Pyhä Birma

joo meillä on seitsemän vuotias leikattu poika burma ja sekin on kotikissa. sitten minä päätin että me otamme sille kaverin vaikka olikin chihuahua- uros ennestään, mutta eihän se korvaa toista kissaa... no, sitten yhtenä pimeänä iltana lähdimme hakemaan maatiaiskissaa läheltä ja kotiin tuotuamme sen nukuimme yön yli kissa miun lukitussa huoneessa... seuraavana iltana annoimme kissojen tutustua (koiramme oli jo tutustunu, vaikka ei pentu sitä oikeen hyväksynyt) ja vanhempi kissa sähisi vähän sille ja pari kertaa yritti huitasta tassulla sitä... aina kuitenkin olimme läsnä. viikon kuluttua kumpikin olivatkin kuin parhaimmat kaverit! vanhempi kissa leikki emoa, vaikka olikin uros ja välillä tuli pikku nahisteluita... nyt pikkusemme on jo puol vuotias ja tavallaan talon pomo:)

Tärkeämpää kuin kissanrotu on kissojen samankaltaiset luonteet. Vilkkaalle kissalle vilkas kaveri ja rauhalliselle kissalle rauhallinen kaveri, siis noin niinkuin suurinpiirtein noin se menee eli siis kovin rauhallista rotua olevaa kaveria ei kannata hyvin vilkkaalle kaveriksi hankkia.

Uskoisin, että maatiaskissanpentu sopisi ihan hyvin Birman kaveriksi.:)

Otathan kuitenkin huomioon mahd. (fiv,felv) tarttuvat taudit, sienet, madot yms jos maatiaiseen päädytte. Myös kannattaa olla tarkkana siitä, että pentu saa olla emonsa ja sisarustensa luona siihen 12 viikon ikään asti.

että kissanne hyväksyy seuralaisen, jos otatte sen ihan pentuna. :) Itselläni on Birma maatiaiskissan seurana. Yksi kasvattaja sanoi, että Birmat tulevat parhaiten juttuun maatiaiskissojen kanssa; meillä se ainakin menee täsmälleen niin. Mikä voisikaan olla täydellisempi pari, kuin älykäs ja seurallinen maatiaiskissa lempeän ja hieman tuittupää Birman kanssa. ;)

Sukupuoli voisi olla sama, kuin ensimmäisellänne. Vanhemmat naaraat etenkään eivät kuulemma nuoria uroksia siedä, toki kaikki on yksilöllistä..