Huostaanotetut lapset ja nuoret

Heips! Oisko täällä ketään huostaanotettuja lapsia/nuoria tai aikuisia, jotka on huostaanotettu lapsena/nuorena? Olen itse 17-vuotias huostaanotettu nuori. Muutin perhekotiin 5-vuotiaana ja tähän astinen elämäni on ollut melkoisen kivikkoista. Mulla on todettu paniikkihäiriö, sairastin masennusta yläasteella ja näiden lisäksi vaivaa suuri luottamuspula ihmisiin ja elämään, vaikeus yhdistää useita tunteita samaa asiaa kohtaan ja olen todella pidättäytyväinen. Syyllistän itseäni kaikesta ja koen etten saa olla onnellinen. Ajattelen, että joku muu kärsii onnestani. Tämä voi johtua siitä, että äitini kielsi aikoinaan pitämästä nykyisiä sijaisvanhempiani vanhempinani. Itse olin todella innoissani uudesta perheestäni, mutta innostus laski kun äitini sen käytännössä kielsi. Sittemmin äitini kuoli. Isäni on alkoholisti/on ollut ja hän käyttäytyi hyvin väkivaltaisesti äitiäni kohtaan kun vielä asuin kotona. En halua tavata isääni. Ennen perhekotiin muuttamista asuin vuoden lastenkodissa ja sitä ennen hetken turvakodissa.

Käyn nyt kahdeksatta vuotta psykoterapiassa (jos laskin oikein), jossa käsittelen varhaislapsuuden traumoja ja pyrin saamaan ratkaisuja psyykkisiin vaikeuksiini.

Onko teillä kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai ongelmia kuin minulla/minkälaisia kokemuksia teillä on huostaanotettuna elämisestä? Ja sijotetut aikuiset, miten olette nyt pärjänneet elämässä? Mun elämä on alkanut menemään nyt parempaan suuntaan ja olen kokenut onnenhetkiä aloitettuani seurustelusuhteen, mutta silti monesti tuntuu ettei sitä valoa tunnelinpäässä olekaan.