Horukseni etäinen
sulkiesi kynät keveät
jättävät minut varjoosi
lepäämään
Makaan yksin heinikossa
rikkeettä
sydämessäni suurin rikos
jota julmuudeksi kutsun
Horukseni kaukainen
katso minulle keveät tuulet
lempeä sade
kaiken puhdistava
Taivaalla ajatuksieni siivet
entävät ajan taakse
elämään
Minä lepään tässä kuin maa
Sinä lennät edelläni
Horus, haukkani
Punaiset kasvot katoavat
maailman taa
päivä kädessään
yö ehtii, Horus
Minun turkkini lämpö
on kylmin silmin yössä
kahlehdittu elämän öisiin ääniin
hyeenain kirskuviin hampaisiin
Ne kiertävät kehään
yksinäisen ympärillä
Etsivät itselleen aikaa oikeaa
tapaa jonka tunnen
Ja pelko, on todellinen
Ja minä, leijonanaaras
sulkiesi kynät keveät
jättävät minut varjoosi
lepäämään
Makaan yksin heinikossa
rikkeettä
sydämessäni suurin rikos
jota julmuudeksi kutsun
Horukseni kaukainen
katso minulle keveät tuulet
lempeä sade
kaiken puhdistava
Taivaalla ajatuksieni siivet
entävät ajan taakse
elämään
Minä lepään tässä kuin maa
Sinä lennät edelläni
Horus, haukkani
Punaiset kasvot katoavat
maailman taa
päivä kädessään
yö ehtii, Horus
Minun turkkini lämpö
on kylmin silmin yössä
kahlehdittu elämän öisiin ääniin
hyeenain kirskuviin hampaisiin
Ne kiertävät kehään
yksinäisen ympärillä
Etsivät itselleen aikaa oikeaa
tapaa jonka tunnen
Ja pelko, on todellinen
Ja minä, leijonanaaras
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lymyilet paahtavassa helteessä aavikolla,
korkella lennellen olen sinut löytänyt,
niinkuin sinä löysit runoni,
satojen riimien lomasta.
Tarkat silmäni korkealta taivaalta näen sinut,
aavikoiden uljaankuningattaren, harjasniskan.
Levitän siipeni rauhalliseen liiton,
laskeudun kuivuneen apinanleipäpuunoksan hankaan.
Näen kauniit silmäsi katsovan minua,
niinkuin tänään sen oikeasti tunsin.
Haukanlempeällä katseellä näen tunteesi syvyyteen,
kaksi aavikoiden suvereenia hallitsijaa kohdanneet.
Siinä kuuman maan pinnasta nousevan lämmön mukana,
nousen siivelleni ja näen sinun seuraavan minua.
Näen puhvelilaumojen hajaantuvan juoksusi edessä,
halkaiset kuuman aavikon laumat hajanaiseksi .