Tulin palstalle, koska arvelin täältä löytyvän hyviä keskusteluja ja kokemuksia erinäisistä hankalista tai erityisen onnistuneista työtilanteista. Ikäänkuin anonyymiä työnohjausta, vertaistukea ja tsemppaamista.
Surullista tämä on.
Jokaisen pitäisi kalibroida mittarinsa uudelleen.
Kateellisuutta, turhaa raha/työaikakeskeistä vertailua, panettelua ja itsensä korottamista.
Jospa jokainen katsoisi peiliin. Itse yritän kasvaa ihmiseksi, joka voi sanoa itselleen: Olen tehnyt aina työni parhaan mukaan. Arvostan muita ihmisiä. Olen rehellinen. En ole kateellinen tai jos heikkous iskee, en anna sen ottaa valtaa itsessäni. En ylpeile, ja kerskaa, mutta uskallan sanoa iloni aiheet. Pyrin aina parhaaseen tulokseen, mutten jonkun toisen kustannuksella tai epärehellisyydellä. jos on pakko kilpailla, vahvempi voittakoon. Ilman katkeruutta.
On valitettavaa, ettei työ olekaan sitä mitä siltä on odottanut. Sitä on vaan joskus pelattava niillä korteilla mitä on jaossa saanut. Tai sitten aloitettava uusi peli.
Valittaminen, katkeruus ja kateus on masentavaa, alentavaa ja turhaa voimavarojen kuluttamista.
Olen tehnyt pienestä pitäen monenlaista työtä. Joka paikassa löytyy valittajat ja hyvät tyypit.
Kyse on siis enemmänkin ihmisen omasta perusluonteesta. taistele prhana sitä vastaan! Opi toisten virheistä!
Mielenkiinnolla odotan, joskohan joku vastaa viestiini. Luulenpa tulevan kahta tyyppiä:
Toinen on kanssani jotakuinkin samaa mieltä ja lähettää terveisiä. Toinen haukkuu minut lapselliseksi maailmanparantajaksi, jolla ei ole järjenhäivää tasapainojen tavoittelussaan. Kumpaan joukkoon kuulut?
Surullista tämä on.
Jokaisen pitäisi kalibroida mittarinsa uudelleen.
Kateellisuutta, turhaa raha/työaikakeskeistä vertailua, panettelua ja itsensä korottamista.
Jospa jokainen katsoisi peiliin. Itse yritän kasvaa ihmiseksi, joka voi sanoa itselleen: Olen tehnyt aina työni parhaan mukaan. Arvostan muita ihmisiä. Olen rehellinen. En ole kateellinen tai jos heikkous iskee, en anna sen ottaa valtaa itsessäni. En ylpeile, ja kerskaa, mutta uskallan sanoa iloni aiheet. Pyrin aina parhaaseen tulokseen, mutten jonkun toisen kustannuksella tai epärehellisyydellä. jos on pakko kilpailla, vahvempi voittakoon. Ilman katkeruutta.
On valitettavaa, ettei työ olekaan sitä mitä siltä on odottanut. Sitä on vaan joskus pelattava niillä korteilla mitä on jaossa saanut. Tai sitten aloitettava uusi peli.
Valittaminen, katkeruus ja kateus on masentavaa, alentavaa ja turhaa voimavarojen kuluttamista.
Olen tehnyt pienestä pitäen monenlaista työtä. Joka paikassa löytyy valittajat ja hyvät tyypit.
Kyse on siis enemmänkin ihmisen omasta perusluonteesta. taistele prhana sitä vastaan! Opi toisten virheistä!
Mielenkiinnolla odotan, joskohan joku vastaa viestiini. Luulenpa tulevan kahta tyyppiä:
Toinen on kanssani jotakuinkin samaa mieltä ja lähettää terveisiä. Toinen haukkuu minut lapselliseksi maailmanparantajaksi, jolla ei ole järjenhäivää tasapainojen tavoittelussaan. Kumpaan joukkoon kuulut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Halusinpa vain sanoa terveisiä, eli kuulun siihen toiseen joukkoon =).
terkkui jopelle, penalle, pekalle, tiisulle, arille, sarille, jusulle, ja kaikil muilleki tutuille!!!!
Ajattelen, että tätä työtä tekemään tarvitaan nuorista välittäviä, suurisydämisiä ihmisiä. Palkaksi työstä saa joskus kiitokset ja hyvin usein itselle onnistumisen elämyksiöä.
Moitteitakin saa ja on päiviä, jolloin niitä voi tulla kollegoilta ja asiakkailta.
Näillä yleisillä palstoilla saa yleensä vain moitteita ja tylyjä huomautuksia "puolipäivätyöstä". Kouluelämän asiantuntijoita kun on Suomessa noin 5 miljoonaa! Sitäpaitsi työyhteisön asioita ei voi vaitiolovelvollisena puida näin yleisillä palstoilla.
Onnekseni omissa kollegoissani ja ystävissäni on keskustelukumppaneita niin ilojen kuin murheidenkin jakamiseen.
Pitäisiköhän vihjata omalle ammattiyhdistykselle ope-keskustelupalstan avaamisesta? Jollakin tasolla yleisiä kouluun liittyviä käytäntöjä siellä voisi käsitellä!
Terkut sulle! Oikein kivaa luettavaa...!:)
Minäkin lueskelin näitä jutuja täällä opetustyöpalstalla ja aioin kirjoittaakin oman näkemyksen jutuista. Sitten näin tämän kirjoittamasi ja olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Totesin ihmisten kirjoittelevan ihmeeellisen hyökkäävästi ja suorastaan "väkivaltaisesti" kommentteja toisilleen. Pohdin,että ovatko kadulla vastaan kävelevät ihmiset todella noin kylmiä ja kyynisiä kuin, mitä nämä sanamuotoon puetut tietoyhteiskunnan "kadulla" näkemäni ovat olleet?? Eipä näitä juttuja todellakaan viitsi lueskella niiden alatyylistä johtuen.