Ollaan seurusteltu mieheni kanssa jo 7 vuotta, kihloissa ollaan oltu melkein saman verran. Mulla on ollut vauvakuume jo monta vuotta, mutta mies ei halua lasta nyt, sanoo vaan että sitten joskus mutta tuntuu että se ei haluis ollenkaan. Tää on niin masentavaa, itken ja mietin pitäsikö vaihtaa miestä. En jaksa enää odottaa. Muita kohtalontovereita, vinkkejä?
VAUVAKUUMETTA!
äidiksi haluava
5789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidan olla samassa tilanteessa kuin sinä. Haluaisin lapsen, mutta mies ei vielä halua. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta. Välillä niin suututtaa kun haluaisi jo alkaa yrittämään sitä lasta, mutta mies ei ole vielä näyttänyt vihreätä valoa. Sanoo koko ajan että parin vuoden kuluttua sitten. Mutta en millään jaksaisi odottaa enää paria vuotta. En todellakaan osaa sanoa mikä avuksi. Kaipa se on vain kestettävä. En usko että miehen vaihto tässä tilanteessa auttaa.
Sama tilanne! Minä haluaisin niin kovasti lasta, mutta mieheni sanoo, että kunhan taloudellinen tilanne on parempi. Olen 26.v ja mieheni 27.v. Nykyään kun puhutaa lapsettomuudesta niin paljon, minua alkaa pelottamaan vaan enemmän mitä vanhemmaksi tulen.
Hedelmällisyyshän vähenee jatkuvasti iän noustessa ja se pelottaa. Mitä kauemmin odotetaan, sitä epätodennäköisemmin lapsia saa. Onko pelkoni turhaa?
Mitenhän miehen saisi ymmärtämään tätä pelkoani ja haluamaan lasta yhtä paljon kuin minäkin.
Kohtalotoverini, ymmärrän teitä kaikkia täysin. Tämä on niin piinallista aikaa!!!
Yhessä 5vuotta ja naimisissa reilu 3v. Kamala vauvakuume ja mies ei vielä ole "valmis" isäksi.. Väillä ihan itkettää ja suoraan sanottuna sattuu!! Ei sitä voi mies ymmärtää. *huokaus* kokoajan elätän pientä toivon kipinää että jos kohta onnistui menemään "painostus" läpi. Jotenkin tuntuu että mies pelkää että kun ehkäsynjättää pois niin vauva on seuraavanpäivänä oven takana!
Entä jos onkin jotain vikaa eikä sitä noin vain tulekaan raskaaksi?!
Pelottava ajatus.
Haluaisin kovasti yrittää ymmärtää miestäni. Hänen oma lapsuutensa ei ole ollut mikään paras mahdollinen niin että sitten omilleen haluaisi tarjota enemmän joka sitten taas edellyttää että on koulutus, työ yms.
Yksi ilta tuossa itkin kun rupesin miettimään että jos hän yhtäkkiä ilmoittaisikin että ei haluakaan lapsia (vaikka koko ajan sanoo että haluaa mutta ei nyt) niin riittäisikö minun rakkauteni?? Luulisin että ei. Haluan niin kovasti äidiksi. Ja jos mieheni minulta sen unelman riistäisi... *huokaus* Mies kuitenkin minua lohdutti että jos ei neljän vuoden päästä ole mitään tapahtunut, saan jättää pillerit pois ilman lupaa! Tosi lohduttavaa!!! Sehän on IKUISUUS! En kyllä niin kauaa oota! :P
Kiitos viestistä, löytyy näköjään näitä kohtalotovereita. Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tekstisi. Mä ihastelen joka vauvaa jonka nään, mies ei noteraa mitenkään. Ja kun kaverit saa lapsia niin mun pitäs olla onnellinen niiden puolesta mut mä vaan itken. Muakin pelottaa että mitä jos lapsia ei enää vanhempana tulekkaan. Ja mustakin tuntuu että mies luulee että se vauva on hetkessä tehty. (minä 23, mies 24)
tässä kun lueskelin teidän muiden kirjoittamia asioita, tuli melkein itku silmään. Suuren suurta vauvakuumetta oden minäkin, mieheni on sentään sen verran myöntynyt että sovimme että syön toukokuuhun asti pillereitä, eli muutaman kuukauden. Sekin tuntuu tuskastuttavalta odottaa, miksi ei nyt??? Tämä vauvakuume on aiheuttanut myös sellaisen reaktion, että minultaon hävinnyt tyystin motivaatio syödä pillereitä, ja melkein väki pakoin niitä joka päivä popsin... sekavaa mutta jollakin tavoin sitä täytyy itseään purkaa. mieheni myöskin sanoi tossa muutama päivä sitten, että hän joskuks tahtoisi kanssani vauvoista puhua mutta se ei kuulemma onnistu kun innostun aina liikaa... harmittaa niin kovasti, mutta kun kuume on päässyt turhan korkeaksi...