Löysin puolisoni hirttäytyneenä - tarina sinulle, joka suunnittelet itsemurhaa

SurunTie

Oli kaunis kesä. Elämä oli täynnä odotuksia ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Koimme, että olimme etsineet toisiamme koko elämämme ja niin onnellisia toisistamme. Olimme alle nelikymppisiä ja meillä oli lapsia edellisistä liitoista. Oli kuitenkin elämää varjostavia asioita. Molemmilla meistä oli taustalla raskaita elämänvaiheita, erot aiemmista liitoista ja miehelläni lapsuudenkokemuksena vieraannuttaminen. Mieheni ei saanut olla isänsä kanssa niin paljon kuin olisi halunnut. Tämä kaikki vaikutti siihen, että mieheni itsetunto jäi kovin heikoksi.

Rakkaani sanoi minulle muutamaan otteeseen, että oli miettinyt itsemurhaa. Toisaalta hän sanoi, että ajatus itemurhasta liittyi vain "lepoon pääsemiseen". Keskustelimme hänen kanssaan paljon asioista. Hän oli luvannut hankkia itselleen terapeutin, jonka kanssa hän kävisi aiempaa elämää läpi ja aikoi oppia tutustumaan itseensä paremmin.

Eräänä kauniina kesäisenä iltana tulin kotiin. Ihmettelin kotiin tullessani sitä, miksi ulko-ovi oli auki. Sisälle tultuani näin mieheni roikkumassa köydestä. Siinä lyhyessä hetkessä elämäni rikkoutui miljooniksi sirpaleiksi. Huusin EEIIII, EI NÄIN...EI EI EI.. ja juoksin hakemaan keittiöstä jotain millä saisin kuormaliinan poikki... katkaisin köyden ja pyrin laskemaan mieheni varovasti lattialle, mutta hänen kuollut, hieman jo viilennyt ruumiinsa rojahti lattialle päälleni. Aloin elvyttää häntä, vaikka näin hänen olevan kuollut. En kuitenkaan voinut "luovuttaa häntä kuolemalle" vaan minun oli yritettävä saada hänet henkiin. Aloitin paineluelvytyksen. Elvytin häntä niin kauan että voimani olivat loppu. Painelun voimasta kylkiluitakin murtui. Puhalluselvytystä en voinut tehdä, sillä mieheni kieli roikkui suupielestä turvonneena ja sinisenä. Hänen silmänsä olivat puoliksi auki. Lopulta soitin kotiimme apua. Mieheni laitettiin lopulta ruumispussiin ja nostettiin ruumiskärryihin. Silitin hänen hiuksiaan ja sanoin ruumisauton kuljettajalle ettei veisi vielä miestäni pois. Lopulta minun oli sanottava miehelleni hyvästit. Viranomaiset lähtivät ja jäin kotiin. Tästä alkoi äärimmäinen psyykkisen kivun pitkä, raskas taival.

Tästä on kulunut nyt puoli vuotta. En ole työkykyinen, sillä kärsin traumaattisista stressioireista. Näen painajaisia, joiden seurauksena olen äärimmäisen ahdistunut. Haudalla käyminen on saattanut minut dissosiaatiotilaan, jolloin mieleni pakenee todellisuudesta toisaalle. Minun oli muutettava lapset pois kotitalosta, sillä en uskaltanut olla talossa enää pimeällä yksin. Järjestin hautajaiset ja puin mieheni arkkuun. Laitoin sydänkorun hänen kaulaansa merkkinä raukkaudestani. Elin useita kuukausia sumussa. Kuntoilin armottomasti ja tein remonttia. En kyennyt olemaan hetkeäkään paikallani, sillä silloin minut valtasi armoton ahdistus. Öisin näen edelleen painajaisia, joissa näen mieheni roikkumassa hirressä, hänen puhuvan minulle kuolleena tai muuta aivan kamalaa. Aamuisin olen hiestä märkä ja alan herättyäni itkeä, sillä todellisuus on painajaisiakin pahempi. Joskus pelkään nukkumaan menoa näiden painajaisten takia. Olen hirvittävän yksin. Minulla on aivan hirvittävä ikävä miestäni. Joku sanoi hautajaisten jälkeen, että nyt vain pitää hiljalleen palata arkeen. Mietin, mikä on se arki. Mieheni kuului jokaiseen päivääni, aamuihin ja iltoihin. Minulla ei ole enää sitä tuttua arkea. Minun on rakennettava koko elämäni uudestaan. Koottava se pienistä palasista. Usein aamulla mietin miten jaksan iltaan saakka. Yritän selvitä huonoina päivinä vain tunnin kerrallaan.

Mieheni kuoleman jälkeisinä päivinä olin suunnitellut oman itsemurhani ja olin valmistellut kaiken sitä varten. Siksi, etten kestänyt sitä hirvittävää surua. Olin hankkinut lapsille hoitajat ja lähtenyt kotoa. Sitten lapseni kaksi lausetta pelastivat minut aikeiltani. Pieni lapseni sanoi lohduttomasti "äiti, tule kotiin. Minulla on sinua ikävä". Minä havahduin tuona hetkenä aikeistani. Tämän jälkeen en ole enää edes harkinnut itsemurhaa. Olen ajatellut, että minun on tarvottava tämän psyykkisen kivun läpi. Minun on tehtävä se ensisijaisesti lasteni takia. Mieheni teko ei ollut oikein. Hänellä ei olisi ollut oikeutta tehdä itsemurhaa ja jättää minua ja lapsia kokemaan tällaista. Olen välillä hänelle hirvittävän vihainen. Tiedän, että olisimme saaneet vaikeudet selvitettyä ajan kanssa.

Lapsuudella on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille aikuisuudessa. Vieraannuttaminen luo ihmiselle erittäin hauraan itsetunnon ja näen, että mieheni tapauksessa suuri syy tälle tragedialle oli tuo. Mieheni yritti miellyttää elämässään kaikkia ja lopulta uupui siihen, ettei osannut sanoa kenellekään "ei". Yritin auttaa häntä, mutta ennen asioiden läpikäyntiä hän päätyi ahdingossaan ja "pimeänä hetkenään" tähän.

Sinä, joka suunnittelet itsemurhaa: Älä jätä läheisiäsi kokemaan tällaista. Sinä olet arvokas virheistäsi huolimatta ja sinua rakastetaan. Onni löytyy pienistä arkisista asioista, ei vallasta tai menestyksestä. Hae apua itsellesi rakkaimpiesi tähden.

10

1112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pohtija_

      Otan osaa. Mieheni kuoli luonnollisesti, mutta mietin koko ajan itsemurhaa. Kirjoituksesi oli hyvä. Toivottavasti tähän asti ollut ainoa vastaus poistetaan. Pyysin sitä.

    • Dollareina

      Ameriikassa muistavat ottaa aina kunnon vakuutuksen puolisolleen, ennen kuolemaa?

      • Mutta tuollaisessa tapauksessa ajetaan rekka-auton kanssa 'onnettomuus'.


      • Anonyymi

        sen takia juuri,korvausten takia kun se on se "tuntemattomasta syystä."henkilöauto ajautui päin vastaan tulevaa rekkaa-ei aina itsemurha!


    • Sokeanorsu

      Aika pöhkö tarina. Tarinana epätosi, joka paistaa kauas ja kaunokirjallisuutena surkea. Jos haluaa uskotella jotain, niin asiavirheet olisi hyvä karsia pois.
      Mikähän on tämän tarkoitus?

      • Anonyymi

        Samaa mieltä.

        Naisen olisi pitänyt olla aika nopea, kun irrotettuaan painavan miehenruumiin hirttoköydestä ehtii vielä heittäytyä sen alle! :D

        Joku teini satuilee. On ollut muitakin kirjoituksia, mm. yksin huoneeseensa suljetusta kuolemaisillaan olevasta nuoresta naisesta.


      • Anonyymi

        Ei ole ollut muutoin mahdollista että mies on kaatunut eteenpäin irroitettaessa,ja temmannut naisen mukanaa.Tai nainen on ollut miehen alapuolella ja jäänyt alle.


    • Anonyymi

      Saman kokenut. Voitko ap laittaa s-postisi, kärsin aivan samoista oireista. PTSD

    • Anonyymi

      Mieheni kuolemasta on kulunut nyt kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi oli kaikista vaikein, elin usein vain tunnin kerrallaan, yritin vain selvitä. Sen jälkeen elämääni alkoi tulla myös valoa, mutta kärsin edelleen vaikeasta postraumaattisesta stressihäiriöstä, mm ahdistuneisuus, painajaiset, eristäytyminen sosiaalisista suhteista, työkyvyttömyys. Elämä ei ole ollut helppoa. Viimeinen puoli vuotta kaikki on kuitenkin näyttäytynyt aiempaa valoisampana.

      Elämänarvoni menivät itsemurhan jälkeen täysin uusiksi. Tavoitteet mm työelämästä jäivät ja tärkeimmäksi tavoitteekseni muodostui hyvänä äitinä oleminen lapsilleni. Siihen olen keskittänyt energiani. Liikunta on auttanut ahdistukseen, samoin lukeminen ja muut harrastukseni.

      Olen edelleen jollain tapaa hukassa oman elämäni suhteen. Mikään ei ole ollut itsemurhan jälkeen enää ennallaan. Perusturvallisuudentunteeni järkkyi pahasti ja elin pitkään pimeydessä purkaen tuskaani asioihin, joita en ennen itsemurhaa ollut tehnyt. Jollain tapaa mieheni hirttäytyneenä löytäminen muutti persoonallisuuttani. Olen etsinyt itseäni nyt kolme vuotta ja tunnen edelleen olevani jotenkin hukassa oman elämäni kanssa. Pelkään etten ole enää koskaan sama ihminen kuin aiemmin.

    • Anonyymi

      Olipas surkee tarina. Kerronnallisesti ontuva ja muutenkin sekava. Täynnä epäjohdonmukaisuuksia.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3400
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2902
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      25
      2770
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2668
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      22
      2574
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2385
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      222
      1909
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1797
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      39
      1699
    10. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      153
      1552
    Aihe