palstalla kirjoittamisessa? Millaisia kirjoituksia luet mielelläsi?
Mikä on mieleistä
Anna Emilia
7801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jotka lisäävät ymmärtämistä, selvittävät enemmän kuin tuomitsevat. Sellaiset joista voi oppia jotain ihmissuhdeasioita, vaikkapa "rajariidat", missä omat oikeudet loppuvat ja toisen alkavat.
Tavallista ihmispuhetta luen mielelläni. Ihmispuhe edistää ihmisyyttä ja näyttää myös ne vaarat, joita on syytä karttaa.
Luen mielelläni ihmisten omia mielipiteitä, sellaisia mielipiteitä, joiden merkityksen ainakin kirjoittaja itse ymmärtää.
Tuolta jostain alempaa, jossa vahvoin mielipitein kirjoitit noista menneistä sodista.
Ymmärsitkö tosiaankin omia mainintojasi, joita et ole itse kokenut, oliko ne sellaisia melenkiintoisia luettavia?
nekin ovat mitä olen kuullut ihmisiltä. Ja kun ensin kuulee tarinoita, niitä tulee vertailtua lukemaansa, joka sekin on kokemus.
Vahvuudesta en osaa sanoa mitään, se vain on minun tapani kirjoittaa. Ja onhan ne sinutkin innoittaneet kirjoittamaan.
Kirjoitan tässä samalla my.mm.eli -nimimerkille: Etsiskeltyäni googlella Heikki Hietamiestä, löysin asiaa Huhtiniemen teloituksista. Koska täälläkin oli äskettäin keskustelua sodasta ja siitä mihin uskoa, lisäsin sinne vielä yhden kirjoitukseni, vaikka ketju jäikin kakkossivulle.
Muutamaan päivään en ole ehtinyt saiteille, ja olipa vähällä, ettei tiedoksiantosi Anna E. jäänyt huomaamatta!
Kävin katsomassa kirjoituksen sieltä kakkossivulta.
Ihmettelen syytä miksi nostaa ko. Huhtiniemen teloitusasia esille. Aikaisemmin käymämme keskustelun sisältöön tämän asian liittää kovin ohut säie.
No, olen kuullut ja lukenutkin jotain myös tästä, Lappeenrannan seudulla melkoisen kuuma keskustelunaihe, (jokin aika sitten oli TV:ssäkin esillä) ja ehkä osaisin mielipiteeni esiintuoda tarvittaessa. En kuitenkaan jo kauas taakse jääneelle sivulle ryhdy kirjoittelemaan.
Jos Anna pidät tarpeellisena niin aloita uusi keskustelu aiheesta. Ja kerro motiivisi, miksi tästä olisi keskusteltava täällä. Katson sitten antaako aihetta keskusteluun. Lupaan vastata, ainakin muutaman päivän viiveellä, jos en ihan heti ehdi.
kerkiä joka päivä käymään täällä, joten ymmärrän oikein hyvin toistenkin kiireitä.
Kun keskustelussamme otimme esille sotaan johtaneita syitä ja muuta propakandaa, mielestäni säie ei ole niinkään ohut. Sotatapahtumissa en niinkään ole kiinnostunut ruumiiden määrästä, en etenemisistä, enkä ihaile sotasankareita, vaikka merkitseviähän nekin ovat.
Minä haluan tietää millaiset arvot ja moraali milläkin puolella oli, mistä motiiveista käsin lähdettiin sotaan, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee ja mistä syystä omia ammuttiin ja miksi salattiin omien ampuminen.
Eniten minua kiinnostaa kuinka paljon nykyään tehdään salaa -ties mitä.
olin ajatellut keskittyä vastaamaan tänään, mutta kun luin noita palstan kirjoituksia...
Kaikenmoista spekulointia...
Piti taas käyttää vähäinen aikani toisaalle.
Ja onnistuin vielä hukkaamaan "taivaan tuulin" yhden kirjoitukseni ihan omasta "mokasta" johtuen. Enkä nyt jaksa sitäkään uudelleen kirjoittaa. En ole mikään expertti koneen käytössä, ja voin sen ihan rehellisesti tunnustaa. Mutta kun jotain olen oppinut esim. tekniikasta niin olen yhä niin "naivi", että yritän jakaa sitä vähäistäkin tietoani kaikille "yhteiseksi iloksi" ja siitä sitten "ottavat nokkiinsa". Pienistä en piittaa, mutta minäkin masennun kun oikein joukolla masennetaan!
Tulee mieleen, että anti olla.
Jos sinulle sopii, niin palataan asiaan myöhemmin. Ehkä! Sisäänsavuavassa saunassa en viihdy! Et sillee.
Äitini käytti usein sanontaa “huhulla on kantavat siivet”. Näin sanoisin minäkin sotakesänä 1944 Lappeenrannan Huhtiniemen teloituksista, siis väitetyistä teloituksista. Huhu on kantanut 60 vuoden päähän. Tosiaan, kantavat siivet! En väitä, etteikö teloituksia olisi siellä tapahtunut Ehkä onkin, mutta en usko, että 200 tai jopa 600 niin kuin jotkut ovat väittäneet. Mutta on hyvä, että joukkohautahuhua ryhdytään selvittämään kaivauksin ensi kesänä. On arvioitu 12.000 suomalaissotilaan karanneen rintamalta kesä-elokuun aikana (josta ¾ kesäkuussa). Viipurin “onnettomien taisteluiden” ja rintamalinjan murtumisen jälkeen sotapoliisit pidättivät 29000 metsissä harhailevaa miestä joukko-osastoistaan eksyneinä. Se oli kolmasosa Kannaksen rintaman miesvahvuudesta. Onneksemme heistä melkein kaikki palasivat puhuttelun jälkeen takaisin “sotamiehen töihin”.
Mutta ei pidä unohtaa, että sodassa on sotaväen lait. Sen seikan jättivät kertomatta tv2:n toimittajatkin tammikuisessa ohjelmassaan, jossa esiin nostivat ko. joukkohautahuhut.
Päämaja halusi koventaa sotaväen rikoslakia niin, että karkaamisesta voisi saada kuolemantuomion. Eduskunta hyväksyi lakiluonnoksen pikavauhtia 4. heinäkuuta. Pakoilija tuli panna syytteeseen aina, jos kyseessä oli uusittu karkaaminen tai sotapelkuruus. (Inhottava sana, kai kaikki siellä pelkäsivät. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta sota on sotamiehen työ, likainen ja kurja kaikin tavoin, eikä lainkaan vapaaehtoinen!) Haluan uskoa, että lähes kaikki saivat vankilatuomion ja vapautettiin sodan päätyttyä.
Emme edes osaa kuvitella millaista siellä oli olla “lyijysateessa”, tykkien ja pommikoneiden kylväessä kuolemaa. Varmaan kaikki olisivat halunneet sieltä pois. Jos käpykaartiin lähteneitä olisi vain paijailtu silkkihanskoin niin kuinkahan olisi käynyt. Olisi pian Pohjanlahti ollut armeijamme rippeiden selän takana!
Miksi asiasta ei puhuttu sodan jälkeen tai kuluneina vuosikymmeninä? Olivatko ainoat silminnäkijät ne joiden silmät sijaitsivat nyt löydetyissä pääkalloissa - ja teloittajat? Mistä “huhu” on saanut alkunsa? Ehkä jonkun (mahdollisesti) teloitetun omaisen aloitteesta. Tuskin teloittajat asiasta halusivat “huudella”. Entäpä - mitä olisi heille tapahtunut, jos olisivat kieltäytyneet ampumasta? Lienevät käsittäneet, ainakin jossain vaiheessa, ettei siitä toimesta heruisi “sotasankarin” mainetta jälkipolvien silmissä! Vai olisiko joku teloittaja “tullut synnintuntoon” ja kuolinvuoteellaan tunnustanut - taivasosuuden toivossa. Ehkä joku sukunsa viimeinen vesa, jolla ei ollut “omaa jälkipolvea” jota suojella mahdolliselta myöhemmältä “kansantuomiolta“!
Salaiset teloitukset? Niin. Armeijan sisäiset, sillä tavalla salaiset, ei niistä tietenkään ilmoitustauluilla ja sanomalehdissä kuulutettu! Niin kuin entisinä aikoina julkisista mestauksista, oikein torven toitotuksin, ja jonne kaikki “kynnelle kykenevät” ryntäsivät omin silmin katsomaan. Jopa pienten lastensa kanssa!
Tuhotut arkistot? Ehkäpä joku “osallinen” pelätessään oman nahkansa = maineensa puolesta! Voimme vain asettaa toiveemme vielä tutkimattomien Sota-arkiston hyllykilometrien puoleen. (Kaikki kunnioitukseni siellä vapaaehtoisina ilman palkkaa työskenteleville henkilöille!) Ehkä sieltä vielä joskus jotain löytyy. Tai sitten ei. Paljon on maailmassa tuhkana tuuleen kadonneita arkistoja ja dokumentteja.
Sen sain omakohtaisesti kokea 70-luvulla, kun sota-arkistossa kävin etsimässä isäni “sotilassaappaiden jälkiä”. Kun kaikki arkistossa jo selvitetty ja järjestykseen laitettu materiaali oli selattu, toi ystävällinen virkailija tutkittavakseni vielä yhden laatikon sanoen, että jos “sinulla on kanttia” niin tuosta ehkä saattaa “hyvällä onnella” jotain vielä löytyä! Verisiä, osittain tai lähes kokonaan palaneita, repeytyneitä, ryppyisiä, mutaisia, nokisia, kaikkea mahdollista likaa mukana. Mutta sieltä löytyi se viimeinen dokumentoitu tieto isäni maisesta matkasta. Joukkosidontapaikan jäljelle jääneitä papereita, pieni nippu laatikossa. Joku henkiin jäänyt oli ottanut mukaansa, ja toimittanut eteenpäin. Hänelle, tuntemattomalle, olen siitä kiitollinen Löytyi merkintä isästäni, tuntolevyn perusteella tehty, “siirretään Jyväskylän Sotasairaalaan“, jonne häntä ei koskaan kirjattu saapuneeksi. Voimme vain arvailla mitä oli tapahtunut. Vain tyhjä arkku laskettiin kotiseurakunnan multiin.
Laitan tähän loppuun pari linkkiä, joissa on noista alussa mainituista teloituksista. Näissä ovat itseäni paremmat kirjoittajat esiintuoneet ajatuksia, hyvin paljon omieni kaltaisia. Ehkä ovat entuudestaan sinulle tuttuja. Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin ei tarvitse hakukoneen avulla etsiä.
Ensiksi keskisuomalaisen pääkirjoitus helmikuulta 2004. Toisena jo vähän vanhempi mielipidekirjoitus. Mutta täyttä asiaa!
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=35235&threadid=35235&start=&order=
http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/1999/12/11/mielipide/juttu3/sivu.html
Tämä tästä nyt. Ehkä palaamme muihin esittämiisi asioihin joskus tulevaisuudessa.