkolaisen eduksi jos ulkolaisen valitsen.

Kun ostan harvoin uusia vaatteita on ne oltava hyvän laatuista ja ei mitään muodin hullutusta !-- Ne ajat oli joskus nuorena , kun täytyi saada joka tilistä . Mutta nyt jo olen tyhjentänyt vaatevaraston ihan minimiin --- varmasti joita myös käytän Hyvä ei tule vanhaksi ja maku vaatteissa on ollut jo vuosia se sama tutuksi tullut vaikka olisikin pikkusen kalliimpaa ,mutta sen otan mikä on hyvä ja kesää laadussa ! Ruokaa ostan aina parasta laatua makso mitämakso. Kun olen pikkuruokanen ja en heitä mitään hukkaan ei se tule kalliiksi -- Monet ostaa ruokaa ja heittää puolet pois . Asun ulkomailla ja täälä on kyllä suomlaista ruokakin kun menee Höö torin halliin saa vaikka mustaamakkaraakin !

U.M

Vaatteet, lukuun ottamatta alusvaatteita,sekä jalkineet hankin käytettyinä suurimmalta osin kirpputoreilta.
Ruokatavaraa ostan tarjouksista mahdollisimman paljon, muuten sieltä, mistä edullisimmin saan.

Valmistusmaalla ei ole missään tapauksessa väliä.

Olemme EU.n kansalaisia. En kuitenkaan ole luopunut kansallisesta identiteetistäni vaan pyrin säilyttämään itsemääräämisoikeuteni. Ostan kotimaista jos se on mahdollista. Espanjalaisia hedelmiä ja vihanneksia poikotoin niiden huonon maineen vuoksi.

Tähän listaan voisin laittaa, että lopetin kotimaisen kasvihuonekurkun (pitkän) syömisen noin vuosi sitten. Syy oli se, että niiden maku oli muuttunut pahaksi. En osta myöskään espanjalaisia, vaan olen ilman.

Espanjalaiset tomaatit kasvavat pressujen alla, kastellaan likavedellä, ne lähetetään raakana muualle kypsymään.
Lidlillä on yksi makoisa tomaattilaji, muita en syö kotimaassa. Se on EU-alueella kasvatettu, etiketissä ei kerrota missä.
Sitä myydään puolen kilon pakkauksessa. Se on minitomaattia vähän tuplasti isompaa pyöreää
terttutomaattia.
Usein siinä lukee cherrytomato eli kirsikkatomaatti,
siitä tomaatin varresta missä ne tomaatit on kiinni lähtee ihana yrttimäinen tuoksu,
basilika tms.
Jos haluaa kotona pilata tomaatin, laittaa sen jääkaappiin.
Maku lähtee varmasti.
En koskaan laita.

Suomalainen tomaatti ei mielestäni maistu millekään, siinä on vain paksu kova mauton kuori, vesilitku sisällä ja se on hapan.

Parhaat tomaateissa on "lihainen" malto, ne ovat makeita, auringossa kypsytettyjä.
Ne olen syönyt suoraan naapurin puutarhasta ulkomailla.

Jos meinaat hedelmiä syödä ei kotimaisia juurikaan ole, marjoista valitsen kotimaiset, siis pakasteista. Vihannekset, tuoreet ja pakaste kotim. Valion turkkilainen luomujugurtti, sitä ostan.
Sokeroituna jugurtteja harvemmin, piimää piimää...maitoa en juo juurikaan mutta kehittelen puuroja..en syö ollenkaan perunaa, (no, vain hyvin harvoin) vaan juureksia ja bataattia. Niin vähän menee rahaa ruokaan etten juurikaan hintaa ajattele. Leipää myös melko vähän, siis en mussuttele kerrosvoileipiä vähänväliä. Ehkä kerran viikossa syön leipää keiton kanssa. Kalaa on kaapissani kestona, lohi, kraavattuna paistettuna keitettynä, miten milloinkin. Kaikki kala kelpaa, en syö lihaa mutta joskus kanaa. Minä syön hyvin hyvin terveellisesti! Heh! 😏

Viatan sivullinen, kuulostat minulta !
Kalaa, kalaa ja graavilohi herkkua !
Itse graavaan tietysti.
Mielellään ostaisin tuoretta kalaa tiskiltä,
mutta ei kukkaro kestä muita kuin silakkaa ja muikkua.
Kuha, ahven on järkyttävän kallista.
Pakastesei kelpaa oikein hyvin kalakeittoon.
Myös tykkään virolaisista "savusproteista"
ja "kiluista", maustetuista kilohaileista
ruisleivän päällä sipulin ja munan kanssa.
Aahh, miten hyviä !

En oikeastaan ajattele aina onko kotimaista vai ei,
syön sitä mistä tykkään.

Ruoka on makunautinto.
Elämä on nauttimista varten.

Kalaa meilläkin syödään monta kertaa viikossa, kanaa myös, harvoin punaista lihaa, hirveä on kyllä pakkasessa. Myös kasvispäiviä pidetään, hyvin pärjää kun nappaa vaikka manteleita kourallisen . Kotimainen silakka on fileinäkin edullista ja tasalaatuista , muikku joskus kärsii kuljetuksista perkaamattomana, mutta jos saa napakoita muikkuja, niitä aina ostetaan. Madetta odottelen kauppoihin, siitä sesonkiherkusta olen valmis maksamaan enemmänkin. Siikaa saa joskus kokonaisena noin kahdellakympillä, noin kilon painoisesta saa kahdelle keiton, paistettavaksi ja graavattavaksi. Myös valtameren kalassa on hyviä mineraaleja ja rasvoja, tuore valkolihainen turska yksi suosikki , varsinkin leivitettynä öljyssä paistettuna tai kirkasliemisessä kalakeitossa. Norjan lohta on melkein aina tarjouksessa, siitäkin saa monenlaista, viimeksi laitoin kokonaisen ison fileen uuniin kerman , purjon ja tillin kera, oli kaksi ruokavierasta sitä jakamassa.

Oman puutarhan talviomenia riittää hyvänä vuonna yli joulun, koko ajan on myös tuontihedelmiä vadilla, nyt persimoneja, banaaneja ja sitruksia. Juurekset ovat kotimaisia, samoin vilja- ja maitotuotteet, ei kai niissä hintaeroja juuri ulkomaisiin verrattuna huomattavasti olisikaan. Pakasteessa on jokapäiväiseen käyttöön omia luomuna viljeltyjä ja metsämarjoja marjoja koko vuoden, en uskaltaisi tuontimarjoja edes ostaa . Ostan vain kotimaisia salaatteja, kurkkuja ja tomaatteja, ovathan ne kalliimpia kuin tuodut, mutta uskon puhtaampaan viljelyyn. Oman kasvihuoneen tomaatit eivät aina ehdi kypsyä, mutta otan vihreinä loput, ja kyllä ne ihan hyviksi kypsyvät sisällä, käytän vaikka ratatouilleen, jos ovat kalpeita tai nahistuvat. Olen käyttänyt melko paljon avokadoa, mutta viime aikoina on julkaistu tietoja sen huonoista ympäristövaikutuksista. Sen viljely kuluttaa valtavasti vettä muutenkin vesipulasta kärsivissä maissa, kuten Perussa ja Israelissa ja metsiä kaadetaan sen viljelyn tieltä. Toisaalta siitä saadaan vientituloja, asia ei ole yksiselitteinen. Ostan luomukahvia, vaikka olisi kalliimpaa, se on kuitenkin marginaalituote ruokavaliossa.

Koetan siis valita hinta-laatusuhteeltaan järkeviä tuotteita, maku ja terveellisyys edellä, eettisyyttäkin pyrin ajattelemaan. Luotan matkoilla paikalliseen ruokaan, miksen voisi luotettavia tuontiruoka-aineita ostaa Suomessakin, varsinkin jos ei vastaavaa tuotetta kasvateta kotimaassa.

Eilen keitin lohikeiton, sitä syön tänään ja vielä huomennakin. Hurjan hyvää tuli, hieman kermaa liemeen. Tänäaamuna keitin punaherukoista ja mustikan jämistä notkean keiton aamupuurojen kanssa, en laittanut siihen sokeria vaan vasta syödessä notkeaa hunajaa maun mukaan.
Pyrin mahdollisimman vähäiseen valkoisen sokerin käyttöön.
Ennen söin myös riistaa kun kaverin kanssa käytiin metsällä, ne ajat on ohi!
Kaikki loppuu aikanaan, vaan ei herramme armo taivaassa!🧡

Meijän huushollissa ostetaan mistä tykätään, tuli sitten vaikka Vinku-Intiasta tai lähemmältä :)

Kotimaisuus niiin pitkälle kuin mahdollista.

Minä periaatteessa tuen kyllä kehitysmaiden maataloutta ja ostan kaukaakin tuotuja elintarvikkeita, mutta nyt boikotoin brasilialaisia maataloustuotteita, jotka ovat läpimyrkyllisiä.
https://www.dn.se/ekonomi/brasiliens-ambassad-ber-svensk-matkedja-att-upphora-med-bojkott/

alotukseen:

molemmat
hinta ja laatu,
ostan jos on edullinen ja laatu kohdallaan,

kalliita tuotteita ei koskaan osta, koska on vähän rahaa,
työ-eläkkeet maailman pienimipä suomessa, EU:n muissa maissa on eläkkeet suurempia kuin suomessa,
siitä on annettu huomautus suomelle,
Sipilä ja Orpo kehtasi leika vain pieniä eläkkeitä,
ittelleen ne nosti satoja jopa tuhansia euroja omaa palkkaansa,
ku köyhiä ovat heh,

Vaatteet meikäläinen hankkii pääosin kirpputoreilta. Saa merkkituotteitakin edullisesti.
Päivittäistuotteita hankin jonkin verran tarjousten perusteella.
Kestohyödykkeitä,kuten elektroniikkaa, hankin vain tarjousten pohjalta.

En yleensä katso alkuperämaata vaan päätös perustuu omaan tarpeeseen ja laatu / hinta suhteeseen.

En yleensä katso alkuperämaata vaan päätös perustuu omaan tarpeeseen ja laatu / hinta suhteeseen.

Minä valitsen kyllä jonkun verran alkuperämaan mukaan myös, jos se tieto on saatavilla. Pienenpieni rasisti minussakin piilee ja epäilen esim Itä-Euroopan ja Baltian alueelta tuotujen hedelmien ja vihannesten olevan vähemmän puhtaita ja terveellisiä...en osta puolalaisia enkä liettualaisia tuotteita enkä karjalan koivikkoja klapeina Venäjältä tuotuna. Hinta ei ratkaise aina.